Niin on tämä tyttö jälleen kotona! Kuitenkin terveyden kannalta vielä tasapainossa - vaikka edellisestä kirjoituksesta voi päätellä silloin olleen hiukan huonompi päivä (tosin siihenkin syyt taitavat olla muualla kuin itse sairaudessa).
Helle voitti minut, joten Vantaalla olen takaisin. Toisaalta jotenkin tuntuu siltä, että ei vain fyysisesti vaan henkisesti ajatellen, oli aivan varmasti paras päätös. Todennäköisesti en olisi jaksanut leikkiä sosiaalista vaan olisin jossain pusikossa itsekseni kurmottanut ja tylsistynyt - ihan vain jo sen energiapuutteen vuoksi. Ja siinäpä sitten olisikin kiva yrittää olla ihmisiksi, kun ei saisi mitään positiivista suustaan kuitenkaan. Sitäpaitsi, olen erittäin hyvä tuntemaan oloni ulkopuoliseksi, joten sekin vaikutti päätökseen. Vahvasti. Siinäkin taas yksi kehittämisen kohde tähän elämään. Tuskin olen tungettelija vaikka ei kuuluisikaan johonkin porukkaan, mutta on niinkuin tervetullut. Vaan eipä sitä silti voi mitään sille, jos tuntee olonsa ulkopuoliseksi ja tungettelijaksi. Sehän sitten kyllä johtuu enemmän itsestä kuin mistään muusta. Eipä siis oikeastaan ihme, etten tee paljon mitään muuta kuin istuskele koneella... No mutta tuohon ulkopuolisuuden tunteeseen vaikuttaa noin tuhat asiaa vaihtelevasti, joten on kai niitä eläviäkin hetkiä tässä elämässä vielä. Sitäpaitsi, jos olen kuitenkin tervetullut aina toisinaan niin ei sitä voi hirveän paska jätkä olla, joten kai sitä on silloinkin voiton puolella.
Jokatapauksessa tästähän tämä taas kahvia juodessa. Jyväskylässä oli mukavaa, joten kokonaisuutena hyvä reissu. Nyt on sitten tietynlainen tyyni ja rauhallinen olo, syystä jos toisesta. Lisää kahvia tälle tytölle! (Mainittakoon, että ilahduin kovasti huomatessani, että vatsani ei valittanut kissanminttu-minttuviina-maito-juomasta. Aijai, nannaa. Etenkin jääkylmänä. Mmm...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti