This is Halloween, Halloween, Halloween...

(c) Iina Litja <3

 

 RTV10 surviving an exam and eagerly waiting for Halloween! :) 

Love you, my loud and nasty class mates!

(c) Iina Litja <3

The Most Optimistic Hand Paper Towel Ever

When I grow up, I'm gonna be a love letter!

...before...

Voi hilirimpsis heijaa miten aika rientääkään, kun on mukavaa ja syksyistä talvisin pilkahduksin. Kellojakin siirretään vasta tulevana sunnuntaina (olikohan se edes sunnuntaina...), joten on hyvää aikaa vielä hyppelehtiä lehtikasoissa ja nauttia SYKSYSTÄ. Ja koska liitelemme vielä syksyssä, kerrottakoon mitä tapahtui ENNEN syyslomaa!

Itseasiassa eipä tässä ole sen ihmeempiä ollutkaan kuin sen käsikirjoitustyön palautus. Ei sitten sekään jäänyt niinkään viime tippaan kuin palautuspäivän aamuun ja ruokataukoon (eikä varmasti sitä huomannut lopputuloksesta - ehei...). Kirjoittamisen kanssa nyt vaan on hiukan ongelmallista se aloittaminen... No jokatapauksessa tehtävä tuli palautettua ajoissa ja vaikka siinä ei nyt varsinaisesti ollut kirjoitettu yhtä kohtausta vaan yksi sivu niin kai se oli ihan riittävä. Eipä voi tietää, mutta henkilökohtaisesti pidin siitä mitä kirjoitin ja voisin kirjoittaa sen oikeastaan loppuunkin, kun kyseessä oli vain parin sivun juttu joka tapauksessa. Ei mitään maailmaa mullistavaa kuitenkaan, mutta pidin tekstin mahdollisuuksista. (AH HAH HAH)

IB English! Sekin alkoi sitten. Vähän tylsähköä, mutta ei ole niin tylsä opettaja kuin oletin, että olisi. Vaikka olisikin tehnyt heti ensimmäisellä tunnilla alkaa vääntää kättä erinäisistä asioista liittyen... hmm... "opetustyyliin", Voi että kun en voi sille mitään, että kiinnitän huomion sellaisiin asioihin, joihin kukaan muu ei kiinnitä, mutta jotka loppupeleissä voivat olla hyvinkin tärkeitä jollekulle. Anteeksi nyt vain siitäKIN. En kuitenkaan koe sitä huonoksi tavaksi, koska osaan tarvittaessa olla mainitsematta asioista. Mutta IB English on muuten ihan perustylsää settiä enkä usko, että sen kanssa tulee mitään liian suuria ongelmia ellen ala vaatimaan itseltäni liikoja. Toivottavasti en.


Viikolla 40 meillä oli tuotannonhallintaa. Olin aivan vakuuttunut, että aihe olisi elämääkin tylsempää, mutta itseasiassa viikko meni yllättävän nopeasti! En nyt oikein osaa muotoilla sanoiksi mitä päällimmäisenä jäi käteen (paitsi järkyttävä naurukohtaus) - kokonaisuutta avaavia palasia joka tapauksessa. Käsikirjoituksen purkaminen oli kyllä hauskaa puuhaa! Etenkin, kun sain olla ohjaajan roolissa ja yrittää mankua tulikärpäsiä ja linnoja erinäisiin kohtauksiin. Vaan sittenpä minut ympäripuhuttiin (tai siis itse tajusin, että paljon paremminhan se sopii suomalaiseen kokonaisuuteen, että ollaan koivujen alla ulkona aamiaisella kuin jossain linnassa). Oli siis vallan sulavakielisiä tyyppejä meidän tuotantoryhmässä, minua ei ole helppo huijata saati ympäripuhua! Ehei!
Pitipä sitä seikkailla erinäisillä sivuilla ja tutkia elokuvan rahoitukseen liittyviä asioita. Siinä sitten Suomen Elokuvasäätiön tukipäätöksiä tutkaillessani sain juurikin sen aikaisemmin mainitsemani hillittömän naurukohtauksen. Dokumenttielokuvan käsikirjoitustukea oli myönnetty....

"Tunnusta väriä - Elokuva suomalaisista jalkapallokannattajista ja kannatuskulttuurista."

Allekirjoittaneella oli sitten hillittömän hauskaa.

Viikolla 41 oli kirjallista viestintää, jonka sain hyväksiluettua. Ainakin ilmeisesti, koska ensimmäistäkään tehtävää en tehnyt eikä tullut kyllä viestiäkään, että niitä kukaan kaipaisi eli kai se meni sitten niillä todistuksilla, jotka toimitin.

Käännösintoa odotellessa ja syyslomatarinoita haudutellessa HILIRIMPSIS!

Ylimielistä hihittelyä ja muita tarinoita vkosta 39 // Arrogant giggling and other stories from the week 39

(EI OLE PITKÄ OTSIKKO. HILJAA SIINÄ! OLEN YKSINKERTAISUUKSIEN KESKITTYMÄ, varsinkin sanallisesti... Lyhyt ja ytimekäs on tyylini.)

Kyllä oli erittäin hieno viikko. Oli valaisua ja videokuvailua rinnakkain. Siinä sivussa vähän Joensuun matkailua, perussettiä hermojen menetyksen ja koulusta poisolemisen kanssa. Ja se tentti, josta en ollut huolissani - ennen kuin sain kokeen nokkani eteen. 

Maanantaina tosiaan vierähti päivä Manhattan short film festivalin parissa, josta mainitsinkin jo pitkähkösti aiemmin siispä ei siitä sen enempää. Tiistaina piti kuvata kohtaus Kauniista ja rohkeista. Voi ryhmätyön ihanuus ja autuus! Kaikki meidän ryhmäläiset tuntuivat olevan enemmän tai vähemmän pihalla, joka nyt sinänsä ei ollut yllätys. Itsehän en niinkään innokkaasti ensimmäisenä ollut huutamassa oikein mitään roolia itselleni, joten jäin sitten paperin ja kynän kanssa listaamaan kuvattuja kohtauksia ja ottoja. Enkä kyllä valita. Olihan se mukava istua tuolilla ja niin sanotusti hihitellä partaansa, kun kaikki huutavat toistensa päälle (varmasti olin siellä itsekin jossain vaiheessa hyppimässä jonkun varpaille) eikä homma näytä sujuvan mihinkään suuntaan. Kukaan tiedä mistään mitään ja sitä rataa. Siksi se varmaan olikin niin hauskaa, koska henkilökohtaisesti olin hyvinkin kartalla siitä mitä olisi pitänyt tehdä. Voi johtua siitä, että allekirjoittaneella on paha tapa yrittää kuunnella ohjeistusta ja mm. sitä mitä opettajalla on sanottavanaan.

Henkilökohtaisesti ärsyttää, ettei ihmiset melkein koskaan tunnu olevan kartalla mistään. Sillä kun on vähän vaikutusta ryhmätöihin ja niiden onnistumiseen sekä edistymiseen, etenkin jos pitää kerrata kaikki mitä juuri on sanottu. Mutta nojaa, tekemällä oppii niin hyvä, että on sentään innokkaita tekijöitä. Kyllä se kuitenkin ärsyttää enemmän, jos on ihmisiä, jotka suoraan sanovat "en tee" kuin jos on ihmisiä, jotka tekevät, mutta ovat pihalla. 

On kyllä ollut äärettömän opettavaisia nämä muutamat viikot ja muutamat hassut ryhmätyöt, jotka on tehty. Itsestäni olen oppinut sen, että meikäläisen kommunikaatiotaidot on huomattavasti huonommat kuin olinkaan kuvitellut. En tiedä johtuuko yleinen ärsytys nyt vain tästä elämäntilanteesta, vaikka yleensä uusiin paikkoihin sopeutuminen ei ole ollut hirveän vaikeaa. Tietenkin kaaosmainen ympäristö ei auta sopeutumiseen. Hmm. En tiedä. Tästä viikosta osaan sanoa sen, että on ollut keskiviikkona niin huono päivä (eikä varmasti jäänyt huomaamatta ihmisiltä), että se on kyllä suoraan vaikuttanut käyttäytymiseen. Anteeksi siitä (mutta toisaalta olen huomannut, että ainakin vaikuttaa siltä, että ihmiset hyvin ymmärtää toistensa huonot päivät, tavallaan...) 

Mutta positiivisesti ajateltuna ainakin miulla ja Annilla tuntuu sujuvan aika hyvin yhteen tuo työskentely. (Tietenkin nyt, kun kirjoitan noin niin kohta ollaankin toistemme kurkuissa kiinni... tosin Anni on niin pitkä, etten mä yletä sen kurkkuun ilman jakkaraa... hmm... eli ei ehkä huolta!) Ja meillä on tosi hyviä ideoita kehitteillä ;)

 

Koe oli mielenkiintoinen. Olin nimittäin pois sen päivän, jolloin käytiin kameratyön perusteet niin meni hiukan soveltamiseksi. Onneksi olen äärimmäisen luova ihminen ja kohtalainen kuuntelija, muistikin melkein pelaa, niin muistin suurimman osan asioista siitä kameran pikakäyttöopastuksesta, jonka sain aikaisemmin valaisuviikon puitteissa.

Keskiviikkona oli ihan perusvalaisujuttuja ja tietenkin Film Presentation!

Tällä kertaa meitä kidutettiin sellaisella elokuvalla kuin "Sauna". Suomalaiseksi elokuvaksi kyseinen teos oli melekoisen hieno, vaikka en siitä nyt oikein välittänyt. Jäi jotenkin taas vaihteeksi ihan hämärän peittoon koko idea (en vain osaa / jaksa keskittyä...) ja jostain syystä puolet elokuvan repliikeistä meni ohi. Siitä olin onnellinen, että yksi järkyttävän rasittava hahmo kuoli. Muuten tulikin lähinnä mieleen Pandan lakumönjä-mainokset. 

Terveydellisistä syistä keskiviikko olikin täysin syvältä. Tuntui, että turpaan tulee tasaisesti pitkin päivää, joten iltaa kohden sitä olikin melko väsynyt ja kylmissään. Senpä takia jäin torstaina kotiin potemaan henkistä oksennustautia enkä liittynyt luokkalaisteni seuraan Viscultin parissa. Ohjelmassa oli siis dokumenttien katselua Joensuussa. Mutta Viscult lähettää samanaikaisesti dokumentit ja puheet internetissä, joten katselin niitä sitten kotona. Jaksoinkin keskittyä ensimmäisen teoksen (The Man from Kongo river) ajan. Toisena oli ranskalainen dokumentti, jonka aikana kirjaimellisesti nuokuin koneen ääressä, joten katsoin parhaimmaksi mennä päiväunille...

Positiivisesti ajateltuna oli kyllä hienoa, kun olo oli kuin Jigsawlla vallan siinä katsellessani luokkalaisteni kiinnostuneita ilmeitä tietokoneeni ruudulta...

Ensimmäisestä dokumentista jäi mieleen... Nojaa. Olikohan se nyt niin kamalan hirveän uutta ja järkyttävää,että ihmisistä saa aika helposti hirviöitä tunkemalla ne jonnekin tietynlaiseen ympäristöön? Hohhoijaa. Muutenkaan aihe ei oikein kiinnostanut, mutta jostain syystä dokumentin jaksoi katsoa. Keskittyminen sitten on eri asia. Njeäääääh....    

Tulin muuten siihen lopputulokseen, että ehdottomasti suurin syy siihen minkä takia elämä on miut tänne Outokumpuun ja tänne kouluun heittänyt, on se, että oppisin pitkäjänteisyyttä. Se on nimittäin yksi asia, joka on aivan selkeä kehittämisen kohde. On jotenkin mahdotonta istua paikallaan ja tehdä asiat pitkäjänteisesti, mutta eipä sitä juosten kustu materiaali ole yleensä oikein houkuttelevaa. Että jos edellisessä koulussa opin todella paljon sosiaalisista taidoista ja kehitin itsetuntoa ja itsetuntemustaitojani niin nyt kyllä pääpointti taitaa olla siellä kommunikaatiotaidoissa ja pitkäjänteisyydessä. Sosiaaliset taidot nyt tulee kaupan päälle - toivottavasti. 

Ja jos joku oikeasti ihmettelee miksi kirjoitan niin tylsiä ja pitkiä sepustuksia niin yritän tässä samalla pitää yhteyttä alkuperäispäähäni eli pääkaupunkiseudulle. Jonka lisäksi kirjoittelen omaksi huvikseni tätä nyt sitten molemmilla kielillä (niin kauan kuin jaksan hah haa), koska tuleepahan kehitettyä omaa kirjallista ilmaisuaan molemmin päin. Eikä Outokummussa ole mitään tekemistä... (Olen aktiivinen nuori ihminen...)

Arrogant giggling and other stories from the week 39

(No, the title is not long. You are imagining it. It's as simple as everything in me. Speacially my writings... Short and... short...)

 

Oh what a week! We had lighting and camera work side by side. We also went to Joensuu, I lost my nerves on wednesday and didn't go to school on thrusday. And we had the exam I wasnt worried about - until I got it under my nose.

Monday was the day we were enjoying the Manhattan short film festival as I told you before. On tuesday we filmed a scene from the Bold and the beautiful. It was really fun! Our group seemed not to have a clue about what we were supposed to do which was not a surprise. I wasn't eagerly yelling any role for myself 'cause I'm eager to try anything ('cause I'm interested in a little bit of everything). So my role was just to be with a pen and a paper and write down which scene was filmed and so on. And it was a really nice job to do! It was so nice to just sit on a chair and

giggle deep in your head while watching everyone speaking at the same time and everybody tryin to direct. (yesyes I was probably also there at first too) It didn't get the work anywhere.  The reason it was so funny for me was 'cause I actually had an idea what we were supposed to do. Might be because I have this really bad habit of listening what the teacher has to say.

Personally it really bugs me that people doesn't seem to have a clue about what was the assigment. And it has an affect in the work - how it will succeed and so on. Especially if you need to repeat everything that has been said about a minute ago. But oh well, at least this time there was nobody saying "I'm not doing that". It's much more annoying that way than if people just don't know what to do.

I've learnt so much from the team works we've done allready. From myself I've learnt that I really have just bad, bad, BAD communication skills. Much worse than I've imagined. Usually it has not been difficult for me to feel myself at home in a new place but now I think all my problems might have something to do with the changes in my life. The kind of chaotic enviroment doesn't help. But oh I don't know... About this week I can only say that wednesday was really hard from me and I'm sure my classmates did notice it. I'm sorry about my behaviour (but I've come to realize that our class does understand others bad days... in a way anyway...)

  

If I'm trying to find a postivie aspect now, it is the fact that me and Anni can work pretty damn well together (of course now 'cause I write this, we shall be fighting from now on.) And we have such a great ideas!

The exam was interestin. I wasn't at school the day we learnt the basics of camera work. So I needed to be a little bit creative. Luckily it's not a problem for me and I'm a desent listener, my memory does work also, so I remembered most of what I learnt about the camera stuff before.

 

On wednesday we had some basic lighting stuff and ofcourse Film Presentation! This time we were tortured with this finnish movie called "Sauna". For a finnish one it was quite nice even though it wasn't for me. I obviously just don't know how to concentrate 'cause again I didn't get the basic idea and I got no clue why half of the speaking was just gibberish for me. I was so happy when this really irritating character died! Mostly the movie reminded me of this Panda candy which is basicly liquorice goo...

Wednesday sucked because of my health. During the day I felt like being hit over and over again so by the end of the day I was really tired and cold. That's why I didn't go to school on thursday. We were going to Joensuu to Viscult festival to watch documentary films. But luckily they send it on the web also so I tried to watch the films at home. The first one - Man from Congo river - I did watch but the second was... well... I almost fell asleep by my computer so I went to take a nap...

But hey - it was really positive to feel like Jigsaw while watching my class mates (who btw looked really interested...) from my screen.

So what did I got from the first documentary film... well... Basicly I was just irritated 'cause there's nothing new about people turning into monsters in a spesific enviroment. The subject wasn't interesting anyway for me but at least I didn't fall asleep.

I came to the conclusion that definetily the biggest reason life threw me to Outokumpu and to the school I'm in, is that I need to learn persistence. I just can't sit down and do the same thing over and over and over again but then again you can't get good material in a hurry. So if in my last school I learnt a lot about social skills and about knowing myself and ofcourse I learnt to appreciate myself in a whole new way, now the main thing is communicating and persistence. Social skills will hopefully improve too.   

And if someone is wondering why I write so long and boring stuff, it's just because I'm trying to spread the enjoy of my staying in Outokumpu to my home place Vantaa. And I'm trying to improve my writing skills in both languages also. Besides it's not that I have anything better to do here in Outokumpu....