Sitä aletaan pikkuhiljaa olemaan voiton puolella taas! Vaikka liian aikaisin varmasti iloitsen. Eli enpäs iloitsekaan vielä. Saas nyt nähdä onko ensi viikolla kunnossa vai ei, kun tähän asti edelleen on tätä, ettei ennen kello kahta pysty mitään tekemään. Ja se aamupala ja aamulääkkeet... YGH! Mikä saavutus, että saa ne alas. Mutta myöhempiä ajankohtia kohden alkaa jo ruokakin maistua enemmän. Se on sentään hyvä merkki. Väsymys on aivan siunaamattoman korkeatasoista. Yöt, tai lähinnä nuo aamut, on siitä mielenkiintoisia, että vaikka olo alkaakin olemaan parempi, silti tuntuu kuin olisi jotenkin huonommassa kunnossa. Voimat on jossain ihan teillä tiettömillä ja on suuri saavutus, ettei kaadu matkalla vessaan. Huh huh. Huh huh.
Mutta osaapahan taas terveenä arvostaa sellaisia pikkujuttuja elämässä kuten sitä, ettei satu koko ajan johonkin, saa nukkua yönsä suhteellisen rauhassa eikä meinaa halkaista päätään jokaisella vessareissulla. Saatika nukahtaa pöntölle joka kerta.
keskiviikko 30. marraskuuta 2011
lauantai 26. marraskuuta 2011
Väsyttää
Tässäpä väsyttää ja pitäisi nukkua. Mitä tapahtuu sillä hetkellä, kun laskeudun lepäämään?No alkaa tietenkin pyöriä päässä kaiken maailman MAHDOLLISESTI hyödyllisiä tekstinpätkiä ja ajatuksia liittyen IB-opintoihin. Niin, että ei muuta kuin ylös ja kirjoittamaan. Hohhoijaa...
Nyt oikeasti toivon kivutonta yötä. Jotenkin tuntuu oudolta, että oireet voi päivällä olla aika lailla lamaannuksissa, mutta sitten yöt on yhtä tuskaa. Ääääh... Syöminen on ongelma - iso ongelma ja pitääkin varmaan huomenna metsästää jostain vaaka, että voi taas vähän seurailla miten on tuon painon kanssa käynyt. Se kertoo samalla siitä kuivumisesta nimittäin.
Maanantaina viimeistään taidan suunnata takaisin Tuusniemelle. Siellä voisin sitten vaikka pähkiä vähän IB-juttuja, jos antaa kunto periksi päivässä edes hetkisen. Jees, että saisi jotain tehtyäkin. Itseasiassa ahdistaa paljon vähemmän nuo opinnot kuin mitä oletin tässä tilanteessa tekevän. Varmaan, koska en yksinkertaisesti jaksa stressata siitä, jos tämän terveyden kanssa teen ne päin prinkkalaa. Sitten, jos olisi ollut täysin kunnossa ja kussut kaiken täydellisesti, olisi vituttanut enemmän. Nyt ei ole sitä huolta. Melko ihanaa oikeastaan.
Veikkaan, että presentaatio ainakin menee ihan pyllylleen. Toisaalta en ole ihan varma käykö tuo IS-aihe, jota olen ajatellut, mutta... olkoot. Teen sen silti. RP:n kanssa ajatuksen tasolla on jo tehty tuota suhteellisen paljon, että siinä ei ole oikein muuta kuin pari haastattelua ja kirjoittaa vaan. Sitten, kun niitä portfolio ja leffa-juttuja aletaan tehdä niin... voi tulla kusiset paikat. Heh. Mutta kuten jo totesin - eipähän tarvi stressata niistä, kun on terveys heittänyt häränpyllyä. Siis lähinnä sitä, ettei tarvitse itseltään vaatia paljoa. Jeejee!
Oli kyllä tänään piristävää käydä istumassa pari tuntia (tai no, koomaamassa) kavereiden kanssa. Ihmisten näkeminen se vaan piristää kummasti vaikka ei miusta mitään seurapiirineitosta ollut tällä kertaa havaittavissa.
Nyt yritän saada ajatukset lakkaamaan ja unten maille. Toivoen, että paha olokin menisi ohi ja yö tosiaankin olisi rauhallinen. Huh huh, jännittää melkein.
Nyt oikeasti toivon kivutonta yötä. Jotenkin tuntuu oudolta, että oireet voi päivällä olla aika lailla lamaannuksissa, mutta sitten yöt on yhtä tuskaa. Ääääh... Syöminen on ongelma - iso ongelma ja pitääkin varmaan huomenna metsästää jostain vaaka, että voi taas vähän seurailla miten on tuon painon kanssa käynyt. Se kertoo samalla siitä kuivumisesta nimittäin.
Maanantaina viimeistään taidan suunnata takaisin Tuusniemelle. Siellä voisin sitten vaikka pähkiä vähän IB-juttuja, jos antaa kunto periksi päivässä edes hetkisen. Jees, että saisi jotain tehtyäkin. Itseasiassa ahdistaa paljon vähemmän nuo opinnot kuin mitä oletin tässä tilanteessa tekevän. Varmaan, koska en yksinkertaisesti jaksa stressata siitä, jos tämän terveyden kanssa teen ne päin prinkkalaa. Sitten, jos olisi ollut täysin kunnossa ja kussut kaiken täydellisesti, olisi vituttanut enemmän. Nyt ei ole sitä huolta. Melko ihanaa oikeastaan.
Veikkaan, että presentaatio ainakin menee ihan pyllylleen. Toisaalta en ole ihan varma käykö tuo IS-aihe, jota olen ajatellut, mutta... olkoot. Teen sen silti. RP:n kanssa ajatuksen tasolla on jo tehty tuota suhteellisen paljon, että siinä ei ole oikein muuta kuin pari haastattelua ja kirjoittaa vaan. Sitten, kun niitä portfolio ja leffa-juttuja aletaan tehdä niin... voi tulla kusiset paikat. Heh. Mutta kuten jo totesin - eipähän tarvi stressata niistä, kun on terveys heittänyt häränpyllyä. Siis lähinnä sitä, ettei tarvitse itseltään vaatia paljoa. Jeejee!
Oli kyllä tänään piristävää käydä istumassa pari tuntia (tai no, koomaamassa) kavereiden kanssa. Ihmisten näkeminen se vaan piristää kummasti vaikka ei miusta mitään seurapiirineitosta ollut tällä kertaa havaittavissa.
Nyt yritän saada ajatukset lakkaamaan ja unten maille. Toivoen, että paha olokin menisi ohi ja yö tosiaankin olisi rauhallinen. Huh huh, jännittää melkein.
perjantai 25. marraskuuta 2011
Mutku mie en oo kippee, ku mie oon sairas
Viikko sitten perjantainapa pohdiskelin kello aamu neljältä vaivautuisiko sitä soittamaan itselleen ambulanssin vai ei. Kolme tuntia sitä toisaalta pohdiskelin kunnes päädyin soittamaan nettipapalle, että tulee tänne. Siinä kohtaa oli täysin luovuttanut olo kaiken suhteen enkä jaksanut enää ajatella yhtään mitään. On se vaan onni, että sairaudesta tietävä (ja ikävä kyllä myös kärsivä) henkilö sattuu noinkin lähellä asumaan, koska tässä kohtaa olisi melko turha lähteä Kummun kummajaisille soittelemaan ja pyytelemään apua.
Siinäpä sitten soiteltiin terveyasemalle, päivystysaika annettiin klo 12, mutta paikan päälle poukkaroitiin heti. Eikä mennyt edes varttia varmaankaan, kun makoilin odotushuoneessa tipassa, verikokeet otettuna. 12 aikaan oltiinkin jo vakaassa vaaka-asennossa ambulanssissa matkalla Joensuuhun.
Mitäpä ne verikokeetkaan olisivat näyttäneet mitä ei olisi jo tiennyt. Tulehdus päällä ja kaliumit 3.4 (naminami, kaikki alle 4.5 on rytmihäiriövaara miulla) ja tyttö on kuivunu kokoon muutenkin. Osastollehan siitä sitten päädyttiin ja sielläpä 5 vilkasta päivää vietettiin. Voin kertoa, että yhtä helvettiä oli se. Sairaalassa kas, kun tunnetusti ei saa levätä. Puhumattakaan kaikista kivuista ja tutkimuksista ja muusta mukavasta.
Jokatapauksessa keskiviikkona pääsin sitten pois - tai siis kotilomalle. Tänään olisi pitänyt käydä Joensuussa verikokeissa ja osastolla tapaamassa lääkäriä, mutta enpä mie oo toimintakykyinen aamulla. En ennen 12-13 kellonlyömää. Enkä sitten saanut sinne edes soitettua. Että jeejee, jäi sekin sitten välistä. Jos nyt sit romahtaa kunto vkonloppuna niin auta armias sitä vittuilun määrää.
Keskiviikkona sitten huonovointisena lähdin Tuusniemelle, ettei tarvitse ajatella mitään. Ja ai että oli ihanaa vihdoinkin oikeasti NUKKUA välillä! Tiistaina parhautta oli saada rauhottavia suoraan suoneen ja olla 3h tietämättömillä teillä - ekaa kertaa yli kolmeen viikkoon ilman kipuja täysin ja ihan umpiunessa. Voi luoja, että se tuntui hyvälle. Ihan yhtä hyvälle kuin nuo ke-to yön väliset unet, vaikka vessassa saakin kipujen kera aina tunnin välein juosta yöllä. Mutta ah, se tunne, kun siinä välissä oikeasti saa unta!
Torstaina sitten takaisin Kumpuun, koska yritys oli oikeasti päästä sinne Joensuuhun asti. Yö meni ihan kivasti, aamupala harvinaisen kiduttomasti alas, samoin kuin aamulääkkeet. Eipähän ole lähtenyt kilojakaan viime sunnuntaista kuin vain neljä. Hiukan on jännän näköiset kädet tällä ylipainoisella tytöllä. Vois olla, ettei heti osais omistajaansa moni yhdistää.
Nyt vaan sitten haaveilen, että edes yhtään ketään Kummussa kiinnostaisi tulla piristämään minua, vaikka turha siitä on haaveilla. Äh. Olisi niin paljon helpompaa olla Vantaan päässä, koska siellä kaverit on käyny tän läpi jo kerran ja tietää, että oon oikeesti huonossa kunnossa joutuessani sairaalaan tuon sairauden takia, oikeasti heikossa kunnossa, oikeesti siinä kunnossa, että tarviin apua ja tukea ja ihmisiä. Täällä se ymmärrys tuntuu menevän niin, että keskiviikkona - sairaalasta suoraan kouluun laskeutuessani - käyn studiolla sanomassa 'älkää laittako mulle vuoroja ens vkolle' ja silti perjantaiaamuna löydän oman nimeni seuraavan perjantain juontajavuorosta. Kiitti kaverit, tätähän mie just kaipasinkii. Nojaa, kai se on silti otettu huomioon. Eipä ole minun ongelma, jos ei oo, koska en nyt yksinkertaisesti jaksa. Voin myös kertoa, että oon sen verran huonossa kunnossa, ettei mua TOSIAANKAAN kiinnosta kuunnella keneltäkään sitä 'aijaa, oot vähän huonovointinen, joo, mullakin on flunssa tulossa' paskanjauhantaa, jota saa kuulla AINA tässä tilanteessa. MINÄ en ole KIPEÄ, MINÄ olen SAIRAS ja voin vaihtaa tämän tilanteeni flunssaasi VAIKKA HETI.
Täälläpä tämä haaveilee jäätelöstä, mutta ei omista pakastinta. Siksikin olisi kivaa, jos joku tulisi käymään, voisi tuoda jäätelöä samalla. Hih hii.
Ambulanssissa kyllä pohdiskelin onko ihan oikein kuunnella Radio Rockia siellä... Öhhöm. Hiukan huvitti kuunnella Nikulan puheita samaan aikaan, kun on matkalla sairaalaan.
Mut mikäs tässä. Olon kohentumista tai pahentumista odotellessa!
Siinäpä sitten soiteltiin terveyasemalle, päivystysaika annettiin klo 12, mutta paikan päälle poukkaroitiin heti. Eikä mennyt edes varttia varmaankaan, kun makoilin odotushuoneessa tipassa, verikokeet otettuna. 12 aikaan oltiinkin jo vakaassa vaaka-asennossa ambulanssissa matkalla Joensuuhun.
Mitäpä ne verikokeetkaan olisivat näyttäneet mitä ei olisi jo tiennyt. Tulehdus päällä ja kaliumit 3.4 (naminami, kaikki alle 4.5 on rytmihäiriövaara miulla) ja tyttö on kuivunu kokoon muutenkin. Osastollehan siitä sitten päädyttiin ja sielläpä 5 vilkasta päivää vietettiin. Voin kertoa, että yhtä helvettiä oli se. Sairaalassa kas, kun tunnetusti ei saa levätä. Puhumattakaan kaikista kivuista ja tutkimuksista ja muusta mukavasta.
Jokatapauksessa keskiviikkona pääsin sitten pois - tai siis kotilomalle. Tänään olisi pitänyt käydä Joensuussa verikokeissa ja osastolla tapaamassa lääkäriä, mutta enpä mie oo toimintakykyinen aamulla. En ennen 12-13 kellonlyömää. Enkä sitten saanut sinne edes soitettua. Että jeejee, jäi sekin sitten välistä. Jos nyt sit romahtaa kunto vkonloppuna niin auta armias sitä vittuilun määrää.
Keskiviikkona sitten huonovointisena lähdin Tuusniemelle, ettei tarvitse ajatella mitään. Ja ai että oli ihanaa vihdoinkin oikeasti NUKKUA välillä! Tiistaina parhautta oli saada rauhottavia suoraan suoneen ja olla 3h tietämättömillä teillä - ekaa kertaa yli kolmeen viikkoon ilman kipuja täysin ja ihan umpiunessa. Voi luoja, että se tuntui hyvälle. Ihan yhtä hyvälle kuin nuo ke-to yön väliset unet, vaikka vessassa saakin kipujen kera aina tunnin välein juosta yöllä. Mutta ah, se tunne, kun siinä välissä oikeasti saa unta!
Torstaina sitten takaisin Kumpuun, koska yritys oli oikeasti päästä sinne Joensuuhun asti. Yö meni ihan kivasti, aamupala harvinaisen kiduttomasti alas, samoin kuin aamulääkkeet. Eipähän ole lähtenyt kilojakaan viime sunnuntaista kuin vain neljä. Hiukan on jännän näköiset kädet tällä ylipainoisella tytöllä. Vois olla, ettei heti osais omistajaansa moni yhdistää.
Nyt vaan sitten haaveilen, että edes yhtään ketään Kummussa kiinnostaisi tulla piristämään minua, vaikka turha siitä on haaveilla. Äh. Olisi niin paljon helpompaa olla Vantaan päässä, koska siellä kaverit on käyny tän läpi jo kerran ja tietää, että oon oikeesti huonossa kunnossa joutuessani sairaalaan tuon sairauden takia, oikeasti heikossa kunnossa, oikeesti siinä kunnossa, että tarviin apua ja tukea ja ihmisiä. Täällä se ymmärrys tuntuu menevän niin, että keskiviikkona - sairaalasta suoraan kouluun laskeutuessani - käyn studiolla sanomassa 'älkää laittako mulle vuoroja ens vkolle' ja silti perjantaiaamuna löydän oman nimeni seuraavan perjantain juontajavuorosta. Kiitti kaverit, tätähän mie just kaipasinkii. Nojaa, kai se on silti otettu huomioon. Eipä ole minun ongelma, jos ei oo, koska en nyt yksinkertaisesti jaksa. Voin myös kertoa, että oon sen verran huonossa kunnossa, ettei mua TOSIAANKAAN kiinnosta kuunnella keneltäkään sitä 'aijaa, oot vähän huonovointinen, joo, mullakin on flunssa tulossa' paskanjauhantaa, jota saa kuulla AINA tässä tilanteessa. MINÄ en ole KIPEÄ, MINÄ olen SAIRAS ja voin vaihtaa tämän tilanteeni flunssaasi VAIKKA HETI.
Täälläpä tämä haaveilee jäätelöstä, mutta ei omista pakastinta. Siksikin olisi kivaa, jos joku tulisi käymään, voisi tuoda jäätelöä samalla. Hih hii.
Ambulanssissa kyllä pohdiskelin onko ihan oikein kuunnella Radio Rockia siellä... Öhhöm. Hiukan huvitti kuunnella Nikulan puheita samaan aikaan, kun on matkalla sairaalaan.
Mut mikäs tässä. Olon kohentumista tai pahentumista odotellessa!
keskiviikko 16. marraskuuta 2011
Odottelua, odottelua
Mitähän mie oon viimeksi edes tänne sekoillut? Enpä jaksaa tarkistaa, mutta se varmasti sisälsi jo maanantaisen terveysasemareissun ja villasukkiin liittyvää informaatiota.
Mainittakoon, että olen saanut vihreän villasukkaparin valmiiksi. Nyt pitäisi miettiä mitä tehdä noista jäljellä olevista langoista, joista ei yhdestäkään taida riittää kokonaiseen pariin asti lankaa vaikka kuinka yhdistelisi. Ajattelinkin ehkä tehdä seuraavaksi jotkut hirveät hirviösukat!
Toisaalta harjoittelin tuossa putkineulosta, jotta voisin tehdä sitten sellasia hölmöjä kukkasia tai jotain muuta vastaavaa, että ehkä keskityn hetkiseksi puuhailemaan jotain pienempiä neulomuksia, kun niitä olisi aikomus yhdistää joululahjaosastoon. Silleen hienosti.
Jokatapauksessa eilen oli hieno päivä. Kävin nimittäin kaupassa mitä ei olisi kannattanut tehdä. Jätinpä sitten hämmentyneen Tiimarin myyjän kassalle ostoksineni todeten 'Tuota, mie tuun ihan just takas' ja pinkoessani lähimpään vessaan. Ho ho ho. On se jännittävää tämä elämä. Jonka lisäksi en päässyt Tokmannille asti, kun voimat loppuivat kesken. Kaupassa sentään onnistuin käymään, mutta siinäkin kävi sellainen jännä juttu, että kaikki mitä eilen ostin ei kelvannutkaan enää tänään syötäväksi. On pidettävä jälleen muutama turkkilainen jogurtti päivä, nimittäin. Siispä tänään soittelinkin ystävälliselle Vuorelle, joka ehkä tuhannetta kertaa hyvin lyhyen ajan sisään auttoi kiltisti ja kävi kaupassa miun puolesta. Kivennäisveden sijasta tosin tuli lähdevettä eli tervemenoa vaan miun kaliumtasot!
Josta pääsee siihen, että labroissa ei näkynyt mitään erikoista. Hiukan tulehdusta, hiukan matalaa hemoglobiinia ja matalat kaliumarvot. Eilen on kyllä olo ollut aivan kamala, samoin kuin tänään oli aamulla. Nyt olo ei ole ollut niin kamala, kun tosiaan en ole viitsinyt syödä hirveästi mitään. Jokatapauksessa huominen Kanervalan koulun kanssa sovittu kokous jää tämän tytön osalta väliin - ei oikein ole edustuskunnossa tämä sairas ihminen.
Kyllä, olotila on kutakuinkin sellainen, että 5 min. pystyasennossa ja se riittikin sitten koko päiväksi. Lämpökin on noussut tänään jopa 37 välillä, että sekin tuo taas oman osansa tähän ihanaan väsymykseen. Miksei olo voisi olla samanlainen kuin viime viikolla - silloin olin sentään ylipirteä ja pystyin vielä tekemään kaikkea!? Nyt en kyllä ole enää toimintakunnossa ja huonolta näyttää, jos samanlaisena tosiaan jatkuu. Hohhoijaa... Mutta tietenkin sen terveyden pitää romahtaa lääkärikäynnin jälkeen. Eihän tässä maailmassa muuten olisi mitään järkeä!
Mainittakoon, että olen saanut vihreän villasukkaparin valmiiksi. Nyt pitäisi miettiä mitä tehdä noista jäljellä olevista langoista, joista ei yhdestäkään taida riittää kokonaiseen pariin asti lankaa vaikka kuinka yhdistelisi. Ajattelinkin ehkä tehdä seuraavaksi jotkut hirveät hirviösukat!
Toisaalta harjoittelin tuossa putkineulosta, jotta voisin tehdä sitten sellasia hölmöjä kukkasia tai jotain muuta vastaavaa, että ehkä keskityn hetkiseksi puuhailemaan jotain pienempiä neulomuksia, kun niitä olisi aikomus yhdistää joululahjaosastoon. Silleen hienosti.
Jokatapauksessa eilen oli hieno päivä. Kävin nimittäin kaupassa mitä ei olisi kannattanut tehdä. Jätinpä sitten hämmentyneen Tiimarin myyjän kassalle ostoksineni todeten 'Tuota, mie tuun ihan just takas' ja pinkoessani lähimpään vessaan. Ho ho ho. On se jännittävää tämä elämä. Jonka lisäksi en päässyt Tokmannille asti, kun voimat loppuivat kesken. Kaupassa sentään onnistuin käymään, mutta siinäkin kävi sellainen jännä juttu, että kaikki mitä eilen ostin ei kelvannutkaan enää tänään syötäväksi. On pidettävä jälleen muutama turkkilainen jogurtti päivä, nimittäin. Siispä tänään soittelinkin ystävälliselle Vuorelle, joka ehkä tuhannetta kertaa hyvin lyhyen ajan sisään auttoi kiltisti ja kävi kaupassa miun puolesta. Kivennäisveden sijasta tosin tuli lähdevettä eli tervemenoa vaan miun kaliumtasot!
Josta pääsee siihen, että labroissa ei näkynyt mitään erikoista. Hiukan tulehdusta, hiukan matalaa hemoglobiinia ja matalat kaliumarvot. Eilen on kyllä olo ollut aivan kamala, samoin kuin tänään oli aamulla. Nyt olo ei ole ollut niin kamala, kun tosiaan en ole viitsinyt syödä hirveästi mitään. Jokatapauksessa huominen Kanervalan koulun kanssa sovittu kokous jää tämän tytön osalta väliin - ei oikein ole edustuskunnossa tämä sairas ihminen.
Kyllä, olotila on kutakuinkin sellainen, että 5 min. pystyasennossa ja se riittikin sitten koko päiväksi. Lämpökin on noussut tänään jopa 37 välillä, että sekin tuo taas oman osansa tähän ihanaan väsymykseen. Miksei olo voisi olla samanlainen kuin viime viikolla - silloin olin sentään ylipirteä ja pystyin vielä tekemään kaikkea!? Nyt en kyllä ole enää toimintakunnossa ja huonolta näyttää, jos samanlaisena tosiaan jatkuu. Hohhoijaa... Mutta tietenkin sen terveyden pitää romahtaa lääkärikäynnin jälkeen. Eihän tässä maailmassa muuten olisi mitään järkeä!
maanantai 14. marraskuuta 2011
Outo maanantai
Soitin aamulla terveysaseman ajanvaraukseen klo 8.30. Antoivat ajan kellon kohdalle 9.30! Järkyttävän nopeaa toimintaa. Olikin sitten ainoa marraskuun aikavaihtoehto, kuulemma.
Aamuvatsoineni lähdin sitten kiiruhtamaan kohti terveysasemaa ja pääsin lääkärin hoteisiin siinä 9.45 maissa. Siellä menikin sitten kivasti puoli tuntia. Sinä aikana käytiinkin läpi koko terveyshistoria, koska arvauskeskuksessa ei ollut mitään miun tietoja oikeastaan. Olipa siis hauska hakea apua sairauteen, joka on diagnosoitu, mutta koska siitä ei ole noille ihmisille mainintaa, lukee nyt papereissa sitten, että oletettavasti kyseessä on Colitis Ulcerosa. Heh. No, ongelma ei kuitenkaan ollut se, etteikö lääkäri olisi kuunnellut ja kirjannut ylös kaiken aiheellisen mitä sanoin. Sain juurikin sen mitä hainkin eli lähetteen gastrolle, jotta saan hoitokontaktit kuntoon, matkan labroille päin ja uusittua prednisolon-reseptin. Verikokeita tunnetusti vihaan, mutta nekin menivät yllättävän kivuttomasti.
Ainoa asia, joka tässä päivässä on mennyt huonosti oli hyvinkin kivulias (ja verinen) aamu sairauden parissa, mutta koska selvisin kouluunkin ehjin nahoin - kiitos ystäväiseni Vuoren, joka kouluun miut kyyditsi, kun apteekin kohdalla voimat loppui kesken - aamun kivuliaat kokemukset ovat jokseenkin pieni paha muuten hyvin alkaneen viikon parissa.
Kanervalan koulun kanssa suunniteltu yhteistyökin vaikuttaa soljuvan eteenpäin suhteellisen mutkattomasti. Ainakin tämänpäiväisen palaverin perusteella onpi proggisryhmä oikeilla jäljillä vaan torstaina sitten saa tietää enemmän mitä itse peruskoulun opettaja on mieltä asiasta. Toivotaan parasta, pelätään pahinta.
Teatteriproggiksen kamojen purku kävi sujuvasti vaikka piuhapoika ihmettelikin yhtä sulanutta akkua. Kröhhöm. Materiaaleja ei nyt sitten siirretty tänään minnekään eikä katsottu läpi, joten en osaa vielä sanoa menikö se haastattelu pilalle, jonka pelkään niin tehneen. Harmin paikka. Sieltähän se joskus sitten paljastuu. Ja Sami oli niin ihastuttavan ihana, että heitti minut kotiin! Parhautta! Olen saanut olla laiska, mutta toisaalta olen sairas, joten saan kai lepäilläkin?
Tällä viikolla pitäisi ottaa osaa yrittäjyys-kurssiin eikä tänään ollut siinä kontaktiopetusta. Huomenna sitten. Nyt kyllä on taas niin heikko olo - jees, nyt siis sydän sanoo pumpumpum - että harkitsen jääväni kotiin tällä viikolla ja kutovani hiukan lisää villasukkia. Toisaalta, saan huomenna verikokeiden tulokset niin selviääpähän ainakin tulehdus- ja kaliumarvot noin niinkuin mielenrauhan vuoksi.
Tässäpä ei nyt sitten ole enää muuta kuin odottelua milloin gastrolta ottavat yhteyttä. Lähetteessä luki, että tähystykseen pitäisi päästä 1-7pv:n sisällä (taudin ja tilanteen toteamiseksi...), mutta se saattaa ihan yhtä hyvin tarkoittaa 1-14pv. Tämä taas tarkoittaa sitä, vietän sairaalassa yön - sitten, kun sen aika on. Joka tarkoittaa sitä, että täytyy varmuuden vuoksi ensi viikolle hankkia hätävaraäänimies teatteriproggikseen JOS käy huonosti. Vaikka Sami sanoikin, ettei haluaisi ottaa siihen ketään, koska oon paras (eikun siis, koska tiedän tilanteen edellisten päivien perusteella ja koska olen hoitanut äänimiehen hommani proggiksissa luotettavasti. Nih! Jotain tehnyt oikein opiskelujen aikana siis). Tarkoittaa sitäkin, että en ole varma pääsenkö osallistumaan ensi viikolla alkaviin Radio Kuparin harjoituslähetyksiin saati tiedä voinko osallistua loppupeleissä tämän viikon kurssille.
Haaveilen tässä, että torstaina pääsisin katsomaan Pretty Things-elokuvaa Burleskista Rokumentti-tapahtumaan. Sunnuntaina olisi toinen burleski-aiheinen elokuva Tapiossa. Sinnekin olisi huipuinta päästä, mutta pikkuhiljaa alkaa taloustilanne kyllä hyppiä vasten neniä, etenkin nyt tämän kaiken sairastamisen kanssa.
Viime viikolla kudoin kaksi paria villasukkia. Yhdet pinkit nettitutulle, joka lähettää minulle teetä siitä hyvästä, että lähetän hänelle sukat. Ja toiset, jotka ovat oranssi-mustat. Nyt on menossa vihreä sukkapari ja tämän viikon ensimmäinen sukka onkin itseasiassa valmis. Mihin näitä kaikkia sukkia teen? En tiedä. En mihinkään. Kunhan teen.
Kai se pitää alkaa väsäämään IB-juttuja, jos päätän olla osallistumatta tämän viikon kurssille. Hmm ja hmm. Toisaalta odottelisin mielelläni kannettavani saapuvan - tällä viikolla sen pitäisi tulla - niin olisi mielekkäämpää tehdä koulujuttuja sitten.
Mutta kuten arvata saattaa... lähden tästä sukkaa tekemään!
Aamuvatsoineni lähdin sitten kiiruhtamaan kohti terveysasemaa ja pääsin lääkärin hoteisiin siinä 9.45 maissa. Siellä menikin sitten kivasti puoli tuntia. Sinä aikana käytiinkin läpi koko terveyshistoria, koska arvauskeskuksessa ei ollut mitään miun tietoja oikeastaan. Olipa siis hauska hakea apua sairauteen, joka on diagnosoitu, mutta koska siitä ei ole noille ihmisille mainintaa, lukee nyt papereissa sitten, että oletettavasti kyseessä on Colitis Ulcerosa. Heh. No, ongelma ei kuitenkaan ollut se, etteikö lääkäri olisi kuunnellut ja kirjannut ylös kaiken aiheellisen mitä sanoin. Sain juurikin sen mitä hainkin eli lähetteen gastrolle, jotta saan hoitokontaktit kuntoon, matkan labroille päin ja uusittua prednisolon-reseptin. Verikokeita tunnetusti vihaan, mutta nekin menivät yllättävän kivuttomasti.
Ainoa asia, joka tässä päivässä on mennyt huonosti oli hyvinkin kivulias (ja verinen) aamu sairauden parissa, mutta koska selvisin kouluunkin ehjin nahoin - kiitos ystäväiseni Vuoren, joka kouluun miut kyyditsi, kun apteekin kohdalla voimat loppui kesken - aamun kivuliaat kokemukset ovat jokseenkin pieni paha muuten hyvin alkaneen viikon parissa.
Kanervalan koulun kanssa suunniteltu yhteistyökin vaikuttaa soljuvan eteenpäin suhteellisen mutkattomasti. Ainakin tämänpäiväisen palaverin perusteella onpi proggisryhmä oikeilla jäljillä vaan torstaina sitten saa tietää enemmän mitä itse peruskoulun opettaja on mieltä asiasta. Toivotaan parasta, pelätään pahinta.
Teatteriproggiksen kamojen purku kävi sujuvasti vaikka piuhapoika ihmettelikin yhtä sulanutta akkua. Kröhhöm. Materiaaleja ei nyt sitten siirretty tänään minnekään eikä katsottu läpi, joten en osaa vielä sanoa menikö se haastattelu pilalle, jonka pelkään niin tehneen. Harmin paikka. Sieltähän se joskus sitten paljastuu. Ja Sami oli niin ihastuttavan ihana, että heitti minut kotiin! Parhautta! Olen saanut olla laiska, mutta toisaalta olen sairas, joten saan kai lepäilläkin?
Tällä viikolla pitäisi ottaa osaa yrittäjyys-kurssiin eikä tänään ollut siinä kontaktiopetusta. Huomenna sitten. Nyt kyllä on taas niin heikko olo - jees, nyt siis sydän sanoo pumpumpum - että harkitsen jääväni kotiin tällä viikolla ja kutovani hiukan lisää villasukkia. Toisaalta, saan huomenna verikokeiden tulokset niin selviääpähän ainakin tulehdus- ja kaliumarvot noin niinkuin mielenrauhan vuoksi.
Tässäpä ei nyt sitten ole enää muuta kuin odottelua milloin gastrolta ottavat yhteyttä. Lähetteessä luki, että tähystykseen pitäisi päästä 1-7pv:n sisällä (taudin ja tilanteen toteamiseksi...), mutta se saattaa ihan yhtä hyvin tarkoittaa 1-14pv. Tämä taas tarkoittaa sitä, vietän sairaalassa yön - sitten, kun sen aika on. Joka tarkoittaa sitä, että täytyy varmuuden vuoksi ensi viikolle hankkia hätävaraäänimies teatteriproggikseen JOS käy huonosti. Vaikka Sami sanoikin, ettei haluaisi ottaa siihen ketään, koska oon paras (eikun siis, koska tiedän tilanteen edellisten päivien perusteella ja koska olen hoitanut äänimiehen hommani proggiksissa luotettavasti. Nih! Jotain tehnyt oikein opiskelujen aikana siis). Tarkoittaa sitäkin, että en ole varma pääsenkö osallistumaan ensi viikolla alkaviin Radio Kuparin harjoituslähetyksiin saati tiedä voinko osallistua loppupeleissä tämän viikon kurssille.
Haaveilen tässä, että torstaina pääsisin katsomaan Pretty Things-elokuvaa Burleskista Rokumentti-tapahtumaan. Sunnuntaina olisi toinen burleski-aiheinen elokuva Tapiossa. Sinnekin olisi huipuinta päästä, mutta pikkuhiljaa alkaa taloustilanne kyllä hyppiä vasten neniä, etenkin nyt tämän kaiken sairastamisen kanssa.
Viime viikolla kudoin kaksi paria villasukkia. Yhdet pinkit nettitutulle, joka lähettää minulle teetä siitä hyvästä, että lähetän hänelle sukat. Ja toiset, jotka ovat oranssi-mustat. Nyt on menossa vihreä sukkapari ja tämän viikon ensimmäinen sukka onkin itseasiassa valmis. Mihin näitä kaikkia sukkia teen? En tiedä. En mihinkään. Kunhan teen.
Kai se pitää alkaa väsäämään IB-juttuja, jos päätän olla osallistumatta tämän viikon kurssille. Hmm ja hmm. Toisaalta odottelisin mielelläni kannettavani saapuvan - tällä viikolla sen pitäisi tulla - niin olisi mielekkäämpää tehdä koulujuttuja sitten.
Mutta kuten arvata saattaa... lähden tästä sukkaa tekemään!
sunnuntai 13. marraskuuta 2011
Laita siihen kaikkea!
Hän teki itselleen leipää, koska vietti jälleen kauniin päivän siivoamisen parissa. Ei siihen kyllä mennyt kuin tunti-puolitoista, mutta siivosipa kuitenkin ja siitä kovin ilostui.
Ja niin syntyi 'laita siihen kaikkea'-leipä, joka sisälsi:
*kananmunia
*juustoraastetta
*ruususuolaa
*paprikajauhetta
*porkkanaraastetta
*kuivattuja suppilovahveroita murskattuna
*auringonkukansiemeniä
*kaakaomassaa
*kookosöljyä
*leivinjauhetta
*manteli- ja hamppujauhoja
Ja kyllä, nämä ovat niitä asioita, joita minulta löytyy normaalisti kaapista. Kuivattuja suppilovahveroita ei kyllä yleensä, mutta syyslomalta niitä sain siskolta purkillisen mukaan.
Viime yönä valvoinkin viiteen asti aamulla, on ylienergisyys hiukan pinnalla. Muuten ihan kiva, mutta kun se ei auta keskittymään, niin hyöty on nolla. Onneksi siivoamisessa ei tarvitse keskittyä niin hirveän paljon niin ainakin nyt on taas kämppä siisti ja pyykit pesty samoin kuin tiskit tiskattu ja roskat viety.
Villasukkaparin olen tässä kohta neulonut. Itseasiassa se tietää sitten sitä, että tällä viikolla niitä olisi 2 paria neulottu. Käväisin Tokmannilla tuhlaamassa rahojani lankoihinkin, tosin ostin vain yhden vihreän kerän, koska langat olivatkin yllättävän kalliita. Sen kerän pariin hyökkään sitten seuraavaksi. Varmaankin villasukkien muodossa. En kyllä tiedä minne kaikki sukat tungen, mutta... Pakko olla jotain tekemistä!
Pikkuhiljaa alkaa takaraivossa takoa se ajatus, että pitäisi niitä IB-juttujakin oikeasti alkaa tehdä. Ehkäpä ensi viikon loppupuolella jaksaisi IS-aihetta alkaa pohtia... En vain millään oikein ymmärrä mitä siinä koko tehtävässä piti tehdä. Hah haa! Silti on kyllä idea mitä tutkailisin, mutta saa nyt nähdä miten käy. Toisaalta ostinpa juuri Rölli-elokuvat niin voisihan sitä ottaa Röllin ja jonkun toisen lastenleffan ja pohdiskella niistä sitten jotain hienoa. Hmm...
Alkuperäisenä ideanahan ajattelin pohdiskella jotain japanilaisiin ja jenkkiläisiin supersankarielokuviin liittyvää aihetta, mutta... enpä nyt tiiä!
Mahdollisuuksia on monia, mutta nyt on aika juoda päiväkahvit!
Ja niin syntyi 'laita siihen kaikkea'-leipä, joka sisälsi:
*kananmunia
*juustoraastetta
*ruususuolaa
*paprikajauhetta
*porkkanaraastetta
*kuivattuja suppilovahveroita murskattuna
*auringonkukansiemeniä
*kaakaomassaa
*kookosöljyä
*leivinjauhetta
*manteli- ja hamppujauhoja
Ja kyllä, nämä ovat niitä asioita, joita minulta löytyy normaalisti kaapista. Kuivattuja suppilovahveroita ei kyllä yleensä, mutta syyslomalta niitä sain siskolta purkillisen mukaan.
Viime yönä valvoinkin viiteen asti aamulla, on ylienergisyys hiukan pinnalla. Muuten ihan kiva, mutta kun se ei auta keskittymään, niin hyöty on nolla. Onneksi siivoamisessa ei tarvitse keskittyä niin hirveän paljon niin ainakin nyt on taas kämppä siisti ja pyykit pesty samoin kuin tiskit tiskattu ja roskat viety.
Villasukkaparin olen tässä kohta neulonut. Itseasiassa se tietää sitten sitä, että tällä viikolla niitä olisi 2 paria neulottu. Käväisin Tokmannilla tuhlaamassa rahojani lankoihinkin, tosin ostin vain yhden vihreän kerän, koska langat olivatkin yllättävän kalliita. Sen kerän pariin hyökkään sitten seuraavaksi. Varmaankin villasukkien muodossa. En kyllä tiedä minne kaikki sukat tungen, mutta... Pakko olla jotain tekemistä!
Pikkuhiljaa alkaa takaraivossa takoa se ajatus, että pitäisi niitä IB-juttujakin oikeasti alkaa tehdä. Ehkäpä ensi viikon loppupuolella jaksaisi IS-aihetta alkaa pohtia... En vain millään oikein ymmärrä mitä siinä koko tehtävässä piti tehdä. Hah haa! Silti on kyllä idea mitä tutkailisin, mutta saa nyt nähdä miten käy. Toisaalta ostinpa juuri Rölli-elokuvat niin voisihan sitä ottaa Röllin ja jonkun toisen lastenleffan ja pohdiskella niistä sitten jotain hienoa. Hmm...
Alkuperäisenä ideanahan ajattelin pohdiskella jotain japanilaisiin ja jenkkiläisiin supersankarielokuviin liittyvää aihetta, mutta... enpä nyt tiiä!
Mahdollisuuksia on monia, mutta nyt on aika juoda päiväkahvit!
perjantai 11. marraskuuta 2011
torstai 10. marraskuuta 2011
Teatterihommakuvaukselot
- 2h yöunia
- Viideltä herätys
- Kotiin puol ysin maissa
- Kotona odotti epämääräinen lappu tahdistinsediltä
- Kuvaukset menivät hienosti
- Päivän uhrina havaitsimme epäilyttävän pariston
- Mikserin paristot loppuivat yllättävän tiuhaan tahtiin
- Äänimies ei oikein OSAA - edes perussettiä
- ...ehkä kuitenkin käyttistä on!
Ainakin sujuvasti mennyt on ja ihan innolla odottaa huomistakin päivää.
Yllättömän kivuttomasti, kuten totesimme. Hoituu hommat noiden teatteri-ihmisten kanssa todella helposti ja on ite kuunnellut ihan mielenkiinnolla haastateltavien juttuja.
Ostin teetä ja Rölli-leffoja sekä tapasin nettitutun, jota en ole nähnyt vähään aikaan.
Tämä siis Joensuuhun jäämisen ilosta. Söin myös epämääräisen mustikkasmoothien.
Fiilis on hyvä, koska on väsynyt. Nukkumaan! :)
tiistai 8. marraskuuta 2011
Uusavuttomuuden multihuipentuma
En ole ainakaan minä ja siitä kiitos vain käsityötunneille ja kaikenmaailman oikeille ja lainatuille mummoille.
Eilen olin ahkera nimittäin! Neuloin pitkästä aikaa villasukan (sen on näköinenkin), joka on kyllä aivan suhteellisen kamalan näköinen, mutta sitäkin pinkimpi. Sukan kaverinkin sain jo kantapäähän asti eilen neulottua. Tuo pinkki sukkapari sinkoaa vanhalle nettitutulle Tornioon päin ja vaihtona saan sitten itselleni teetä. Hyvä diili! Sen lisäksi tein leipää ja ruokaa. Molemmat onnistuivat tapansa mukaisesti loistavasti ja olin maailman onnellisin.
Puhumattakaan siitä, että korjasin housut ja neuloin muutamia nappeja. Nyt on maailman hienoin liivi miulla, kun on hienot napit siinä. Kirjoitin myös postikortin porukoille uuteen tupaansa. Nyt, kun vihdoinkin löysin Outokumpu-kortin täältä mestasta.
En kyllä sitten sinne kouluun asti päässyt vaikka eilen piti radiodokkari loppuun editoida. Hupsista. Tänään uusi yritys! Aamut on tosin yhtä tuskaa niin jännään tässä vähän torstain ja perjantain hommia. En vaan oikeesti ole toimintakunnossa ennen puoltapäivää kaiken tän kipuilun ja pahoinvoinnin kanssa. Saas nyt nähä sitten mitenpäin menee...
Huomenna olisi tehokas päivä. Olisi radiokokous, jonka jälkeen pitäisi hiukan istua Jennin ja Annin kanssa suunnittelemassa Kanervalan koulun juttuja ja sen jälkeen sitten pitäisi pistää ne torstain ja perjantain kamat ja suunnitelmat pussiin (Tosiaan siis niitä haastatteluja kuvaamaan Joensuuhun teatterille).
Eilen olin ahkera nimittäin! Neuloin pitkästä aikaa villasukan (sen on näköinenkin), joka on kyllä aivan suhteellisen kamalan näköinen, mutta sitäkin pinkimpi. Sukan kaverinkin sain jo kantapäähän asti eilen neulottua. Tuo pinkki sukkapari sinkoaa vanhalle nettitutulle Tornioon päin ja vaihtona saan sitten itselleni teetä. Hyvä diili! Sen lisäksi tein leipää ja ruokaa. Molemmat onnistuivat tapansa mukaisesti loistavasti ja olin maailman onnellisin.
Puhumattakaan siitä, että korjasin housut ja neuloin muutamia nappeja. Nyt on maailman hienoin liivi miulla, kun on hienot napit siinä. Kirjoitin myös postikortin porukoille uuteen tupaansa. Nyt, kun vihdoinkin löysin Outokumpu-kortin täältä mestasta.
En kyllä sitten sinne kouluun asti päässyt vaikka eilen piti radiodokkari loppuun editoida. Hupsista. Tänään uusi yritys! Aamut on tosin yhtä tuskaa niin jännään tässä vähän torstain ja perjantain hommia. En vaan oikeesti ole toimintakunnossa ennen puoltapäivää kaiken tän kipuilun ja pahoinvoinnin kanssa. Saas nyt nähä sitten mitenpäin menee...
Huomenna olisi tehokas päivä. Olisi radiokokous, jonka jälkeen pitäisi hiukan istua Jennin ja Annin kanssa suunnittelemassa Kanervalan koulun juttuja ja sen jälkeen sitten pitäisi pistää ne torstain ja perjantain kamat ja suunnitelmat pussiin (Tosiaan siis niitä haastatteluja kuvaamaan Joensuuhun teatterille).
Vieläpä tähän loppuun journalismin huippuja, vaihteeksi:
'Tähän mennessä vakavin valelääkäritapaus'
Ei noin voi sanoa. Tai kirjoittaa. Eihän tos oo mitään järkeä. C'MON!
Even my cookie monster mug knows THAT! (Don't you, my matey?)
perjantai 4. marraskuuta 2011
Pöhnäinen olo
Radiodokkarin parissa on mennyt ihan mukavasti vaikka en sitä valmiiksi saanutkaan vielä. Nimittäin hajotin pääni sen kanssa ja juuri, kun ajattelin, että homma olisi valmis niin iski sellainen epätoivo, kun näkee mikä kaikki ei sitten siinä toimikaan. Joten aikalisä ja maanantaina loppuun hion sen.
Senpä lisäksi tuli juoksenneltua enemmän tai vähemmän messissä Nurmeksen matskun editoimisessa ja yhtä ääntä siihen vääntäessä. Hiljalleen sekin edistyy vaikka edistyminen tyssäsikin nyt toistaiseksi, koska Hanna lähtee maanantaina Venäjälle. Voivoi, toivottavasti pitävät meidän pienestä ja tärkeästä Hannasta huolta hyvin siellä!
Sitten päädyinkin yövalvojaksi keskiviikko-torstai-yöksi, joka oli elämän luovinta aikaa taas. Annin ja Sonjan kanssa rehattiin koululla ja tanssimattoiltiin. Kirjoiteltiin kivoja lappusia ja saatiin Annin kanssa yksi lauluntynkäkin vihdoinkin melkein loppuun asti sanoitettua. Se laulu ylistää meidän koulun eri linjoja. Kyllä, ylistää. Ollaan Annin kanssa todella paljon sellasia 'ystävyyttä yli linjarajojen'-henkisiä ihmsiä.
Josta tietenkin pääsee siihen, että sen alle parin tunnin unien jälkeisen yön jälkeen olikin fiksua pöhnäisenä päättää alottaa viikonloppunsa siiderihuuruisena. Kuunnellut tässä ainakin nyt viikon Samin hehkutusta, kun hän pääsee katsomaan Evil Dead 2 oikein leffateatterissa! Ja tällä viikolla sattui sopivasti, että paskojen leffojen illassa - jota siis on alkusyksystä alkaen pidetty enemmän/vähemmän aktiivisesti ykkösten kanssa - oli tällä kertaa vuorossa tuo elokuva. Joten nyt olen varustautunut ensi viikon Samin jälkihehkutuksiin. Että tiiän melkein mistä jamppa puhuu...
Ihan vain sekin sillä, että keskiviikosta perjantaihin ollaan Annin ja Samin kanssa sitten kainalokkain kivasti tekemässä Joensuun teatterin jotain haastattelujuttuja. Äänimieheksi sinne sukellan.
Niin siinä meni muuten sitten mukavasti eilinen ilta ykkösten kanssa eksyen Servolle ihmettelemään tanssijoiden ja ääniheebojen rymyämistä. Baareilun sentään jätin väliin, koska oli paljon hauskempaa tulla kotiin ruikuttamaan surkeaa elämäänsä. Joka ei kyllä oikeastaan ole yhtään niin hirveänkauhean surkeaa, mutta kertois nyt joku tuolle mun mielialoja heittelevälle lääkityksellekin sen niin olisi maailmassa rauha ja kaikilla hyvä olla.
Mukavaa on ollut ja on. Ainiin, sitten pitäisi vielä sitä Kanervalan (tai jonkun) koulun juttua suunnitella Jennin ja Annin kanssa, mutta sekin on jo hyvässä vauhdissa. Enemmän tai vähemmän. Tiivistetysti kerrottuna: tehdään siis yhteistyönä 5-6lk kanssa jonkinlainen kuvausjuttu.
(Nyt, kun asiaa tarkemmin mietin niin... taisin lupautua johonkin Jennin juttuunkin äänittelemään jotain!?)
Aivan tajuton pöhnä ja väsymys on, mutta pää pysyy kasassa, koska on ollut mukavasti tekemistä ja mukavasti mukavia ihmisiä! Jee!
Senpä lisäksi tuli juoksenneltua enemmän tai vähemmän messissä Nurmeksen matskun editoimisessa ja yhtä ääntä siihen vääntäessä. Hiljalleen sekin edistyy vaikka edistyminen tyssäsikin nyt toistaiseksi, koska Hanna lähtee maanantaina Venäjälle. Voivoi, toivottavasti pitävät meidän pienestä ja tärkeästä Hannasta huolta hyvin siellä!
Sitten päädyinkin yövalvojaksi keskiviikko-torstai-yöksi, joka oli elämän luovinta aikaa taas. Annin ja Sonjan kanssa rehattiin koululla ja tanssimattoiltiin. Kirjoiteltiin kivoja lappusia ja saatiin Annin kanssa yksi lauluntynkäkin vihdoinkin melkein loppuun asti sanoitettua. Se laulu ylistää meidän koulun eri linjoja. Kyllä, ylistää. Ollaan Annin kanssa todella paljon sellasia 'ystävyyttä yli linjarajojen'-henkisiä ihmsiä.
Josta tietenkin pääsee siihen, että sen alle parin tunnin unien jälkeisen yön jälkeen olikin fiksua pöhnäisenä päättää alottaa viikonloppunsa siiderihuuruisena. Kuunnellut tässä ainakin nyt viikon Samin hehkutusta, kun hän pääsee katsomaan Evil Dead 2 oikein leffateatterissa! Ja tällä viikolla sattui sopivasti, että paskojen leffojen illassa - jota siis on alkusyksystä alkaen pidetty enemmän/vähemmän aktiivisesti ykkösten kanssa - oli tällä kertaa vuorossa tuo elokuva. Joten nyt olen varustautunut ensi viikon Samin jälkihehkutuksiin. Että tiiän melkein mistä jamppa puhuu...
Ihan vain sekin sillä, että keskiviikosta perjantaihin ollaan Annin ja Samin kanssa sitten kainalokkain kivasti tekemässä Joensuun teatterin jotain haastattelujuttuja. Äänimieheksi sinne sukellan.
Niin siinä meni muuten sitten mukavasti eilinen ilta ykkösten kanssa eksyen Servolle ihmettelemään tanssijoiden ja ääniheebojen rymyämistä. Baareilun sentään jätin väliin, koska oli paljon hauskempaa tulla kotiin ruikuttamaan surkeaa elämäänsä. Joka ei kyllä oikeastaan ole yhtään niin hirveänkauhean surkeaa, mutta kertois nyt joku tuolle mun mielialoja heittelevälle lääkityksellekin sen niin olisi maailmassa rauha ja kaikilla hyvä olla.
Mukavaa on ollut ja on. Ainiin, sitten pitäisi vielä sitä Kanervalan (tai jonkun) koulun juttua suunnitella Jennin ja Annin kanssa, mutta sekin on jo hyvässä vauhdissa. Enemmän tai vähemmän. Tiivistetysti kerrottuna: tehdään siis yhteistyönä 5-6lk kanssa jonkinlainen kuvausjuttu.
(Nyt, kun asiaa tarkemmin mietin niin... taisin lupautua johonkin Jennin juttuunkin äänittelemään jotain!?)
Aivan tajuton pöhnä ja väsymys on, mutta pää pysyy kasassa, koska on ollut mukavasti tekemistä ja mukavasti mukavia ihmisiä! Jee!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)