Tarralappuihin voi kirjoitella kaikkia kivoja lauseita.
Kuten:
'Itsenäistyminen. Siinä vasta hankalaa settiä.'
Siispä ahdistuneisuuden multihuipentumaviikko. Tai ei oikeastaan ahdistuneisuuden, mutta jotain sinnepäin. Ei saa nukuttua, ei saa herättyä. Ei saa itsestään irti yhtään mitään. Suunnittelen pakenemista itsenäistymisen ja kasvamisen alhosta viikonlopuksi niin sitten ehkä jaksaa taas ensi viikolla jopa kouluun asti. Toivottavasti. Nyt nimittäin loppu voimat. Lälläspää!
torstai 29. syyskuuta 2011
torstai 22. syyskuuta 2011
En nuku yksin enää ikinä
Ihmettelin tuossa jo pitkän aikaa miksi ihmeessä ei ole vielä flunssa iskenyt meikäläiseen. Onneksi ei ole tätä huolta enää! Tarjotaan siis syysflunssa vähiten tarjoavalle.
Vaan ostinpahan yöhousut hintaan 2e kirpparilta, kun käytiin Joensuussa tuossa tiistaina. Sopivaan aikaan löytyivät ne, koska sillä reissulla iski se flunssa päälle ja nytpä meneekin loppuviikonloppu iki-ihanissa uusissa yöhousuissa. Teemukin ja vitamiinien kera tietenkin.
Eikä unohdeta sitä, että taikakaulaliina on kaulassa 24/7 ja tiikeribalsami on hyvä ystävä (siitä ainoasta miulle sallitusta nenäsumutteesta puhumattakaan). Villasukkia en harrasta, anteeksi nyt vain. Vaikka ei oikeastaan ole kuumettakaan eikä oikeastaan ole flunssa kauhean pahana, sairastanpa sitä mieluummin nyt alta pois kuin seuraavan kahden viikon aikana. Sitten voikin sairastaa koko seuraavan jakson ilman huolen häivää. Kouluaiheita sivuten - eipä ole mitään Reflective project aihettakaan miulla. Ah hah hah haa.
Mutta elämäni sitten loppui lopullisesti tällä viikolla. Täysin friikki olen nyt sitten ja on viimeisetkin mahdollisuudet elämän suhteen viety tältä henkilöltä. Eipä se kyllä mitään haittaa, jos ottaa huomioon, että on tullut tuhat kertaa todettua se, että suurimmat virheet, joita tässä elämässä on tullut tehtyä on totuuden puhuminen ja ihmisiin luottaminen. Siinä kaksi asiaa, joiden avulla saa aina hommat menemään päin mäntyjä, jos eivät muuten ole jo tuhoon tuomittuja.
Kuitenkin, tiistaina sain vihdoinkin iki-ihanan ihkupihkun etälukulaitteen tahdistimelle. Nyt miun sydänfilmitietojuttuhommeleita voi sitten hakkeroida, kun ne löytyy in da internetz. Uujeahbejbe. Helvetin ruma laite, jonka äänimaailma on hyvin mielenkiintoinen vaikka se ei täällä kotona pidäkään meteliä. Siis haloo how cool is this - siin on mokkula ja kaikki!!!!11 Enpä jaksa selittää sen tarkemmin, koska ketä kiinnostaa? Pointti taisi olla se, että
PS. Miullapa on synttärit sunnuntaina! Aion tehdä mustan juustokakun!
Lauantaina juhlitaan, tosin allekirjoittaneen kisakunto taitaa olla siinä, että juon yhen minttukaakaon ja lähden kotiin nukkumaan. Keskimäärin miun synttärit kuitenkin on sitä aikaa, kun minnuu saa haukkuu niin paljon kuin sielu sietää (yleensä oon vaan tunteeton, kylmä, tunnevammanen, vaikeastilähestyttävä kusipää, että repertuaariin otetaan uusia nimityksiä vastaan)! Ja yleensä, jos joku ei itke mun synttäreitä juhlistaessa niin on jotain vialla. (Ite en kuitenkaan oo ollu se, joka parkuu. Tekisiköhän sitä poikkeuksen ihan vaan sen takia, että tuppaa olemaan suhteellisen hajalla tällä hetkellä?)
Vaan ostinpahan yöhousut hintaan 2e kirpparilta, kun käytiin Joensuussa tuossa tiistaina. Sopivaan aikaan löytyivät ne, koska sillä reissulla iski se flunssa päälle ja nytpä meneekin loppuviikonloppu iki-ihanissa uusissa yöhousuissa. Teemukin ja vitamiinien kera tietenkin.
Eikä unohdeta sitä, että taikakaulaliina on kaulassa 24/7 ja tiikeribalsami on hyvä ystävä (siitä ainoasta miulle sallitusta nenäsumutteesta puhumattakaan). Villasukkia en harrasta, anteeksi nyt vain. Vaikka ei oikeastaan ole kuumettakaan eikä oikeastaan ole flunssa kauhean pahana, sairastanpa sitä mieluummin nyt alta pois kuin seuraavan kahden viikon aikana. Sitten voikin sairastaa koko seuraavan jakson ilman huolen häivää. Kouluaiheita sivuten - eipä ole mitään Reflective project aihettakaan miulla. Ah hah hah haa.
Mutta elämäni sitten loppui lopullisesti tällä viikolla. Täysin friikki olen nyt sitten ja on viimeisetkin mahdollisuudet elämän suhteen viety tältä henkilöltä. Eipä se kyllä mitään haittaa, jos ottaa huomioon, että on tullut tuhat kertaa todettua se, että suurimmat virheet, joita tässä elämässä on tullut tehtyä on totuuden puhuminen ja ihmisiin luottaminen. Siinä kaksi asiaa, joiden avulla saa aina hommat menemään päin mäntyjä, jos eivät muuten ole jo tuhoon tuomittuja.
Kuitenkin, tiistaina sain vihdoinkin iki-ihanan ihkupihkun etälukulaitteen tahdistimelle. Nyt miun sydänfilmitietojuttuhommeleita voi sitten hakkeroida, kun ne löytyy in da internetz. Uujeahbejbe. Helvetin ruma laite, jonka äänimaailma on hyvin mielenkiintoinen vaikka se ei täällä kotona pidäkään meteliä. Siis haloo how cool is this - siin on mokkula ja kaikki!!!!11 Enpä jaksa selittää sen tarkemmin, koska ketä kiinnostaa? Pointti taisi olla se, että
en nuku yksin enää ikinä!
 |
| Merlin @ Home transmitter (Voi jestas mikä nimi...) |
PS. Miullapa on synttärit sunnuntaina! Aion tehdä mustan juustokakun!
Lauantaina juhlitaan, tosin allekirjoittaneen kisakunto taitaa olla siinä, että juon yhen minttukaakaon ja lähden kotiin nukkumaan. Keskimäärin miun synttärit kuitenkin on sitä aikaa, kun minnuu saa haukkuu niin paljon kuin sielu sietää (yleensä oon vaan tunteeton, kylmä, tunnevammanen, vaikeastilähestyttävä kusipää, että repertuaariin otetaan uusia nimityksiä vastaan)! Ja yleensä, jos joku ei itke mun synttäreitä juhlistaessa niin on jotain vialla. (Ite en kuitenkaan oo ollu se, joka parkuu. Tekisiköhän sitä poikkeuksen ihan vaan sen takia, että tuppaa olemaan suhteellisen hajalla tällä hetkellä?)
sunnuntai 11. syyskuuta 2011
Elokuvaleirillä lavastajan hommaa
Eipä kai sitä tarvitse taas pitkään jauhaa turhia. Hannan kanssa elokuvaleirillä päädyttiin lavastajan hommiin. Siinäpä sitten pääasiassa Hannan apurina tuli juostua, koska Hannalla oli jopa jonkinasteista visiota asiasta. Että siinä meni sitten se viikko.
Onnea on olla kotona nukkumassa. Ei voi oikein muuta todeta tähän väliin.
Onnea on olla kotona nukkumassa. Ei voi oikein muuta todeta tähän väliin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)