Hävettää.

Sisäinen sulkakynätyttöni itkee verta.

Koko päivän kirjottanu järkyttävää roskaa, jossa ei ole päätä eikä häntää eikä se edes ole millään tavalla perusteltua enkä pitkään aikaan ole kirjoittanut mitään mikä on näin päätöntä.

Koulutehtäviä siis. Yleensä ne sentään kuulostaa jollain tavalla fiksuilta, mutta nyt kyllä...
EI KIESUS! Viimenen kerta, kun toipilaana rupean kirjoittelemaan koulutehtäviä. Hmmph.

Väsynyt on pieni ihminen

Luokkakokous peruuntui, joten eipä sitten lähdetäkään vielä mihinkään.
Mieli tekisi tänään vain nukkua, koska en vieläkään ole viettänyt ensimmäistäkään kunnon lepopäivää sitten leikkauksen. Vaan katsokaapas vietänkö vieläkään. En tietenkään, koska pitää tehdä kouluhommia!

Olisi aika taas kirjoitella korulauseita ilman varsinaista sisältöä vaikka kuinka väittäisinkin, että sieltä sisältöäkin löytyisi. Saas nähdä saanko mitään aikaiseksi, kun fiilis on lähinnä sellainen, että pitäisi saada itsensä pumpattua täyteen rautaa ja B-vitamiinia. Aiheuttaa mukavaa ajatuksenkulun hidastumista ja muuten niin sanottua mössööntymistä (hieno sana) nimittäin tämä terveydentila tällä hetkellä. Syvä huokaus tähän kohtaan.

Eilistä tehtävää yritin tehdä - piti kirjoitella jostain seuraamastaan tv-sarjasta - mutta se kyllä jäi pahasti siihen taustatutkimuksen (= palautellaan ensimmäisen kauden jaksoja mieleen) puolelle. Vallan innostuin melkein katsomaan Kylmän ringin ensimmäisen kauden kokonaan uudestaan...

:(

Ugly Betty - Season 2 - Episode 1

WAY TOO CRUEL!

LQTS + CU = CIA

Näin täysin kontekstistaan pois otettuna ja pitkä QT-oireyhtymälle omistettuna:

Breathing is a luxury that I just shouldn't have
My heart just keeps on beating
And it's more than you can stand

[Hollywood Undead - Mother Murder] 

 

Ettäpä eloonjäämishaaste on jälleen vastaanotettu seuraavalle 5-6 vuodelle. Bring it on! Pitääkin pitää tervetuliaisjuhlat tahdistimelle tässä joku päivä. Hah! Mitenköhän mä enää muistan juhlia sen synttäreitä, kun aikaisempi oli 4 päivää ennen miun omia synttäreitä asennettu. No toisaalta tuo on asennettu perjantai 13 päivä niin ehkä sen muistaa. Päivää ennenkuin isosiskoni täytti 40 vuotta! 

Olotila on ihan tajuttoman hulpea. Väsymys on aivan törkeä. Puolet ajasta taas on sellainen nousuhumala olo, välillä taas tuijotan seinää kuin mikäkin huumehörhö. Niinettätuota yritä tässä mielentilassa nyt sitten kouluakin käydä. Etenkin tuo suullinen ilmaisu tuntuu olevan HIUKAN hakusessa - ainakin, jos jotain järkevää yrittää saada aikaiseksi.

Tietenkin pitää sitten linkata tähän IBD:tä sairastavien arjesta kertova lyhytelokuva Wessa-etsivät (vai miten se nyt menikään). Sisäinen Colitis Ulcerosa potilaani hihkuu tästä pienestäkin näkyvyydestä taudin suhteen, mutta sisäinen RTV-opiskelijani ei hihku niinkään paljoa... 

MUTTA TÄSSÄPÄ SE, kun kerta asiaan pääsin: Wessa-Etsivät

Hirveitä vaikeuksia olisi päättää elokuva-analyysikurssin yhteen analysointitehtävään elokuva. ÄÄÄ. Hirmuisesti tekisi mieli valita sellainen leffa kuin 'Stay', josta löysin tänään juuri aamulla vilkuillessani paljon juttuja, joita en ollut aiemmin huomannut. Mutta elokuva on hiukan vaikea analysoitava rakenteensa vuoksi. Venetsian Kauppias olisi ollut mukava, mutta siitä tuli jo tehtyä se arvostelu. Sinänsä Quills olisi loistava vaihtoehto, koska siitä löytyisi sanottavaa, mutta toisaalta siitäkin pidin jo yhden presentaation jollain IB Film-kurssilla. Katselin kyllä vähän aikaa sitten Benny & Joonin, joka on aivan tajuton hyvän mielen elokuva. Vaan senpä takia siitä ei niin paljon sanottavaa olisi, ainakaan tähän hätään. Ehkäpä otan vain kiltisti jonkun Charlie and the Chocolate Factoryn tuolta leffahyllystä....

Elokuvan 'Stay' traileri - joka on muuten tajuttoman huono (siis se traileri) enkä edes itse pidä tuosta elokuvan taglinesta! Mun mielestä se ei edes sovi tuohon elokuvaan! Mutta se leffa on kyllä loistava! Senkin ostin joskus sen takia, että se maksoi jonkun pari euroa, oli trilleri ja siinä oli mies, jolla on söpöt silmät. Jonka lisäksi takakannen mukaan se mies, jolla on söpöt silmät näyttelee itsemurha-altista opiskelijapoikaa. How cute is that!

2005 vs 2011

Tässä fiilistelen menneitä, tätä päivää ja elämää ylipäänsä. Siispä muutaman kuvatuksen pariksi allekirjoittaneen yksi teksti, joka ei kyllä tarinallisesti tai sanallisestikaan ole kovin kummoinen. Mutta sisältää kyllä muutamia elementtejä, joista pidän kovasti. Kieliopillisiin asioihin ei kannata kiinnittää huomiota....

Sivulauseena mainittakoon, että tämän hetkinen flunssa tappaa enemmän kuin tahdistimen vaihdon jälkifiilikset. Mainittakoon sekin, että kaikesta huolimatta ( = "EN MÄÄÄ ALA ENKÄ TEE TÄTÄ TEHTÄVÄÄ") pääsin jopa elokuvanhistoria-kurssin läpi ja sain analyysi-kurssin arvostelutehtävän tehtyä. Jännää tämä! Vaikka henkilökohtaisesti koen jonkun leffa-arvostelun kirjoittamisen pirun vaikeaksi (pistetäänpä sekin nyt sitten tuonne loppuun ihmisten iloksi). Analyysin kirjoittaminen olisi ollut huomattavasti eri asia, mutta toisaalta tiedä häntä sitten johtuuko sekin vain siitä, että kaiken kirjoittamisen suhteen tuppaan olemaan melko vaativa itseni kanssa ja ärsytti, kun arvostelussa puolet tekstistä meni enemmän analyysin puolelle kuin arvostelun. Ja kyllä vaan ystävät rakkaat, siinä on siis vissi ero siinä kirjotustyylissä, älkää yhtään yrittäkö... (tähän kuuluisi virnistys) Nojoo, mutta sitten, kun pitää alkaa jotain oikeasti teknisiäkin asioita ajattelemaan niin sitten olen lirissä. Minähän en ymmärrä kameraliikkeistä ja editoinnista yhtään mitään. Toisaalta - eikö se ole jo huomattu, että osaan kirjottaa sujuvaa paskaa melkein mistä vaan saaden sen kuulostamaan suhteellisen uskottavalta... 

2005, tunnetaan myös mun 'sweet sixteen' kuvana ;)

Kuiva yksinäisyys

Kuolema istui vieressäni sillan kaiteella. Puisessa kädessään se piteli konjakkipulloa, josta kulautti aika ajoin suuhunsa nestettä, joka valui jonnekin mustan nahkatakin alle.

”Tiesitkö”, se sanoi äänellä, joka muistutti hampaiden kirskuntaa.

”Tämä takki on aitoa nahkaa.”

”Aijaa”, mutisin hiljaa vastauksen.

”Se on tehty aidoista afrikkalaisista.” Kuolema sanoi naurahtaen tyytyväisenä.

Katseeni harhaili alla virtaavan veden pinnan alle. Ruskeat silmäni tutkivat helmeileviä, sileiksi hankautuneita kiviä.

Ne olivat kauniita. Kivet kestivät kaiken, ne taistelivat jopa virtausta vastaan vuosi toisensa jälkeen, kunnes virta olisi kuljettanut ne hippunen kerrallaan toiseen rantaan. Aurinkoisemmille vesille.

Kuolema tönäisi minua kylkeen.

”Piristy”, se sanoi keltaiset hampaanjämät leukaluista törröttäen.

Se katsoi minua tyhjillä silmäkuopillaan. Katseessa oli havaittavissa häivähdys huolta.

”Miksi?” kysyin hiljaa.

”Koska minä olen täällä! Ei mikään voi olla huonosti, eihän?” Kuolema naurahti ja otti kulauksen pullosta.

”Ota hörppy, se piristää!”

Huitaisin kädelläni Kuoleman ojentamaa pulloa. Se lensi alas, osui kiviin ja hajosi sirpaleiksi. Virta nieli lasinpalaset.

”Hö. Siinä meni hyvät juomat”, Kuolema sanoi harmistuneena. Se raapi puisella sormellaan otsaluuta ja tuhahti tyytymättömästi.

”Mikäs sinua oikein vaivaa?”

Puristin kaidetta rystyset valkoisina tuntien epätoivon aallon vyöryvän ylleni.

”Minä olen yksin. Et sinä ymmärrä sitä!” huusin.

Kuolema naurahti säikähtäneesti ja laski kätensä olalleni. Sen kosketus oli jäätävä.

”Minä olen Kuolema. Olen aina yksin. Mutta minä osaan ottaa siitä ilon irti, toisin kuin eräät.” Kuolema sanoi nuhtelevasti.

Kyynel poltteli silmäkulmassani. Annoin sen vierähtää poskelleni, josta Kuolema korjasi sen kylmällä hipaisullaan.

”Oh, katso!” se sanoi.

Kohotin katseeni ja kohtasin Kuoleman sädehtivät kasvot. Se piteli silmiensä tasalla puista sormeaan, josta pilkotti pieni vihreä lehti.

”Nyt minullakin on elävää seuraa”, Kuolema sanoi.

Sen äänessä oli pikkulapsen onnen tuntu.

”Sehän on hienoa,” mutisin.

”Äläs nyt”, Kuolema sanoi ja laski kätensä kaiteelle.

”Kyllä sinäkin olet suht elävää seuraa.”

”Mitä sinä tuolla tarkoitit?” kysyin hämmästellen.

”No kun sinä olet tuollainen”, Kuolema sanoi ja tökkäsi minua hellästi poskeen.

”Et ole elämäniloinen, kuten tuo lehti tuossa.”

”Pitäisikö minun?”

Irrotin otteeni kaiteesta ja ristin kädet syliini. Vedin keuhkot täyteen raikasta syysilmaa.

”Pitäisi”, sanoin ja annoin ilman lipua keuhkoistani.

Ilma yhtyi tuulen leikkiin, kierähti tummissa hiuksissani ja jatkoi matkaansa. Hetken päästä se pysähtyi ja tuntui kääntyvän hyvästelemään. Sitten se lähti jälleen etenemään.

”Niin pitäisi”, Kuolema sanoi ja työnsi minut alas kaiteelta.

Sillan päälle tosin.

2011 - Huomatkaa paljon hillitympi after surgery-look - kun oon niiiiin aikuinen!

Ja se yyberhuono leffa-arvostelu Venetsian Kauppiaasta: (...mutta siellä on yks lause, josta tykkään tosi paljon, vaikka siinä ei oo mitään järkeä! Mä boldaan sen teille!) 

Venetsialainen nuorukainen Bassanio (Joseph Fiennes) halajaa Belmontiin kosimaan kaunista, kaunista Portiaa (Lynn Collins). Tämä operaatio kuitenkin vaatisi rahaa, jolloin kuvioihin astuu kauppias Antonio (Jeremy Irons), Bassanion hyvä ystävä. Bassanio haluaa lainata ystävältään 3000 dukaatia, joita kauppiaalla ei kuitenkaan sillä hetkellä ole. Niinpä Antionio joutuu kääntymään juutalaisen rahanlainaajan Shylockin (Al Pacino) puoleen. Shylock suostuu lainaan sillä ehdolla, että maksun myöhästyessä kolmen kuukauden takarajastaan, hän saisi paunan lihaa Antonion kehosta.

 Michael Radford – elokuvan käsikirjoittaja ja ohjaaja – on pysynyt hyvinkin uskollisena alkuperäiselle tekstille. Elokuvassa käytetään näytelmästä tuttua kieltä kaikkine korulauseineen. Tämä verottaa tietyllä tavalla elokuvan viihteellistä arvoa tehden elokuvasta entistä raskaamman. Toisaalta tällaisen elokuvan pariin tuskin eksyy tietämättä ollenkaan mitä odottaa.

Venetsian kauppiaassa on muutamassakin kohtauksessa säilytetty alkuperäisteoksesta tuttuja repliikkejä, jotka ovat lähinnä toimineet iskuina näyttelijöille. Tällä tavoin on onnistuttu sisällyttämään elokuvaan teatterille ominaisia piirteitä, jotka omalla tavallaan tuovat lisää syvyyttä Michael Radfordin tulkintaan. Toisaalta tällaisten ilmiselvien asioiden ääneen lausuminen voidaan tulkita katsojan aliarvioimiseksi. Repliikit kuitenkin on upotettu kohtauksiin niin taidokkaasti, etteivät ne riko elokuvan tyyliä ja henkilökohtaisesti pidin kovastikin elokuvan tästä ulottuvuudesta.

Valaistuksen avulla on luotu elokuvassa taitavasti kahdesta kolmeen erilaista maailmaa, joiden välillä vieraillaan mutkattomasti ja uskottavasti.. Juutalaisten asuinalue ’ghetto’ on huomattavasti pimeämpi ja likaisempi kuin loput Venetsiasta. Kaikkein kirkkainta on Belmontissa, jossa kaunis ja viaton Portia asuu. Pahaa enteilevää kuutakaan ei ole unohdettu ja Al Pacinon pistäessä parastaan Shylockin roolissa ei alakuloinen turmeluksen tunnelma jää pelkästään valkokankaalle vaan se näkyy ja välittyy katsojalle ei pelkästään näyttelijäsuorituksen vaan myös teknisten seikkojen saattelemana. 

Tarinan sijoittuessa 1500-luvulle, ovat puvustus sekä lavastus tärkeässä roolissa. Heti ensimmäisenä ei silmään iskeydy oikeastaan minkäänlaista sanottavaa kummastakaan sillä elokuva on tältä osin uskottavasti toteutettu aina kristittyjen ja juutalaisten vastaan asettelusta eri henkilöhahmojen luonteiden esille tuomiseen. Venetsian kadut syleilevät aikakautensa asukkeja kuin luontoäiti luonnollista helmaansa.

Al Pacinon Shylock voisi jättää jalkoihinsa heikomman näyttelijän, mutta päärooleissa taituroivat Fiennes, Collins sekä Irons eivät todellakaan kuuluu näihin ovimattoihin. Toisaalta Fiennesin Bassanio tuntuu jäävän hiukan pintapuoliseksi, mutta syy löytynee enemmän ohjaajan tulkinnasta kuin näyttelijän. Pääpaino elokuvassa – kuten näytelmässäkin – säilyy kuitenkin tunnepuolisesti Antoniossa sekä Shylockissa. Collins tuo viattoman ja viekkaan Portian neitseellisellä tavalla katsojan ihailtavaksi eikä Ironsin aika ajoin väsynyt ja pelokas Antoniokaan jätä ketään kylmäksi. 

Kielensä ja tarinansa puolesta elokuva on raskas kaksituntinen. Vielä, kun ottaa huomioon aikakauteen tyypillisen useimmiten melko pimeän näkymän, ei tätä elokuvaa rankan työpäivän päätteeksi kannata katsoa. Mutta jo pelkästään Al Pacinon koskettavan roolisuorituksen takia, elokuva kannattaa ehdottomasti nähdä edes kerran elämässään.

Battery low

I shall be under the knife on Friday.

Yippee.

Vol 2

Ready, steady, go!

Ja sitä rataa. Ei sillä, että tykkäisin tarinankertojista, mutta on ne vaan maar niin kivoja ja pirun käteviä, saduista puhuttaessa. Höhö.

Suap nähä miten käypi taas tällä kertaa.


Vaan sainpahan ainakin sen elokuvahistoria-kurssin minitutkimuksen tehtyä (...epämääräinen siitä tuli, mutta olkoot).

Huomenna tahdistinpoli, jeejee!

HMMPH!

Kivennäisveden hinta on noussut!
Eurosta -> 1.03 -> Tänään 1.15!!! >:(

Busslippujen hinta on noussut toukokuun alusta!
7.00 -> 7.20!!!! >:(((

Yes / No ?

Eipä sitä pienellä ihmisopiskelijalla oikeasti olisi rahaa, mutta kun minä haluan!
Ettäpä, mantelijauhot olkoot minun!

Ainiin ja ps. Voin melkein luvata, etten tule saamaan aikaiseksi tuota 'minitutkimusta',
joka pitäisi elokuvanhistoria-kurssia varten kirjoittaa. Jeejee!
Ensi perjantai on siis tätä varten varattu, eipähän tarvitse kouluun asti vaivautua. Pitääkin muistaa huomenissa tulostella sossua varten juttuja. Ja perjantain voisi pyhittää ehkä työvoimatoimistolle. Kai se on auki?

Ensi maanantaina tahdistinpoli. Jokohan selviäisi tahdistimen vaihtoajankohta?
Ensi viikolla viikonloppuna onkin sitten tutor-koulutus.

Sitten saapuu 19.5, jolloin pingon kohti Helsinkiä. Meillä on nimittäin luokkakokous 20.5! Tarkoitushan olisi laskeutua Lohjalle niin aikaisin, että ehtisi sitä vanhaa luokanvalvojaa tapaamaan. Enpähän vain tiedä kiinnostaako miuta semmoinen vai ei.

Orientaatioleiri v. 2006 :)

Tämän päivän hurjimmissa suunnitelmissa olisi mantelijauhojen lisäksi tilata myöskin teetä. Neitsytkookosöljyt alkaa myös olla melko finito, mutta aion nyt väittää selviäväni tuolla lopulla tämän kuun.

Ainiin, kirjoitinhan tuossa toissaillan ratoksi vihdoin ja viimein sen yhden kässärin, joka tässä on tulemistaan odottanut muutaman viikon. Nyt, kun se ykkösversio on ulkona niin pitäisi aloittaa sitten se kirurgin veitsen kera hiominen.

Oi kuinka haluaisinkaan muuten isommat venytykset ja korviin parempia koruja. Oi, myös enemmän!

Jotta esittäisin melkein kirjoittavani joskus jotain edes melkein koulua liippaavaa kerrottakoon, että huomenissa olen radiossa. Ja katselin tässä juuri Kylmän Ringin kaikki kaudet. 1 & 3 olivat ehdottomasti lemppareita. Viimeinen kausi ei yhtään miellyttänyt. Bläh. Nytpä olisi sitten kierroksessa Ugly Betty.