Just by accident I heard in the beginning of this month that My Chemical Romance's new album is gonna be out soon. Then I was happy 'cause the NA NA NA NA-single was quite nice. Well you know - the NA NA NA NA always works, seriously... I can show you examples in the end of this post. We did a research on it with my friend. (No we wasn't drunk. Much.)
So now the album is out and 'cause I'm not the kind of fan who goes and buys the cd blindfolded, I'm listening it through Spotify. Well I'm not MCR fan anyway... But their gig was awesome few years back, that I have to admit. Though I did like more Billy Talent which was the warm up band. Back to the album. I must say I'm not gonna throw my money on it. Noooooo way dude!
I got horrified during the second song "Bulletproof heart" 'cause the chorus sounded just like an Eurovision song. Like wtf dude!?
So now I'm horribly dissapointed. The only thing that could save me is tomorrow. It's the day Hardcore Superstar's new album "Split Your Lip" is released. YIPPEEE! The peaks of it sounded so much better than the last album which I didn't like. If it's going to be as dissapointing as MCR then I'm gonna get so sad. Truly sad.
But hey, guess who's got the tickets for HCSS gig 4.2.2011 in Tavastia! Yeeehaw!
Let's go NA NA NA NA NA
Papa Roach - Kick In The Teeth
My Chemical Romace - Na Na Na
The Beatles - Hey Jude
Ofcourse this list would be nothing without the... errrm... kind of horrible NA NA NA NA's...
Martti Vainaa & Sallitut Aineet - Pelimies
Nylon Beat - Viimeinen
And so on, so on, so on, so on...
tiistai 30. marraskuuta 2010
lauantai 27. marraskuuta 2010
Speak superfast so nobody understands!
We had radiostuff this week and it was quite interesting. Especially because I just can't concentrate! While I was trying to do something with the weird thing with all the weird buttons and all the weird what-was-it-things I felt myself such an idiot. Seriously. I was so confused!
First off all, when I speak I'm used to the fact that nobody listens to me. If I know that someone listens, then I start to speak so fast that nobody understands. Not that usually anything that comes out of my mouth would be very understandable... (Stupid word, is it even a word... Stupid anyway!)
It was so confusing to change your place and try to keep up with what was happening and all that kind of things - too much new things for me at the same time. So much to do and so little time and... Pheeew!
There is this thing between technology and me. And it's called an understanding problem. Technology doesn't get me and I don't get it. Usually I break everything you give me. Everything. Every single piece of technology! (Except my pacemaker but it's inside me so... But I do believe I will figure out how to destroy it too so don't worry.)
The whole techonology thing might be one of the biggest issues for me in this school. Yeeeep, like wtf am I doing here... But you know life - need to try and find yourself 'cause you can't answer yourself until you try it out!
On Thursday we were editing our interview pieces with Hanna. Hey, the clock was only half six when we left home... I wasn't prepared to be there so long so at least I can admit that in the end the working started to be not so... errm... how should I put it... sharp. Yep, that's a rather good definition for it.
But I liked the way our show was built. The construction kept it rich and living (at least from my point of view). Ofcourse there were those technical problems which you always have, especially when you're doing something the first time.
Our show was called "Aivokramppi" and the point was that our theme was a riddle for listeners to solve. All the interview pieces and music we had was related to the theme. We had such great answers from people for our interviews that I think we probably would've been in big trouble without them.
Nice package with basic problems. The week was quite fun and at least challenging enough.
First off all, when I speak I'm used to the fact that nobody listens to me. If I know that someone listens, then I start to speak so fast that nobody understands. Not that usually anything that comes out of my mouth would be very understandable... (Stupid word, is it even a word... Stupid anyway!)
It was so confusing to change your place and try to keep up with what was happening and all that kind of things - too much new things for me at the same time. So much to do and so little time and... Pheeew!
There is this thing between technology and me. And it's called an understanding problem. Technology doesn't get me and I don't get it. Usually I break everything you give me. Everything. Every single piece of technology! (Except my pacemaker but it's inside me so... But I do believe I will figure out how to destroy it too so don't worry.)
The whole techonology thing might be one of the biggest issues for me in this school. Yeeeep, like wtf am I doing here... But you know life - need to try and find yourself 'cause you can't answer yourself until you try it out!
On Thursday we were editing our interview pieces with Hanna. Hey, the clock was only half six when we left home... I wasn't prepared to be there so long so at least I can admit that in the end the working started to be not so... errm... how should I put it... sharp. Yep, that's a rather good definition for it.
But I liked the way our show was built. The construction kept it rich and living (at least from my point of view). Ofcourse there were those technical problems which you always have, especially when you're doing something the first time.
Our show was called "Aivokramppi" and the point was that our theme was a riddle for listeners to solve. All the interview pieces and music we had was related to the theme. We had such great answers from people for our interviews that I think we probably would've been in big trouble without them.
Nice package with basic problems. The week was quite fun and at least challenging enough.
keskiviikko 24. marraskuuta 2010
Forgot the point of the last post...
So still no English!
Se syy miksi lähdin koko edellistä postausta kirjoittamaan oli tämä:
Pohdiskelin tuossa mukavan väsyneenä ja askartelusta ärtyneenä (vihaan askartelua,
ei oo yhtään meikäläisen juttu, ei niin ollenkaan. Silti on pakko aina väsätä lahjoiksi kaikkea todella hienoa ja varmasti äärimmäisen persoonallista, johon liittyy paljon roudariteippiä ja kontaktimuovia!) sellaista asiaa kuin käytöstavat.
Josta pääsin hienosti siihen, että mikäs se olikaan se sana, jota käytetään silloin, kun jollain ihmisellä ei ole käytöstapoja. Viisasti päädyin lopputulokseen "käytöstavoitteeton".
Täysin puhtaasti unohdin ne hassut sanat hyvä- ja huonokäytöksinen...
Kun pääsi yli siitä, että ei se nyt ollut se käytöstavoitteeton se sana, jota etsin, rupesin sitten miettimään, että mitäköhän tuo sana edes tarkoittaa?
Henkilö, jonka käytöksellä on jonkinlainen tavoite on selkeästikin käytöstavoitteellinen, kun taas henkilö, jonka käytöksellä ei ole minkäänlaista tavoitetta, on selkeästikin käytöstavoitteeton.
Käytöstavoitteelliseksi voisi siis määritellä mm. nuoleskelun tai vaikkapa tahallisen kohun herättämisen. Toisaalta käytöksellä on myös silloin tavoite, jos pyritään siihen, ettei herätetä kohua.
Loppupeleissä päädyin siihen, että koko sana on täysin turha, koska ei ole olemassa ihmistä, jonka käytöksellä ei olisi minkäänlaista tavoitetta. Aina on. Jopa silloin, kun ihminen on yksin. Sitä käyttäytyy kuitenkin tietyllä tavalla tiedostamattoman tai tiedostetun tavoitteen ohjaamana.
Se syy miksi lähdin koko edellistä postausta kirjoittamaan oli tämä:
Pohdiskelin tuossa mukavan väsyneenä ja askartelusta ärtyneenä (vihaan askartelua,
ei oo yhtään meikäläisen juttu, ei niin ollenkaan. Silti on pakko aina väsätä lahjoiksi kaikkea todella hienoa ja varmasti äärimmäisen persoonallista, johon liittyy paljon roudariteippiä ja kontaktimuovia!) sellaista asiaa kuin käytöstavat.
Josta pääsin hienosti siihen, että mikäs se olikaan se sana, jota käytetään silloin, kun jollain ihmisellä ei ole käytöstapoja. Viisasti päädyin lopputulokseen "käytöstavoitteeton".
Täysin puhtaasti unohdin ne hassut sanat hyvä- ja huonokäytöksinen...
Kun pääsi yli siitä, että ei se nyt ollut se käytöstavoitteeton se sana, jota etsin, rupesin sitten miettimään, että mitäköhän tuo sana edes tarkoittaa?
Henkilö, jonka käytöksellä on jonkinlainen tavoite on selkeästikin käytöstavoitteellinen, kun taas henkilö, jonka käytöksellä ei ole minkäänlaista tavoitetta, on selkeästikin käytöstavoitteeton.
Käytöstavoitteelliseksi voisi siis määritellä mm. nuoleskelun tai vaikkapa tahallisen kohun herättämisen. Toisaalta käytöksellä on myös silloin tavoite, jos pyritään siihen, ettei herätetä kohua.
Loppupeleissä päädyin siihen, että koko sana on täysin turha, koska ei ole olemassa ihmistä, jonka käytöksellä ei olisi minkäänlaista tavoitetta. Aina on. Jopa silloin, kun ihminen on yksin. Sitä käyttäytyy kuitenkin tietyllä tavalla tiedostamattoman tai tiedostetun tavoitteen ohjaamana.
tiistai 23. marraskuuta 2010
Love the language !
So no English!
Tulipa tässä mieleen, etten VIELÄKÄÄN kirjoittanut tänne niitä syysloman 'siisteimpiä' juttuja.Ensinnäkin ihan kaikista siistein juttu oli se, että Korkeasaareen syntyi lumileopardipennut ja ainoan naaraan nimeksi tuli Cia. Että siitäs saitte kaikki Anna-Hanna-Maija-akselilta nimen omistavat - meikäläisen mukaan nimetään lumileopardipentuja siinä missä te olette jokatoisen piirroshahmon nimenä. Oujee, nyt oon aika ylpee äitistä, jolta nimen olen saanut.
Äidistä pääsemmekin marmoroidulla muulin sillalla ravaten äidinkieleen! Niin siis suomeen!
Ah mikään ei piristä päivää kuin aivan loistavat uutisotsikot tahi sanasekoilut tai muuten vain rikas kielenkäyttö (en nyt tarkoita tällä herkullisia kirosanavarastoja - etenkin, kun ne nykypäivänä eivät edes ole niin herkullisia vaan samaa tylsää yhden sanan jauhamista, voivoi on siinäkin synti. Ajatelkaa miten hieno ja kirjava kirosanavarasto meillä olisi saksalaiseen DONNERWETTER-versioon verrattuna. Eivätkä edes nuoret ihmiset ole omaksuneet tätäkään taiteenlajia sen ansaitsemalla arvokkuudella! Hävetkää!)
Syyslomalla silmiini kantautui kaksi aivan erinomaista uutista!
Ensimmäinen saapui Kymmenen uutisissa ja kertoi siitä miten Suomen Puolustusvoimat ovat torjuneet tuulivoimalahankkeita. Eikös se pääasiallinen tarkoitus ollutkin puolustaa ja torjua niin ei kai tähän kohtaan voi oikeasti todeta muuta kuin, että hyvähyvä! Hienoa, että välillä kuulee Suomen Puolustusvoimistakin aiheen mukaisia uutisia.
Lehdestä bongattu otsikko löytyikin sitten yllättäen Helsingin Sanomista.
"Hautausmaan asukki viihtyy kotonaan"
...tätä ei varmaan tarvitse kommentoida sen enempää?
(Mutta tiedoksi kuitenkin, että kysymys oli jonkinlaisesta työsuhdeasuntojutusta tai vastaavasta, jossa jonkun tyypin asunto ilmeisesti sijaitsi hautausmaan läheisyydessä tai jotenkin muuten kierosti sen alaisena tai jotenkin silleesti...)
RADIO SOI JA SOI JA SOI
Voisin vielä sivuta hiukan tämän viikon juttuja eli radiohommia. Eilen piti kuunnella radiota ja tehdä havaintoja ja kirjoitella jonkinlaista essee-tyyppistä ratkaisua. Tietenkin jätin tämän väliin kuin kunnon oppilas ikään samoin kuin tämän aamun IB English tunnitkin.
No, jokatapauksessa kuuntelin radiota (en vain päässyt ikinä sinne esseeseen asti) enkä tietenkään voinut vastustaa kiusausta ja oli pakko kuunnella Nappularadiota! Lasten oma radio. Sieltä tulee lastenlauluja. Pitkällisen kuuntelun tuloksena pidän hyvin epämääräisenä, että kanava, jonka pääasiallinen tarkoitus on luoda hiukan lapsiystävällisempää radiota, pistää ilmoille kappaleen, jonka lyriikoissa lauletaan seuraavan tyylistä:
"Jos en pian saa suukotella,
saatan alkaa puukotella"
Kehtaisin väittää, että ei tarvitse enää ihmetellä minkä takia toisinaan on hienoja teinien väkivaltaisia mustasukkaisuusdraamoja liikenteessä.
Jonka lisäksi kyseisen radiokanavan jonkinasteinen maskotti, joka välillä antoi milloin mitäkin tietoiskuja siitä, että kädet pitää pestä enne ruokailua, harrasti suoranaista piilovittuilua näin marraskuun aikaan kehottaessaan muistamaan auringorasvan rannalla.
Jos en muuta oppinut sitä kanavaa kuunnellessani niin sen, että laadukasta lastenmusiikkia ei taideta edes tehdä. Suurimmassa soitossa olivat Rölli sekä Frööbelin palikat, teknoversio elefanttimarssista tuli kolme kertaa tunnin aikana, Smurffeja ei kuulunut ollenkaan ja eniten ihmettelin, kun ei näitä Suomen kansan rakastamia raskaampia lastenbändejä kuulunut ollenkaan. Olisivat kuitenkin laadulta huomattavasti parempaa kuin osa kanavan musiikista.
Toisaalta ehkä nekään eivät sitten kyseisen radiokanavan tavoitteenmukaista musiikkia ole.
Oli tai ei - minä suosittelen Jytäjyrsijöitä, Hevisaurusta sekä Moottörin Jyrinää! Kengurumeininkiäkin suosittelen, mutta vain sen takia, että se saa lapsista esiin natsimaisia piirteitä, jonka lisäksi muistelisin kyseisessä bändissä olevan silmäniloa aikuisempaan makuun.
Kengurumeiningistä tulee erittäin löyhä kamelinsilta sellaiseen tapahtumaan kuin "Maailma Kylässä", jossa muutama vuosi sitten olin katselemassa Moottörin Jyrinää, viime vuonna Kengurumeininkiä ja jossain siinä välivuosina Jytäjyrsijöitä (vai muistankohan Jytäjyrsijät väärin... Ei, kyllä Jytäjyrsijät taisivat olla sinä vuonna, kun seistiin vesilätäkössä kaverin kanssa JIPPUa kuunnellen ja VOI ETTÄ, en enää ikinä halua edes kuulla Jipusta. Niin tuskaista musiikkia ettei tosikaan!).
Joka tapauksessa, viime keväänä eli Maailma Kylässä 2010, esiintyi sellainen yhtye kuin Valravn, jonka koko keikan ajan olimme ystäväni kanssa aivan hurmiossa. Herranjestas sen laulajan ääntä ja herranjestas sitä ihmisten taidokkuutta! Sanaakaan en ymmärrä ja yleensä en sellaista musiikkia jaksa ollenkaan kuunnella. Niinpä taisi tehdä aika ison vaikutuksen.
Siispä lopetankin tämän kirjoituksen Valravnin tunnelmissa!
Valravn - Kelling
Tulipa tässä mieleen, etten VIELÄKÄÄN kirjoittanut tänne niitä syysloman 'siisteimpiä' juttuja.Ensinnäkin ihan kaikista siistein juttu oli se, että Korkeasaareen syntyi lumileopardipennut ja ainoan naaraan nimeksi tuli Cia. Että siitäs saitte kaikki Anna-Hanna-Maija-akselilta nimen omistavat - meikäläisen mukaan nimetään lumileopardipentuja siinä missä te olette jokatoisen piirroshahmon nimenä. Oujee, nyt oon aika ylpee äitistä, jolta nimen olen saanut.
Äidistä pääsemmekin marmoroidulla muulin sillalla ravaten äidinkieleen! Niin siis suomeen!
Ah mikään ei piristä päivää kuin aivan loistavat uutisotsikot tahi sanasekoilut tai muuten vain rikas kielenkäyttö (en nyt tarkoita tällä herkullisia kirosanavarastoja - etenkin, kun ne nykypäivänä eivät edes ole niin herkullisia vaan samaa tylsää yhden sanan jauhamista, voivoi on siinäkin synti. Ajatelkaa miten hieno ja kirjava kirosanavarasto meillä olisi saksalaiseen DONNERWETTER-versioon verrattuna. Eivätkä edes nuoret ihmiset ole omaksuneet tätäkään taiteenlajia sen ansaitsemalla arvokkuudella! Hävetkää!)
Syyslomalla silmiini kantautui kaksi aivan erinomaista uutista!
Ensimmäinen saapui Kymmenen uutisissa ja kertoi siitä miten Suomen Puolustusvoimat ovat torjuneet tuulivoimalahankkeita. Eikös se pääasiallinen tarkoitus ollutkin puolustaa ja torjua niin ei kai tähän kohtaan voi oikeasti todeta muuta kuin, että hyvähyvä! Hienoa, että välillä kuulee Suomen Puolustusvoimistakin aiheen mukaisia uutisia.
Lehdestä bongattu otsikko löytyikin sitten yllättäen Helsingin Sanomista.
"Hautausmaan asukki viihtyy kotonaan"
...tätä ei varmaan tarvitse kommentoida sen enempää?
(Mutta tiedoksi kuitenkin, että kysymys oli jonkinlaisesta työsuhdeasuntojutusta tai vastaavasta, jossa jonkun tyypin asunto ilmeisesti sijaitsi hautausmaan läheisyydessä tai jotenkin muuten kierosti sen alaisena tai jotenkin silleesti...)
RADIO SOI JA SOI JA SOI
Voisin vielä sivuta hiukan tämän viikon juttuja eli radiohommia. Eilen piti kuunnella radiota ja tehdä havaintoja ja kirjoitella jonkinlaista essee-tyyppistä ratkaisua. Tietenkin jätin tämän väliin kuin kunnon oppilas ikään samoin kuin tämän aamun IB English tunnitkin.
No, jokatapauksessa kuuntelin radiota (en vain päässyt ikinä sinne esseeseen asti) enkä tietenkään voinut vastustaa kiusausta ja oli pakko kuunnella Nappularadiota! Lasten oma radio. Sieltä tulee lastenlauluja. Pitkällisen kuuntelun tuloksena pidän hyvin epämääräisenä, että kanava, jonka pääasiallinen tarkoitus on luoda hiukan lapsiystävällisempää radiota, pistää ilmoille kappaleen, jonka lyriikoissa lauletaan seuraavan tyylistä:
"Jos en pian saa suukotella,
saatan alkaa puukotella"
Kehtaisin väittää, että ei tarvitse enää ihmetellä minkä takia toisinaan on hienoja teinien väkivaltaisia mustasukkaisuusdraamoja liikenteessä.
Jonka lisäksi kyseisen radiokanavan jonkinasteinen maskotti, joka välillä antoi milloin mitäkin tietoiskuja siitä, että kädet pitää pestä enne ruokailua, harrasti suoranaista piilovittuilua näin marraskuun aikaan kehottaessaan muistamaan auringorasvan rannalla.
Jos en muuta oppinut sitä kanavaa kuunnellessani niin sen, että laadukasta lastenmusiikkia ei taideta edes tehdä. Suurimmassa soitossa olivat Rölli sekä Frööbelin palikat, teknoversio elefanttimarssista tuli kolme kertaa tunnin aikana, Smurffeja ei kuulunut ollenkaan ja eniten ihmettelin, kun ei näitä Suomen kansan rakastamia raskaampia lastenbändejä kuulunut ollenkaan. Olisivat kuitenkin laadulta huomattavasti parempaa kuin osa kanavan musiikista.
Toisaalta ehkä nekään eivät sitten kyseisen radiokanavan tavoitteenmukaista musiikkia ole.
Oli tai ei - minä suosittelen Jytäjyrsijöitä, Hevisaurusta sekä Moottörin Jyrinää! Kengurumeininkiäkin suosittelen, mutta vain sen takia, että se saa lapsista esiin natsimaisia piirteitä, jonka lisäksi muistelisin kyseisessä bändissä olevan silmäniloa aikuisempaan makuun.
Kengurumeiningistä tulee erittäin löyhä kamelinsilta sellaiseen tapahtumaan kuin "Maailma Kylässä", jossa muutama vuosi sitten olin katselemassa Moottörin Jyrinää, viime vuonna Kengurumeininkiä ja jossain siinä välivuosina Jytäjyrsijöitä (vai muistankohan Jytäjyrsijät väärin... Ei, kyllä Jytäjyrsijät taisivat olla sinä vuonna, kun seistiin vesilätäkössä kaverin kanssa JIPPUa kuunnellen ja VOI ETTÄ, en enää ikinä halua edes kuulla Jipusta. Niin tuskaista musiikkia ettei tosikaan!).
Joka tapauksessa, viime keväänä eli Maailma Kylässä 2010, esiintyi sellainen yhtye kuin Valravn, jonka koko keikan ajan olimme ystäväni kanssa aivan hurmiossa. Herranjestas sen laulajan ääntä ja herranjestas sitä ihmisten taidokkuutta! Sanaakaan en ymmärrä ja yleensä en sellaista musiikkia jaksa ollenkaan kuunnella. Niinpä taisi tehdä aika ison vaikutuksen.
Siispä lopetankin tämän kirjoituksen Valravnin tunnelmissa!
Valravn - Kelling
lauantai 20. marraskuuta 2010
It's got nothing to do with school
But it's always the memories which will fade away.
http://www.youtube.com/watch?v=qen_fM-cSgc
Thank you, please come again!
http://www.youtube.com/watch?v=qen_fM-cSgc
Thank you, please come again!
Happy to be crooked :)
"My kids are starting to notice I'm a little different
from the other dads.
'Why don't you have a straight job like everyone else?'
they asked me the other day. I told them this story:
In the forest, there was a crooked tree and a straight tree.
Every day, the straight tree would say to the crooked tree:
'Look at me...I'm tall, and I'm straight, and I'm handsome. Look at you...you're all crooked and bent over. No one wants to look at you.'
And they grew up in that forest together.
And then one day the loggers came, and they saw the crooked tree and the straight tree, and they said:
'Just cut the straight trees and leave the rest.'
So the loggers turned all the straight trees into lumber and toothpicks and paper.
And the crooked tree is still there, growing stronger and stranger every day."
— Tom Waits
(This quote found me just at the T O T A L L Y right moment!)
We watched a movie with Hanna. The movie was called "Wristcutters: A Love Story".
Just wanted to say that I loved the colors and the music! Yes, the story was quite interesting too but still a little bit too boring by the end of the day. The movie made me go WTF several times and that's never a bad thing. Reminded me a bit of Arizona Dream!
Oh yeah, and you just can't go wrong with Gogol Bordello! Awesome band!
http://www.youtube.com/watch?v=A42aLAjeV1A
from the other dads.
'Why don't you have a straight job like everyone else?'
they asked me the other day. I told them this story:
In the forest, there was a crooked tree and a straight tree.
Every day, the straight tree would say to the crooked tree:
'Look at me...I'm tall, and I'm straight, and I'm handsome. Look at you...you're all crooked and bent over. No one wants to look at you.'
And they grew up in that forest together.
And then one day the loggers came, and they saw the crooked tree and the straight tree, and they said:
'Just cut the straight trees and leave the rest.'
So the loggers turned all the straight trees into lumber and toothpicks and paper.
And the crooked tree is still there, growing stronger and stranger every day."
— Tom Waits
(This quote found me just at the T O T A L L Y right moment!)
We watched a movie with Hanna. The movie was called "Wristcutters: A Love Story".
Just wanted to say that I loved the colors and the music! Yes, the story was quite interesting too but still a little bit too boring by the end of the day. The movie made me go WTF several times and that's never a bad thing. Reminded me a bit of Arizona Dream!
Oh yeah, and you just can't go wrong with Gogol Bordello! Awesome band!
http://www.youtube.com/watch?v=A42aLAjeV1A
torstai 18. marraskuuta 2010
Oh, silly me!
Oh, silly me!
How did I not see
How did I not see
that the script was the paper on the floor.
Oh, and how stupid of me
to think that there might be
an actual reason to go to school.
(A reason beyond sitting and staring, I mean
Even though I admit - the floors are quite clean!)
And how foolish of me
from the south to flee
with the hopes of learning something new.
I have no idea what was the programme
used to edit that piece
and I certainly have no idea
what was the point of these past weeks?
The foolish, stupid, silly me
thinks that I must be
in a horribly wrong place
"I do have the appetite but also the wrong taste"
keskiviikko 17. marraskuuta 2010
In my perfect world Mondays feels like Fridays
 |
| #Sing me a song 'cause I dont wanna hear my life go by |
 |
| You will remember the night You were struck by the sight of, Ten thousand fists in the air! |
 |
| # Is always laced in a familiar taste of poison |
 | ||
| #Cause I'm losing my sight, losing my mind Wish somebody would tell me I'm fine |
But there is no perfect world, just perfect days and because of the rollercoaster life we live, after Friday like Monday comes the Tuesday dressed as Sunday
I'll carry on with the hopes and dreams inside my heart,
With the most difficult journey with us two apart,
Briefly hang my head for sorrow,
Still I shall feel no fear for tomorrow.
Just one thing I still want to ask from you,
Is it possible, could it be true,
That a child I can still be a little while longer,
even when there's no more you, my dear grandmother?
So;
Good night, sleep tight,
don't let the angel bed bugs bite,
Rest in peace my lovely little sweet
Grandmother <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)