So no English!
Tulipa tässä mieleen, etten VIELÄKÄÄN kirjoittanut tänne niitä syysloman 'siisteimpiä' juttuja.Ensinnäkin ihan kaikista siistein juttu oli se, että Korkeasaareen syntyi lumileopardipennut ja ainoan naaraan nimeksi tuli Cia. Että siitäs saitte kaikki Anna-Hanna-Maija-akselilta nimen omistavat - meikäläisen mukaan nimetään lumileopardipentuja siinä missä te olette jokatoisen piirroshahmon nimenä. Oujee, nyt oon aika ylpee äitistä, jolta nimen olen saanut.
Äidistä pääsemmekin marmoroidulla muulin sillalla ravaten äidinkieleen! Niin siis suomeen!
Ah mikään ei piristä päivää kuin aivan loistavat uutisotsikot tahi sanasekoilut tai muuten vain rikas kielenkäyttö (en nyt tarkoita tällä herkullisia kirosanavarastoja - etenkin, kun ne nykypäivänä eivät edes ole niin herkullisia vaan samaa tylsää yhden sanan jauhamista, voivoi on siinäkin synti. Ajatelkaa miten hieno ja kirjava kirosanavarasto meillä olisi saksalaiseen DONNERWETTER-versioon verrattuna. Eivätkä edes nuoret ihmiset ole omaksuneet tätäkään taiteenlajia sen ansaitsemalla arvokkuudella! Hävetkää!)
Syyslomalla silmiini kantautui kaksi aivan erinomaista uutista!
Ensimmäinen saapui Kymmenen uutisissa ja kertoi siitä miten Suomen Puolustusvoimat ovat torjuneet tuulivoimalahankkeita. Eikös se pääasiallinen tarkoitus ollutkin puolustaa ja torjua niin ei kai tähän kohtaan voi oikeasti todeta muuta kuin, että hyvähyvä! Hienoa, että välillä kuulee Suomen Puolustusvoimistakin aiheen mukaisia uutisia.
Lehdestä bongattu otsikko löytyikin sitten yllättäen Helsingin Sanomista.
"Hautausmaan asukki viihtyy kotonaan"
...tätä ei varmaan tarvitse kommentoida sen enempää?
(Mutta tiedoksi kuitenkin, että kysymys oli jonkinlaisesta työsuhdeasuntojutusta tai vastaavasta, jossa jonkun tyypin asunto ilmeisesti sijaitsi hautausmaan läheisyydessä tai jotenkin muuten kierosti sen alaisena tai jotenkin silleesti...)
RADIO SOI JA SOI JA SOI
Voisin vielä sivuta hiukan tämän viikon juttuja eli radiohommia. Eilen piti kuunnella radiota ja tehdä havaintoja ja kirjoitella jonkinlaista essee-tyyppistä ratkaisua. Tietenkin jätin tämän väliin kuin kunnon oppilas ikään samoin kuin tämän aamun IB English tunnitkin.
No, jokatapauksessa kuuntelin radiota (en vain päässyt ikinä sinne esseeseen asti) enkä tietenkään voinut vastustaa kiusausta ja oli pakko kuunnella Nappularadiota! Lasten oma radio. Sieltä tulee lastenlauluja. Pitkällisen kuuntelun tuloksena pidän hyvin epämääräisenä, että kanava, jonka pääasiallinen tarkoitus on luoda hiukan lapsiystävällisempää radiota, pistää ilmoille kappaleen, jonka lyriikoissa lauletaan seuraavan tyylistä:
"Jos en pian saa suukotella,
saatan alkaa puukotella"
Kehtaisin väittää, että ei tarvitse enää ihmetellä minkä takia toisinaan on hienoja teinien väkivaltaisia mustasukkaisuusdraamoja liikenteessä.
Jonka lisäksi kyseisen radiokanavan jonkinasteinen maskotti, joka välillä antoi milloin mitäkin tietoiskuja siitä, että kädet pitää pestä enne ruokailua, harrasti suoranaista piilovittuilua näin marraskuun aikaan kehottaessaan muistamaan auringorasvan rannalla.
Jos en muuta oppinut sitä kanavaa kuunnellessani niin sen, että laadukasta lastenmusiikkia ei taideta edes tehdä. Suurimmassa soitossa olivat Rölli sekä Frööbelin palikat, teknoversio elefanttimarssista tuli kolme kertaa tunnin aikana, Smurffeja ei kuulunut ollenkaan ja eniten ihmettelin, kun ei näitä Suomen kansan rakastamia raskaampia lastenbändejä kuulunut ollenkaan. Olisivat kuitenkin laadulta huomattavasti parempaa kuin osa kanavan musiikista.
Toisaalta ehkä nekään eivät sitten kyseisen radiokanavan tavoitteenmukaista musiikkia ole.
Oli tai ei - minä suosittelen Jytäjyrsijöitä, Hevisaurusta sekä Moottörin Jyrinää! Kengurumeininkiäkin suosittelen, mutta vain sen takia, että se saa lapsista esiin natsimaisia piirteitä, jonka lisäksi muistelisin kyseisessä bändissä olevan silmäniloa aikuisempaan makuun.
Kengurumeiningistä tulee erittäin löyhä kamelinsilta sellaiseen tapahtumaan kuin "Maailma Kylässä", jossa muutama vuosi sitten olin katselemassa Moottörin Jyrinää, viime vuonna Kengurumeininkiä ja jossain siinä välivuosina Jytäjyrsijöitä (vai muistankohan Jytäjyrsijät väärin... Ei, kyllä Jytäjyrsijät taisivat olla sinä vuonna, kun seistiin vesilätäkössä kaverin kanssa JIPPUa kuunnellen ja VOI ETTÄ, en enää ikinä halua edes kuulla Jipusta. Niin tuskaista musiikkia ettei tosikaan!).
Joka tapauksessa, viime keväänä eli Maailma Kylässä 2010, esiintyi sellainen yhtye kuin Valravn, jonka koko keikan ajan olimme ystäväni kanssa aivan hurmiossa. Herranjestas sen laulajan ääntä ja herranjestas sitä ihmisten taidokkuutta! Sanaakaan en ymmärrä ja yleensä en sellaista musiikkia jaksa ollenkaan kuunnella. Niinpä taisi tehdä aika ison vaikutuksen.
Siispä lopetankin tämän kirjoituksen Valravnin tunnelmissa!
Valravn - Kelling
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti