So still no English!
Se syy miksi lähdin koko edellistä postausta kirjoittamaan oli tämä:
Pohdiskelin tuossa mukavan väsyneenä ja askartelusta ärtyneenä (vihaan askartelua,
ei oo yhtään meikäläisen juttu, ei niin ollenkaan. Silti on pakko aina väsätä lahjoiksi kaikkea todella hienoa ja varmasti äärimmäisen persoonallista, johon liittyy paljon roudariteippiä ja kontaktimuovia!) sellaista asiaa kuin käytöstavat.
Josta pääsin hienosti siihen, että mikäs se olikaan se sana, jota käytetään silloin, kun jollain ihmisellä ei ole käytöstapoja. Viisasti päädyin lopputulokseen "käytöstavoitteeton".
Täysin puhtaasti unohdin ne hassut sanat hyvä- ja huonokäytöksinen...
Kun pääsi yli siitä, että ei se nyt ollut se käytöstavoitteeton se sana, jota etsin, rupesin sitten miettimään, että mitäköhän tuo sana edes tarkoittaa?
Henkilö, jonka käytöksellä on jonkinlainen tavoite on selkeästikin käytöstavoitteellinen, kun taas henkilö, jonka käytöksellä ei ole minkäänlaista tavoitetta, on selkeästikin käytöstavoitteeton.
Käytöstavoitteelliseksi voisi siis määritellä mm. nuoleskelun tai vaikkapa tahallisen kohun herättämisen. Toisaalta käytöksellä on myös silloin tavoite, jos pyritään siihen, ettei herätetä kohua.
Loppupeleissä päädyin siihen, että koko sana on täysin turha, koska ei ole olemassa ihmistä, jonka käytöksellä ei olisi minkäänlaista tavoitetta. Aina on. Jopa silloin, kun ihminen on yksin. Sitä käyttäytyy kuitenkin tietyllä tavalla tiedostamattoman tai tiedostetun tavoitteen ohjaamana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti