keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Rentoa elämää

Minäpä tykkään elämästä. Jos ette sitä vielä tienneet! Antakaas, kun kerron!

Tiistaista sunnuntaihin vedettiin kesänahkaa luoden Rentofesteillä. Olipahan vaan vallan mukavia ihmisiä ja vallan mukavaa puuhaa. Ihan hiukan vain paloin siellä sitten... Hienointa oli se, että tuli kauhean hieno fiilis, kun saatiin oikein STAFF-passit. En oo koskaan aiemmin saanu talkoolaisena sellaista passia. Jee! Jonka lisäksi kannoin kotiin kaksi Jägermeister-leitä. Jee sillekin!

Viime vuosi tunnetusti oli ihan syvältä. Sitä tuskin tarvitsee selittää ja jos tarvitsee niin voitte käydä lukemassa jotain random tekstejä viime vuodelta. Sairastelun parissa meni siis se eikä kyse ole ainoastaan siitä vaan tietenkin sen vaikutuksesta vähän siihen ja tähän. Kuitenkin, kuuntelin sitten siinä loppuvuodesta Lord Estin 'Vuosi vaihtuu' kappaletta. Kertosäe kyseisessä biisissä menee yksinkertaisuudessaan näin:

"ensvuonna se muuttuu,
kaikki paremmaks taittuu,
uusvuosi ku vaihtuu,
jos jaksat sä painaa,
joku vielä sua muistaa,
sua selkään taputtaa"

Siihen oli hirveästi uskominen sitten, koska viime vuodenhan piti olla miun elämäni paras vuosi vaan eipä mennyt ihan niin eikä noin suhteellisen paskan vuoden jälkeen jaksa oikein uskoa mihinkään. Varsinkaan siinä kohtaa, kun se parantuminen alkaa oikeasti taas lähteä käyntiin, koska lääkitys sekottaa pääkopan aika totaalisesti. Vaan eipä masenna enää.

Lauantaina Lord Estin keikalla tuli tuo biisi ja tajusin miten pitkän matkan olenkaan tehnyt taas sieltä sairaalan vuoteelta tuohon hetkeen. Siinä kohtaa oli jo viides talkoolaispäivä menossa ja minä siellä ihan yhtä hyvin messissä kuin muutkin talkoolaiset. Verratkaa viime kesän 'pyyhin pöytiä ja taju meinaa mennä'-terveydentilaan.

Sittenpä sitten miut ja yksi toinen talkoolainen haluttiin palkita ahkerimpina talkoolaisina, mikä oli sinänsä hassua, koska siellä oli monia muitakin todella ahkeria tyyppejä, muta oh well. Sellaiseen ihme ihmisritsaan ilmaiseksi oltaisiin päästy vaan meikähän ei sellaiseen voi mennä, koska sydän ei tykkäisi sellaisesta. Mutta en valita, koska saan sitten Myötätuulirockiin VIP-passin valitsemalleni päivälle, itelleni ja kaverille. Hähä.

Jonka lisäksi olin maanantaina työhaastattelussa. Tänään saan tietää miten käy, mutta ainakin se haastattelija kovasti lupaili siihen suuntaan, että saattaisin kesätöitä saada. AJATELKAA SITÄ. Se olisi huipuinta ikinä!

Jotta ei elämä olisi turhan kivaa niin vihdoin ja viimein sen tanssikuvausprojektihässäkän järjestäjä katsoi sen miun tekeleen. Tykkäsi kovasti, vain yksi korjausehdotus tuli. Sekä pyyntö, että seuraavastakin tanssitapahtumasta tekisin jotain samanlaista.  Palkallisena.

Että sikälimikäli tässä menee hei ihan kivasti!

torstai 24. toukokuuta 2012

Jane haastoi vastailemaan

Minut haastettiin kysymyshaastehommelijuttuliiniin, jossa ideana on, että sain 11 kysymystä, joihin vastailen. Sitten miun pitäis keksiä uudet 11 kysymystä ja haastaa 11 bloggaajaa vastailemaan niihin. En tiedä edes 11 bloggaajaa, joten minun osaltani haastaminen taitaa jäädä väliin. Katsellaan, jos innostun.
 

Vastailenpa visaisiin juttuihin nyt! 

 
1. Kauanko olet pitänyt blogia/blogeja?
Koulun ekalla viikolla tää blogi piti perustaa ja toinen kouluvuos on abouttarallaa ohi, joten vähän alle pari vuotta. Oli kai mulla joskus jossain välissä 16-vuotiaana jotain kesäblogeja, mutta enpä ole aktiivisesti jaksanut pitää mitään, koska en jaksa mainostaa eikä ketään kiinnosta loppupeleissä. Tosin minua kiinnosti lukea sitä kesäblogia, jota olin pitänyt - näin jälkeenpäin - koska tykästyin itse tapaani kirjoittaa. Heh. Samoin yhtä blogin tapaista, jota pidin ennen suolivammadiagnoosia. Hieno päivitys oli siellä, koska koko kesän olin 39 kuumeessa ja kuljin tyyliin toppatakki päällä ja muutenkin on jännä lukea niitä fiiliksiä nyt, kun tietää mikä oli vialla.
 
2. Onko blogillasi joki tietty teema, johon pyrit kirjoituksesi liittämään?
Kyllä! Minun elämä! Pitäisi olla tosin kai enemmän koulupainotteinen, mutta eipä Outokummussa tule hirveästi tehtyä kouluun täysin liittymätöntä juttua mistä jaksaisi raportoida. Viime vuosi, ainakin loppuvuosi meni aika sairauspainotteisesti jajaja... Silleen. Sitä mukaa sitten miten elämä heittelee.
 
3. Mitä mielestäsi on arjen turvallisuus?
Se voi olla joko sitä, että:
*Ollaan aina turvallaan (alkoholin, toisenlaisen sekavuustilan tai tasapainoaistin vuoksi)
*Omistetaan hevonen, aasi, muuli tai muu turpaeläin (turpaeläimeksi lasketaan myös esimurrosikäiset ja murkkuikäiset, nalkuttavat vaimokkeet ja miehekkeet ja kaikki se, jolle tulee huudettua 'turpa kiinni!'. Myös naapurit voidaan siis laskea turpaeläimiksi, toisinaan myös itsensä.)

No, sitten, jos mietitään asiaa silleen 'aikuismaisesti' niin kai se on sitä, ettei tarvitse elää pelossa ja saa ihan rauhassa olla oma itsensä. Yksiselitteisesti ehkä sitä se on. Toisaalta sitten voisi myös miettiä kuivasti, että koti, jossa ei sähköjutut heitä kipinää tai anna iskuja, on varmaan ihan mukavan turvallisia... 
 
4. Millainen on suhteesi luontoon?
 
Tällä hetkellä hyvin karrelle palanut, koska on tullut oltua auringossa kahtena päivänä peräkkäin, molempina n. 7 tuntia hommissa ja vähän päälle muuten kävellen jne. Ilman aurinkorasvaa... Näytän siis todella hehkeän punaiselta!
 
Mutta muuten sitten asuin 16 vuotta metsän keskellä. Kyllä, pääkaupunkiseudullakin on metsää. Sitten harrastin partiota n. 10 vuotta. Ikävä on telttailua, järvessä pulikointia, donitsien rakentelua... Kaikkea sitä! Tänä vuonna kyllä yritetään kavereiden kanssa lähteä telttailemaan jonnekin järven lähelle, mutta saa nähdä sopivatko aikataulut yhteen.

Tykkään tosi paljon olla ulkona ja aina, kun terveys on parempi sekä pälli saatu kuntoon siitä ajattelutavasta, ettei vessasta voi liikkua viittä metriä pidemmälle, pyrin kyllä olemaan ulkona ja kävelemään ainakin. Ikävä kyllä ainakaan vielä en ole löytänyt Okusta itselleni seuraa siihen puuhaan, johtuen ihan jo siitäkin, ettei edes kehtaa ketään pyytää, koska miun kävelytahti on hidas potenssiin sata. Yksinäistä puuhaa on se siis.

En voisi elää ilman luontoa ja keskellä kaupunkia, jos joutuisin asumaan jossain betonihelvetissä niin alkaisin varmaan voimaan pitemmän päälle pahoin, jos ei olisi mitään hyvää mestaa minne mennä laittamaan nuotio kasaan. Oh, nuotiot!
 
5. Mitkä ovat erityiset kiinnostuksen kohteesi?

Jaa-a. Tuntuu siltä kuin en olisi kiinnostunut mistään, mutta silti ehkä vähän kaikesta. Toisaalta, jos olisin kiinnostunut oikeasti jostain niin kai sitten yrittäisin kaikin voimin asiaan tutustua ja saada sitä kyseistä asiaa elämääni... Hmm?

No, joka tapauksessa, pidän teatterista. Odotan nyt innolla, että päästäis kavereiden kanssa katsomaan Peter Pan Suomenlinnaan! Mmm... sen lisäksi tykkään musiikista, mutta sitä on vaarallista sanoa, koska sitten pitäisi olevinaan osata kertoa jotain jostain kuuntelemastaan yhtyeestä. No en osaa kertoa mitään mistään. Jos kuulostaa hyvältä, tilaan levyn ja kuuntelen sitä musiikkia sitten. Ei, en osaa keskustella musiikista mitenkään päin ja kyllä, kaikki vihaa mun kuuntelemaa musiikkia. Siksi onkin turha miulta koskaan tulla kyselemään mitään 'laita biisi'-tyyppisiä ratkaisuja, koska olen sen jo oppinut, että en laita.

Periaatteessa keikoilla juokseminen, mutta siinäkin on terveys (lähinnä pään sisäinen) tulossa vastaan joka nurkassa sekä siihen lisättynä se, ettei kukaan halua lähteä samoille keikoille miun kanssa. (Nyt, kun asiaa tarkemmin ajattelen niin harvemmin kukaan haluaa miun kanssa oikeasti mitään tehdä *valivali onks mul joku masentelupäivä tänään?*)

Jos koulua miettii niin tykkään tehdä radiohommia ja jälkiäänijuttuja. Ne kiinnostaa sitten siltä saralta. Mitähän muu minua kiinnostaisi noin yleisesti ottaen...

Oi, tulityöpajalle olen halunnut ikuisuuden. Siis sellaiselle missä leikitään tulella, junou. Tuli on hienoin elementti ikinä! 

6. Onko sinulla joitain tavanomaisesta poikkeavia erikoistaitoja?
En osaa mitään, itseasiassa. Mutta käytännössä miun pitäisi kyllä osata tehdä kaisloista matto. Siis kaislakudontaa PERIAATTEESSA osaan...

7. Mitä mielestäsi on hetkessä eläminen?
 Hui. Jotain mitä minä en tee, koska aina irrotan itseni kaikista tilanteista, kun oon tarkkailija ihminen. Luulen, että hetkessä eläminen on sitä, että elää. Kappas miten filosofista! Mutta tarkoitan siis sitä, ettei jää liikaa murehtimaan asioita, joita on tehnyt vaan voi hyvillä mielin - oli sitten onnistunut hetki tahi ei - laittaa muistojen lokeroon tapahtuneen, joko sitä kautta, että se oli hauskaa tai sitä kautta, että pieleen meni, mutta opittiin siitäkin sitten jotain. Lyhyesti sanoisin, että hetkessä eläminen on tunteita.

8. Viimevuosi oli eurooppalainen vapaaehtoistyön vuosi. Teetkö itse jotain vapaaehtoistyötä tai onko jokin aihe, jonka piirissä haluasit sitä tehdä?
 Partiota vois kyl alkaa ehkä harrastaa jossain vaiheessa. Mutta en tiiä. En siis tee mitään kyllä tällä hetkellä. Tai no juoksen talkoolaisena festareilla, kyllähän sekin kai lasketaan... Kyllähän sitä kaikenlaista haluais tehdä.

9. Mitä suomalaisuus sinulle merkitsee?
 Sitä, ettei kukaan osaa lausua miun nimeä.

10. Mitkä ovat parhaat asiat eri vuodenajoissa?
 Outokummussa keväisin ihmiset alkaa liikuskelemaan paljon enemmän ja tulee nähtyä enemmän ihmisiä, kun usein tuntuu, että oon melkein ainoa, joka jaksaa liikkua mihinkään oman neljän seinän sisästä esim. talvisin.

Mutta siis kesällä on kivaa, koska... ööö... ihmiset on iloisempia ja itellä on enemmän energiaa ja voi kävellä paljain jaloin sekä juoda iloisin mielin jääkahvia. Keväässä just tuo, että kaikki jotenkin herää henkiin, niin kliseistä kuin se onkin. Ite oon ihan täysin syysihminen, syntynytkin syyskuussa.Tietyssä vaiheessa on ne kaikki värit ja sitten tulee 'myrskyt', sade on ihanaa ja tietenkin pimenevät illat, että voi juoda hyvillä mielin minttukaakaota ja poltella kynttilöitä. Talveen kallistuttaessa alkaa yleensä miun neulomiskausi ja se on hauskaa, koska melkein jaksan opetella jonkun uuden jutun (en oikeastaan) tai ainakin luon jotain. Vaikka se olisikin se yksi villasukkapari talvessa niin silti!

11. Onko sinulla jokin haave, sellainen, että halusit repäistä ja tehdä jotain itsellesi täysin vierasta?
 
Montakin, mutta lähes kaikki liittyy sosiaalisiin taitoihin, henkisiin asioihin ja tunteisiin. Oon niin tunnevammanen jotenkin. Etenkin haluaisin ehkä oppia jakamaan muiden kanssa sellaisia asioita, joista olen iloinen, onnellinen. Toisaalta yritän tietoisesti ja alitajunnallisesti ajaa itseäni koko ajan tilanteisiin, joissa oppisin niitä taitoja, joita tarvitsen - ja luotan siihen, että elämäkin niin tekee. Tietämättä mihin oikeastaan minnuu valmistellaan.

Mutta varma olen, että johonkin pakosti valmistellaan, koska ei tää elämä muuten olis tällaista taistelua ja täyttä paskaa. (Kyllä joo, on paljon onnenhippusiakin miulla, en sitä sano, mutta ärsyttää tälläkin hetkellä taas niin moni asia, että en jaksa enää eteenpäin, ellen usko siihen, että elämä potkii päähän kasvattaakseen minnuu oikeeseen suuntaan. Jep.)
 

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Jännittävää!

Päädyin tanssiproggiksen kanssa siihen, että 'saapi olla valmis nyt', joten sitä sitten voi jännittää tässä, että minkälaista palautetta tulee tapahtuman järjestäjältä. Heh, aika loppui kesken tällä viikolla, joten palaan senkin asian pariin, lähinnä laadun takia, vielä sitten viikon päästä. Jonka lisäksi on vielä muutama juttu, jotka pitäisi matskuista erotella vaan se on sellainen yhden päivän homma. Toivon mukaan...

Ja se pirun järjestäjä on tietenkin jossain maailmalla huitelemassa niin, ettei nyt juuri ehdi katsella tuota minun tuotostani. Siis BYHYY, joudun odottamaan ainakin pari päivää vielä...

Itse henkilökohtaisesti voisin todeta, että 'ei paha'. Niin sanottu graafinen ilme on todella heikko, haastattelukuvat ovat hirveitä, leikkauskohdat epämääräisiä ja kuvissa skarpit missälie. Mistäpä sitä sitten taputtaisi itseään olkapäähän? No, haastattelut olivat muuten ihan onnistuneita, matskua oli tarpeeksi, käyttökelpoista materiaaliakin oli kivasti ja ennenkaikkea mie sain jotain aikaiseksi AVIDissa, jota en koskaan aiemmin ole käyttänyt. Editoijaa ei minusta siltikään tule ikipäivänä, ei ole minun hahmotuskykyä siihen luotu.

Ai mutta, siellä tapahtumassa oli muuten myös valokuvaaja (sellainen, joka EI ollut minun kameran mikin vieressä räpsimässä kuvia.... mur!), joten, jos kiinnostaa käydä vilkuilemassa, on valokuvista vastuussa Tanja Haverinen

Allergiat ovat iskeneet minuun! Tiedoksenne sekin. Sattuu. Jee.


keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Kesäkauden aloitukset

Sääret sheivattu pitkän talven jälkeen
Kouluun kävelty paljain jaloin
Ja se ihanin asia mistä tietää, että kesä alkaa olla ovella!
Kaksi viikkoa ja sen jälkeen tämä tyttö lähtee kohti Vantaata ja Rentofestejä!
Varpaankynnet pitää lakata ja housut korjata. Kesäkesäkesä. Kesä!
Aurinkoihottumastakin on kärsitty jo. Että silleen.

Tähän väliin pitää tietenkin lätkäistä kuva viime vuoden talkoolaismeiningeistä! Myötätuulesta. Tulihan sitä oltua Kivenlahdessakin. Hah. Siinä vasta hauska festari. Ollut siellä kaksi kesää, toisena kesänä hellelukemat ja toisena myrskytuuli. Ääripäät on niin kivoja.


Ongelmiakin on! Kuten aina!
Tänään olisi viimeiset IB-kokeet ja arvatkaa kenen vatsa vammaa ihan vaan hyvyyttään! No ei tuota voi vielä edes kutsua vammaamiseksi, mutta kuitenkin. Jonka lisäksi pitäisi vääntää nyt sitten yksi raporttikin vielä. Oivoi, miten paljon pitää ihmisen kärsiä yhden pirun turhan paperin takia. Hohhoijaa. Ei sillä, että viimeisin versio kyseisestäkin raportista vaati muutaman ahdistuskohtauksen, paljon kyyneliä ja itsetuhoisia ajatuksia. Mielellänihän minä sen tehtävän pariin palaan, kun ei olis menny se ensimmäinen versio läpi. Oh well, jos omistaisin aseen niin ampuisin aivot pellolle, tai oikeastaan tekotaiteellisesti lähinnä valkoiselle paperille. Rairai, raporttia siinäpä olisi syvällistä sitten. (Jos ei vielä tullut selväksi niin KYLLÄ, on henkinen iso ongelma raportin kirjoittamisessa.)

Tämän lisäksi kahvi loppui ja rahat loppui. Tai siis odottelen koululta takaisinpäin matkarahoja. Joo ja tässä oon kivasti viettänyt pari viikkoa kohta ilman kalium-lääkkeitä, se varmaan selittää sen miksi on vähän heikko olo välillä. Hmm, no ei oikeastaan edes ole. Pitäisi siellä apteekissa käydä tänään vikat rahat tuhlaamassa.

UUuuu ja yksi kaveri olisi ehkä tulossa Outokumpuun tässä tällä tai ensi viikolla. Ehkä.

Ensi viikolla siis viimeistään pakko pakertaa tanssisysteemi valmiiksi. Hui!

Niin se vaan on taas kaverit, että 2. vuosi Outokummussa on ohittanut meikäläisen vahvasti. Se olis sitten vissiin seuraavana etappina lopputyön pohdiskelu, työssäoppimispaikkojen etsiminen ja valmistuminen tyhjän päälle. HURJAA! :)