Hah - anteeksi nyt vain tämä toinen kirjoitus tälle päivälle, mutta en pysy järjissäni, jos en nyt ala ajatella, että on jotain tekemistäkin joku päivä.
Eli ensi viikolla voisin siirtää tukipaikkani siskoni kämppään, joka on tyhjillään.
Ihanata! Ei muuta kuin reput selkään ja menoksi. Ihan pk-seudulla siis pysyttelen, mutta kuitenkin.
Öööm, piti sanomani, että maanantaina on tosiaan sitten se Tropical Party-tunti. Jee! Tiistaina pitäisi nähdä nettituttuja, torstaina on talkoolaisinfo ja sitten meneekin perjantai ja lauantai mukavasti siellä Riihimäkirockissa. Pitäisi yksi nettituttukin tapailla siinä sivussa, sellainen, jota en ole aiemmin tavannut.
Olen ollut liian kauan paikoillani taas. Hajoaa pää. Harkitsen jopa vakavissani Outokumpuun laskeutumista hetkiseksi johonkin väliin. Ehkä kuitenkin kehitän välilaskupaikkoja muualta. Syön vaikka sormiani, jos matkustaminen vie kaikki rahat. Toisaalta ainakin sitten tulisi oltua syömättä ja vatsa saisi rauhassa rauhoittua.
Hmm. Piti myöskin sanomani, että tässä nyt iski kyllä sellainen ahdistus-vinkuvonku-ahdistaa-olen hyvin hyvin hyvin surullinen-kohtaus päälle, että ehkäpä sitä pitäisi käydä toisella kierroksella metsäkävelyllä. Hmmph.
lauantai 25. kesäkuuta 2011
Sataa, sataa!
Ja tapani mukaisesti tietenkin jaksan ihmetellä miten aina jaksetaan valittaa Suomessa siitä ilmasta, vaikka kaikki tietää tasan tarkkaan miten se tulee menemään.
Jos olet menossa festareille - tulee kaatamalla vettä.
Jos on Juhannus - tulee kaatamalla vettä. MUTTA silloin iloitaankin, ettei tule mitään kiinteämpää taivaalta.
Niin - kun on kesä, tulee kesäsateita. Miksi ihmisistä on tullut niin arkoja sateen suhteen? Itsehän olen pomppinut grillailemassa jos jonkinlaisessa räntäsateessa. Tietenkin aina on mukavampaa, jos ei tarvitse hytistä ja tutista sitä makkaraa käristäessä, muttamutta... nuotiot ovatkin sen takia parasta makkaranpaistovälinettä. Lämmittävät mukavasti nimittäin. Vaan en tästäkään paasaisi ellei asia henkilökohtaisesti koskettaisi ja täten myönnä - minustakin on tullut arka sateen suhteen! Taas yksi asia, joka ärsyttää suuresti.
Se toinen oli se kuuluisa jalkojen käyttö... Eilen tosin jaksoin taas käydä köpöttelemässä sen 8-10km kuinka paljon lie tuo perusmatka, jonka aina kävelen. On toimivat jalat vaan niin suuri ilo, ettei toista!
Olipa tylsää, joten leikin kännykän kameralla. Siispä lopputuloksena oikealla erittäin kesäinen kuva. Hah! Sänky, jolla makoilee veljen läppäri ja etualalla minä, joka rakastan tuota oranssia takkia ylitse kaiken! MAAILMAN LOISTAVIN KIRPPUTORILÖYTÖ! Maksoi muistaakseni 8e ja sen, kun vetäisen päälleni, olen tuhat kertaa naisellisemman ja aikuisemman näköinen. Ainakin joka toinen kerta. Eipä kyllä sillä, että omistaisin perverssion noita takkeja kohtaan ja yrittäisin niitä kerätä kirppareilta vähän jokaista väriä... Vasta löytyy musta ja vaaleansininen tuon oranssin lisäksi. Niistä tosin molemmat ovat hiukan pieniä. Tumman ja kirkkaanvihreät jos löytäisin, olisin maailman onnellisin!
Jos joku ei vielä huomannut / älynnyt esim. festarikuvista niin hiuksetkin ovat jälleen muuttuneet, mutta miun kohdalla se ei ole oikein raportoimisen arvoinen asia, joten ei siitä sen enempää.
Kovasti yritän lueskella Terry Pratchettin "Maanalainen Elefantti"-kirjaa. Hitaan varmasti. Unohdin pk-seudun kirjastokortin Outokumpuun, joten äitin kortilla lainailin sitten. Hah, parempi olisi siis muistaa ajoissa palauttaa se. Vaan eipä tässä pk-seudulla edes pyöritä enää kuin pari viikkoa!
Otin myös vihdoin ja viimein asiakseni vilkaista sellaisen kirjan kuin BRÄNDÄTYT, mutta ei se nyt ihan vastannut sitä mitä hain. Harmi, koska ajattelin, että siitä olisi ollut jotain hyötyä. Äh.
Eilen sitten vilkuilin käsikirjoitusta, jonka annoin hiukan muhia tässä, jos siihen jotain suuria muutoksia tarvitsisi nyt tehdä, mutta kirjoittajaminäni sanoo, että se on ihan tarpeeksi toimiva. Nerokkaampaa dialogia kaipaisin itseltäni, mutta ehkäpä se elävyys sinkoaa sitten hahmoista muuten. Näine hyvineni alan olla suhteellisen tyytyväinen tuohon muotoon. Ne ongelmat, jotka käsikirjoituksesta tulevat esiin nousemaan, eivät onneksi kosketa kirjoittajaminääni himpun vertaa!
Totesin myös, että tarvitsen uuden vihon. Tosin jossain pitäisi olla piilossa vihkoja ja sen tapaisia vaikka kuinka monta. Siellä Kummun päässä! Häiritsee todellatodellatodella paljon, jos on eri asioita koskevat ideat ja ajatukset samoissa kansissa. Aargh! Siis... esim. käsikirjotusideat ja radioon liittyvät ideat samoissa kansissa. Koska...koska... se on liian sekavaa! Tietenkin ne käyttökelpoisimmat vaativat sitten vielä oman pienen vihkonsa. Tiedättehän - että pysyy ajatukset kasassa ja itse kärryillä missä sitä taas mentiinkään.
Jos sitä lopettaisi tämän täysin teemattoman roskanjauhamisen ja voisi vaikka kertoa, että olen kovasti muutamaan kappaleeseen ihastunut!
Toinen on Bruno Marsin Runaway Baby ja toinen tulee tässä:
Jos olet menossa festareille - tulee kaatamalla vettä.
Jos on Juhannus - tulee kaatamalla vettä. MUTTA silloin iloitaankin, ettei tule mitään kiinteämpää taivaalta.
Niin - kun on kesä, tulee kesäsateita. Miksi ihmisistä on tullut niin arkoja sateen suhteen? Itsehän olen pomppinut grillailemassa jos jonkinlaisessa räntäsateessa. Tietenkin aina on mukavampaa, jos ei tarvitse hytistä ja tutista sitä makkaraa käristäessä, muttamutta... nuotiot ovatkin sen takia parasta makkaranpaistovälinettä. Lämmittävät mukavasti nimittäin. Vaan en tästäkään paasaisi ellei asia henkilökohtaisesti koskettaisi ja täten myönnä - minustakin on tullut arka sateen suhteen! Taas yksi asia, joka ärsyttää suuresti.
Se toinen oli se kuuluisa jalkojen käyttö... Eilen tosin jaksoin taas käydä köpöttelemässä sen 8-10km kuinka paljon lie tuo perusmatka, jonka aina kävelen. On toimivat jalat vaan niin suuri ilo, ettei toista!Olipa tylsää, joten leikin kännykän kameralla. Siispä lopputuloksena oikealla erittäin kesäinen kuva. Hah! Sänky, jolla makoilee veljen läppäri ja etualalla minä, joka rakastan tuota oranssia takkia ylitse kaiken! MAAILMAN LOISTAVIN KIRPPUTORILÖYTÖ! Maksoi muistaakseni 8e ja sen, kun vetäisen päälleni, olen tuhat kertaa naisellisemman ja aikuisemman näköinen. Ainakin joka toinen kerta. Eipä kyllä sillä, että omistaisin perverssion noita takkeja kohtaan ja yrittäisin niitä kerätä kirppareilta vähän jokaista väriä... Vasta löytyy musta ja vaaleansininen tuon oranssin lisäksi. Niistä tosin molemmat ovat hiukan pieniä. Tumman ja kirkkaanvihreät jos löytäisin, olisin maailman onnellisin!
Jos joku ei vielä huomannut / älynnyt esim. festarikuvista niin hiuksetkin ovat jälleen muuttuneet, mutta miun kohdalla se ei ole oikein raportoimisen arvoinen asia, joten ei siitä sen enempää.
Kovasti yritän lueskella Terry Pratchettin "Maanalainen Elefantti"-kirjaa. Hitaan varmasti. Unohdin pk-seudun kirjastokortin Outokumpuun, joten äitin kortilla lainailin sitten. Hah, parempi olisi siis muistaa ajoissa palauttaa se. Vaan eipä tässä pk-seudulla edes pyöritä enää kuin pari viikkoa!
Otin myös vihdoin ja viimein asiakseni vilkaista sellaisen kirjan kuin BRÄNDÄTYT, mutta ei se nyt ihan vastannut sitä mitä hain. Harmi, koska ajattelin, että siitä olisi ollut jotain hyötyä. Äh.
Eilen sitten vilkuilin käsikirjoitusta, jonka annoin hiukan muhia tässä, jos siihen jotain suuria muutoksia tarvitsisi nyt tehdä, mutta kirjoittajaminäni sanoo, että se on ihan tarpeeksi toimiva. Nerokkaampaa dialogia kaipaisin itseltäni, mutta ehkäpä se elävyys sinkoaa sitten hahmoista muuten. Näine hyvineni alan olla suhteellisen tyytyväinen tuohon muotoon. Ne ongelmat, jotka käsikirjoituksesta tulevat esiin nousemaan, eivät onneksi kosketa kirjoittajaminääni himpun vertaa!
Totesin myös, että tarvitsen uuden vihon. Tosin jossain pitäisi olla piilossa vihkoja ja sen tapaisia vaikka kuinka monta. Siellä Kummun päässä! Häiritsee todellatodellatodella paljon, jos on eri asioita koskevat ideat ja ajatukset samoissa kansissa. Aargh! Siis... esim. käsikirjotusideat ja radioon liittyvät ideat samoissa kansissa. Koska...koska... se on liian sekavaa! Tietenkin ne käyttökelpoisimmat vaativat sitten vielä oman pienen vihkonsa. Tiedättehän - että pysyy ajatukset kasassa ja itse kärryillä missä sitä taas mentiinkään.
Jos sitä lopettaisi tämän täysin teemattoman roskanjauhamisen ja voisi vaikka kertoa, että olen kovasti muutamaan kappaleeseen ihastunut!
Toinen on Bruno Marsin Runaway Baby ja toinen tulee tässä:
perjantai 24. kesäkuuta 2011
Grillailun odottelua
Tässäpä sitä nyt sitten ollaan. Se hetki, jota on koko kesä odotettu!
Nimittäin Juhannus ja RUOKA!
Jos miettii suomalaista Juhannusmentaliteettia, voisin mainita, että ikinä en ole itse humalassa ollut Jussina. En myöskään mökillä, mutta toisaalta asutaankin keskellä metsää niin tarvetta mökkeilyyn tuskin pahemmin on.
Viime Juhannuksena olin töissä. Keinuvahtina Seurasaaressa. Se oli hauska homma se. Tässä voisi sivumainintana todeta, että en todellakaan tule ikinä saamaan kunnon duunia. Kelpaan kaikkiin 'friikkihommiin' (listastahan löytyy siis Linnanmäen pelimyyjä, puhelinmyyjä, keinuvahti. Sen lisäksi työssäoppimisissa tullu pyörittyä iltapäiväkerho-ohjaajana ja luontokouluohjaajana. Siellä myös päihdevalistuksessa olin mukana. Koulunkäyntiavustajanakin olen ollut - päivän. Ha ha ha! Pointti olisi tässä kuitenkin se, että pitäisi mahdollisesti opetella kirjoittamaan joskus melkein asiallisia työhakemuksia...)
Tosin - ei kyllä pitänyt töiden hakemisesta puhua - mutta välillä ihmetyttää tuokin touhu. Lähinnä sen kannalta, että yleensä, jos pääsee haastatteluun asti, joka on jo melko epätodennäköistä, luulisi, että ei siinä vaiheessa ole enää niin miljoonaa ihmistä. Jolloin olettaisin, että kun lupaillaan soittaa ja ilmoitella niin silloin myös soiteltaisiin ja ilmoteltaisiin. Vaan olenpahan vain työnhakija niin eipä miulla ole aikaa muuhun kuin soitella perään. Tosin miksi soitella perään, kun eiköhän sitten se haastattelija ilmoittaisi, jos olisi napannut.
Niin no, mainitaanko vielä sekin, että kaikki ne, jotka väittävät, että töitä riittää tekijöille niin olisi ihan huippua, jos joku kertoisi mistä niitä duuneja sitten irtoaa? Nimittäin allekirjoittanut ei pääse siivoamaan eikä mihinkään pikaruokapaikkoihin töihin. Se polku on niin yritetty ja nähty. Sitäpaitsi - eräässäkin haastattelussa kerran sanottiin päin naamaa, että tuskin tarvitsen työtä, koska asun porukoiden luona. ...jep!
Tänä kesänä töiden hakeminen olisikin ollut sellainen prosessi, että oksat pois. Etenkin, jos pitää yrittää pitää kämppä ja kaikki lääke- sekä terveysasiat hoitaa. Siispä tosiaan kallistuin tuohon festaritalkootyöhön, ettei nyt kuitenkaan ihan perseilyksi mene koko kesä.
Pitäisiköhän sitä nyt puhua siitä mistä alunperin pitikin? En enää muista mistä piti!
Tässä koomapäivinä on tullut testailtua karppaajien reseptejä, koska en tosiaan viljoja saisi syödä. Sieltä onkin lemppareiksi noussut "OOPSIT" (=kananmunaa ja juustoa käytännössä), jota voi helposti käyttää pannarin korvikkeena. Toisena testailin juustoleipäsen ohjetta - käytännössä mantelijauhoa ja juustoa - lopputuloksena se, että olen aivan rakastunut tuohon ohjeeseen! Voin syödä kahvin kanssa leipää! Ajatelkaa! Muuten reseptirepertuaari on aika nihkeä niin on ihan kiva saada uusia helppoja juttuja takataskuun. Noita, kun voi helposti evääksikin tehdä noita leipiä. Nam!
Hiukan alkaa ehkä tämän kesän osalta lävistys- ja tatskahaaveet haihtua. Liikaa muuta rahanmenoa... Heh. Mutta mikäs kiire valmiissa maailmassa!
Ilmottauduin sentään Etnofitnessin tanssitunneille. Kesälukkarissa oli kaikkea mielenkiintoista niin on kiva päästä kokeilemaan eri juttuja. Ainakin Dancehall Reggae,Tropical Party ja Zumba kiinnostaapi. Tuo lukkari on vielä sopivasti ensi viikosta kolme viikkoa, joten sopivasti ehtii ennen Naamoja ja Jyväskylän reissua.
Voisin vielä kirjoitella tähän lasten leffoista, joita olen vilkuillut ja siitä, että oltiin kavereiden kanssa keskiviikkona istuskelemassa, mutta ehkäpä joskus toiste, kun tulee taas tylsää. Kirjoitella pitäisi ja lueskellakin. Jaksaisi vain jotain... Tänään aivan järkyttävä koomapäivä pheeeew!
Nimittäin Juhannus ja RUOKA!
Jos miettii suomalaista Juhannusmentaliteettia, voisin mainita, että ikinä en ole itse humalassa ollut Jussina. En myöskään mökillä, mutta toisaalta asutaankin keskellä metsää niin tarvetta mökkeilyyn tuskin pahemmin on.
Viime Juhannuksena olin töissä. Keinuvahtina Seurasaaressa. Se oli hauska homma se. Tässä voisi sivumainintana todeta, että en todellakaan tule ikinä saamaan kunnon duunia. Kelpaan kaikkiin 'friikkihommiin' (listastahan löytyy siis Linnanmäen pelimyyjä, puhelinmyyjä, keinuvahti. Sen lisäksi työssäoppimisissa tullu pyörittyä iltapäiväkerho-ohjaajana ja luontokouluohjaajana. Siellä myös päihdevalistuksessa olin mukana. Koulunkäyntiavustajanakin olen ollut - päivän. Ha ha ha! Pointti olisi tässä kuitenkin se, että pitäisi mahdollisesti opetella kirjoittamaan joskus melkein asiallisia työhakemuksia...)
Tosin - ei kyllä pitänyt töiden hakemisesta puhua - mutta välillä ihmetyttää tuokin touhu. Lähinnä sen kannalta, että yleensä, jos pääsee haastatteluun asti, joka on jo melko epätodennäköistä, luulisi, että ei siinä vaiheessa ole enää niin miljoonaa ihmistä. Jolloin olettaisin, että kun lupaillaan soittaa ja ilmoitella niin silloin myös soiteltaisiin ja ilmoteltaisiin. Vaan olenpahan vain työnhakija niin eipä miulla ole aikaa muuhun kuin soitella perään. Tosin miksi soitella perään, kun eiköhän sitten se haastattelija ilmoittaisi, jos olisi napannut.
Niin no, mainitaanko vielä sekin, että kaikki ne, jotka väittävät, että töitä riittää tekijöille niin olisi ihan huippua, jos joku kertoisi mistä niitä duuneja sitten irtoaa? Nimittäin allekirjoittanut ei pääse siivoamaan eikä mihinkään pikaruokapaikkoihin töihin. Se polku on niin yritetty ja nähty. Sitäpaitsi - eräässäkin haastattelussa kerran sanottiin päin naamaa, että tuskin tarvitsen työtä, koska asun porukoiden luona. ...jep!
Tänä kesänä töiden hakeminen olisikin ollut sellainen prosessi, että oksat pois. Etenkin, jos pitää yrittää pitää kämppä ja kaikki lääke- sekä terveysasiat hoitaa. Siispä tosiaan kallistuin tuohon festaritalkootyöhön, ettei nyt kuitenkaan ihan perseilyksi mene koko kesä.
Pitäisiköhän sitä nyt puhua siitä mistä alunperin pitikin? En enää muista mistä piti!
Tässä koomapäivinä on tullut testailtua karppaajien reseptejä, koska en tosiaan viljoja saisi syödä. Sieltä onkin lemppareiksi noussut "OOPSIT" (=kananmunaa ja juustoa käytännössä), jota voi helposti käyttää pannarin korvikkeena. Toisena testailin juustoleipäsen ohjetta - käytännössä mantelijauhoa ja juustoa - lopputuloksena se, että olen aivan rakastunut tuohon ohjeeseen! Voin syödä kahvin kanssa leipää! Ajatelkaa! Muuten reseptirepertuaari on aika nihkeä niin on ihan kiva saada uusia helppoja juttuja takataskuun. Noita, kun voi helposti evääksikin tehdä noita leipiä. Nam!
Hiukan alkaa ehkä tämän kesän osalta lävistys- ja tatskahaaveet haihtua. Liikaa muuta rahanmenoa... Heh. Mutta mikäs kiire valmiissa maailmassa!
Ilmottauduin sentään Etnofitnessin tanssitunneille. Kesälukkarissa oli kaikkea mielenkiintoista niin on kiva päästä kokeilemaan eri juttuja. Ainakin Dancehall Reggae,Tropical Party ja Zumba kiinnostaapi. Tuo lukkari on vielä sopivasti ensi viikosta kolme viikkoa, joten sopivasti ehtii ennen Naamoja ja Jyväskylän reissua.
Voisin vielä kirjoitella tähän lasten leffoista, joita olen vilkuillut ja siitä, että oltiin kavereiden kanssa keskiviikkona istuskelemassa, mutta ehkäpä joskus toiste, kun tulee taas tylsää. Kirjoitella pitäisi ja lueskellakin. Jaksaisi vain jotain... Tänään aivan järkyttävä koomapäivä pheeeew!
maanantai 20. kesäkuuta 2011
Myötätuulirock 2011
Festivaalitoimistossa humahti mukavasti 5 päivää!
Festarihumussa tuli vilkaistua Mokoma ja Turmion Kätilöt. Naminami!
Työtoverit olivat tietenkin loistavuutta eikä jääny olleskaan paha maku suuhun!
Juurikin sopivaa vastapainoa anniskelualueen hälinälle oli tämä jobi.
 |
| Kohtasin matkallani kumpulaisenkin <3 |
keskiviikko 15. kesäkuuta 2011
Kivenlahtirock oli ja meni
Talkoolaishommat part I lusittu viime viikonloppuna.
Eipä sitä nyt ole taas paljoa sanottavaa. Lämmintä oli, ihmisiä riitti,
ei ollut ainakaan tylsiä hetkiä. Työkaverit olivat jälleen mahtavuutta ja lauantai-iltana olo oli yhtä ihanan limainen/hikinen/hiekkainen/likainen/väsynyt/särkevä kuin perjantainakin.
Hiukan jäi paskempi maku suuhun tältä vuodelta kuin viime vuodelta. Saa nähdä riittääkö intoa enää tuonne suuntaan jatkossa. Mweh.
Ehtipä sitä kuitenkin vilkaista Kotiteollisuuden ja tunnetustihan Hynynen on Suomen kuumin mies. Aijaijaijaijai! Loistavat välispiikit olivat jälleen loistavuutta.
Anniskelualue on nyt jätetty siis taaksepäin ja tänään alkaa talkoolaishommat part II Myötätuulirockissa. Festaritoimistoa kohti käy tieni siellä!
Terveys ei vieläkään ole ystävä (koskas se olisi... joopajoo), lääkitys voisi purra paremmin ja nopeammin. Jos multa kysytään. Ruokavalion maailmassa ihmetellessäni päädyin vihdoinkin kokeilemaan karppaajien sivustolta Oopsien reseptiä ja piru vie! Siinä vasta kätevä pikkusyöminen! Kelpaa suolaisena ja makeana. Ihanaa, nyt on taas ruoka-areenaa laajennettu hiukan ainakin.
Oman lisämausteensa kesään - kuten jokaiseen elämän päivään muutenkin - tuo tietenkin perhe, josta ei tuskin sen enempiä tarvitsee mainita. Lisämausteita, siinä kaikki mainitsemisen arvoinen. Sivumainintana voi tietenkin mainita, että tuntuu, ettei mikään oikeasti koskaan muutu tässä elämässä. En tiedä mitä ihmettä pitäisi tehdä, että oikeasti tapahtuisi MUUTOS!? Yrittänyt kuitenkin kaikenlaista tässä elämän varrella jo, mutta mikään ei muutu... Tai ehkä muuttuukin, mutta liian hitaasti miun makuun? Voi olla.
Eipä sitä nyt ole taas paljoa sanottavaa. Lämmintä oli, ihmisiä riitti,
ei ollut ainakaan tylsiä hetkiä. Työkaverit olivat jälleen mahtavuutta ja lauantai-iltana olo oli yhtä ihanan limainen/hikinen/hiekkainen/likainen/väsynyt/särkevä kuin perjantainakin.
Hiukan jäi paskempi maku suuhun tältä vuodelta kuin viime vuodelta. Saa nähdä riittääkö intoa enää tuonne suuntaan jatkossa. Mweh.
Ehtipä sitä kuitenkin vilkaista Kotiteollisuuden ja tunnetustihan Hynynen on Suomen kuumin mies. Aijaijaijaijai! Loistavat välispiikit olivat jälleen loistavuutta.
Anniskelualue on nyt jätetty siis taaksepäin ja tänään alkaa talkoolaishommat part II Myötätuulirockissa. Festaritoimistoa kohti käy tieni siellä!
Terveys ei vieläkään ole ystävä (koskas se olisi... joopajoo), lääkitys voisi purra paremmin ja nopeammin. Jos multa kysytään. Ruokavalion maailmassa ihmetellessäni päädyin vihdoinkin kokeilemaan karppaajien sivustolta Oopsien reseptiä ja piru vie! Siinä vasta kätevä pikkusyöminen! Kelpaa suolaisena ja makeana. Ihanaa, nyt on taas ruoka-areenaa laajennettu hiukan ainakin.
Oman lisämausteensa kesään - kuten jokaiseen elämän päivään muutenkin - tuo tietenkin perhe, josta ei tuskin sen enempiä tarvitsee mainita. Lisämausteita, siinä kaikki mainitsemisen arvoinen. Sivumainintana voi tietenkin mainita, että tuntuu, ettei mikään oikeasti koskaan muutu tässä elämässä. En tiedä mitä ihmettä pitäisi tehdä, että oikeasti tapahtuisi MUUTOS!? Yrittänyt kuitenkin kaikenlaista tässä elämän varrella jo, mutta mikään ei muutu... Tai ehkä muuttuukin, mutta liian hitaasti miun makuun? Voi olla.
torstai 9. kesäkuuta 2011
Myrkyt ovat etuoikeuteni
Prednisolon 45mg.
Sieltä kiellettyjen lääkkeiden listalta.
Kas, kun sydänvamma johtuupi siitä, kun kalium ei imeydy kunnolla.
Ja tuo prednisolon heittää kehon kaliumarvot päin mäntyjä aiheuttaen terveilläkin ihmisillä rytmihäiriöitä. Ei hätää, tähänkin vaivaan on lääke! Nimittäin Spiresis, joka on - jännitysrummutusta - nesteenpoistaja, mutta sellainen, joka estää kaliumin liiallista poistumista. Sivuvaikutuksenaan alhainen verenpaine ja järjetön kusihätä.
Näillä helteillä... nesteenpoistajat... Jep!
Prednisolon kaiken muun hauskan lisäksi tuhoaa luuston, muuttaa lähes automaattisesti kaiken minkä suustaan alas tunkee, rasvaksi ja oikeastaan kasvojen kuuluisi olla parissa viikossa pyöreät kuin täysikuu!
...puhumattakaan suurien annosten aiheuttamasta unettomuudesta ja ylienergisyydestä. Helposti menisi sitten viikko samoilla silmillä eikä tekis yhtään tiukkaa.
...puhumattakaan siitä, että kaksi vuotta onnistuin olemaan ILMAN tätä myrkkyä, mutta tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Melko kirjaimellisesti. Nyt kyllä lupaan, etten ikinäikinäikinä poikkea noin pahasti hyväksihavaitusta ruokavaliosta, jos sillä voin helposti välttää prednisolonin popsimisen.
Ei sillä, että nämä helteet olisivat jo tarpeeksi hankalia muutenkin sydänvammaselle, joka ei jaksa käyttää aurinkorasvaa. Mikäs siinä, ihottuma on poprockjahevimetal!
Väsyttää kyllä, mutta silti on KIVAA!!!
*Selvisin Imatran reissusta hengissä ja oli aika siistiä itseasiassa! (mitä nyt sotavammoilta ei voinut välttyä ja sattuu sen takia vieläkin)
*Kivenlahtirockiin anniskelualueelle talkoolaiseksi huomenna!!! Näkee Saaran ja toivottavasti ehtisi vilkaista Petri Nygårdin, haha
*Annika antoi miulle hiustenkuivaajan! Oli ihana nähdä Annikaakin PITKÄSTÄ aikaa ja ihanaa, kun teki musta nescafe ice coffee-riippuvaisen...
*Äiti maksaa miun housut!
*Värjäsin hiukset taas mustaksi (paitsi että leikkasin myös ja lopputulos on karsea, kuten aina. Onneksi hiuksein kasvavat nopeasti)
*Koira oli söpö puuhkea pallo, kun tulin ja nyt se näyttää kulipäärotalta - trimmaus on jees!
*Selvisin hengissä Felixin kyydistä ja päästiin suunnittelemaan minimiittiä amisteluhengessä
Sieltä kiellettyjen lääkkeiden listalta.
Kas, kun sydänvamma johtuupi siitä, kun kalium ei imeydy kunnolla.
Ja tuo prednisolon heittää kehon kaliumarvot päin mäntyjä aiheuttaen terveilläkin ihmisillä rytmihäiriöitä. Ei hätää, tähänkin vaivaan on lääke! Nimittäin Spiresis, joka on - jännitysrummutusta - nesteenpoistaja, mutta sellainen, joka estää kaliumin liiallista poistumista. Sivuvaikutuksenaan alhainen verenpaine ja järjetön kusihätä.
Näillä helteillä... nesteenpoistajat... Jep!
Prednisolon kaiken muun hauskan lisäksi tuhoaa luuston, muuttaa lähes automaattisesti kaiken minkä suustaan alas tunkee, rasvaksi ja oikeastaan kasvojen kuuluisi olla parissa viikossa pyöreät kuin täysikuu!
...puhumattakaan suurien annosten aiheuttamasta unettomuudesta ja ylienergisyydestä. Helposti menisi sitten viikko samoilla silmillä eikä tekis yhtään tiukkaa.
...puhumattakaan siitä, että kaksi vuotta onnistuin olemaan ILMAN tätä myrkkyä, mutta tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Melko kirjaimellisesti. Nyt kyllä lupaan, etten ikinäikinäikinä poikkea noin pahasti hyväksihavaitusta ruokavaliosta, jos sillä voin helposti välttää prednisolonin popsimisen.
Ei sillä, että nämä helteet olisivat jo tarpeeksi hankalia muutenkin sydänvammaselle, joka ei jaksa käyttää aurinkorasvaa. Mikäs siinä, ihottuma on poprockjahevimetal!
Väsyttää kyllä, mutta silti on KIVAA!!!
*Selvisin Imatran reissusta hengissä ja oli aika siistiä itseasiassa! (mitä nyt sotavammoilta ei voinut välttyä ja sattuu sen takia vieläkin)
*Kivenlahtirockiin anniskelualueelle talkoolaiseksi huomenna!!! Näkee Saaran ja toivottavasti ehtisi vilkaista Petri Nygårdin, haha
*Annika antoi miulle hiustenkuivaajan! Oli ihana nähdä Annikaakin PITKÄSTÄ aikaa ja ihanaa, kun teki musta nescafe ice coffee-riippuvaisen...
*Äiti maksaa miun housut!
*Värjäsin hiukset taas mustaksi (paitsi että leikkasin myös ja lopputulos on karsea, kuten aina. Onneksi hiuksein kasvavat nopeasti)
*Koira oli söpö puuhkea pallo, kun tulin ja nyt se näyttää kulipäärotalta - trimmaus on jees!
*Selvisin hengissä Felixin kyydistä ja päästiin suunnittelemaan minimiittiä amisteluhengessä
ETTÄ KHYL TÄÄ TÄSTÄ! - Nuuni Vantaalla kuittaa
perjantai 3. kesäkuuta 2011
Summer Vacation is on!
Welcome summer and mosquitos!
I've waited since February to leave Outokumpu and today is THE DAY!
Gonna head for Imatra - never been there before!
My summer shall be full of festivals and friends.
Hopefully maybe a tattoo or/and a piercing.
And that's about it. Before I know I'll be back. Or will I?
Mean while, I promise to try to take over the world.
Just check out my 'taking over the world'-pose below!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)