Ensi viikko yhtä leikkelyä

Huomenna, kun jalkaudun editointikopperoon siinä 12 maissa, voin kertoa, että ajatukset tulevat olemaan tämän kuuloisia:

'Ei tähän saa minkäänlaista rakennetta.'
'Ei tässä ole tarpeeksi materiaalia.'
'Ei mulla ole tarpeeksi tarvittavia ääniä.'
'Taisin sitten kusta tän tekniikan pahemman kerran.'
'Missä on idea? Mistä revin rakenteen? Miten mä onnistuin huijaamaan kaikkia, että mulla on olevinaan tosi hieno suunnitelma, kun nyt sit oonkin näin kusessä tän kanssa?'
'Mites tätä Pro Toolsia taas käytettiinkään? Ja miks mä en nyt osaa enää yhtään mitään!?'

Mutta koska tiedän tämän kaiken niin voinkin vaihtaa asenteeni heti ja todeta, että EHHEI, tyttö hyvä! Käännä ajatuksesi ympäri ja tee parhaasi siitä mitä sinulla on. Hätä keinot keksii!

Ei ollut syyslomaviikosta tippunut kiloja kuin viisi. Hah haa. Ihmekään, että on tässä ollut hiukan heikko olo ja sydänkin tuntuu ottavan loparit. Viime yön kärsin lääkityksen takia niin kovasta päänsärystä, että kävelin ympyrää ja itkin puolet yöstä (koska liikkessä pysyminen oli ainoa keino vältellä kipua). Olo on pöhnäinen ja aivotoiminta on juurikin sitä rataa, että TÖÖT TÖÖT puhumattakaan siitä, ettei sitä ensi yönäkään tule nukuttua. Niin, että TYÖN ILOA VAAN, tyttö hyvä. TYÖN ILOA. Väsymystä ei sentään tule, kiitos kortsikan, mutta ei se paljoa auta, koska pöhnä tulee silti. No, mikäs siinä!

Ja sitten huomenna myöhäisiltapäivästä jatketaan lyhärin editoimista (ilmeisestikin). Löysin kyllä sitäkin varten yhden törkeän hienon äänen, johon rakastuin. Sitä ei vain todennäköisesti voi käyttää, koska taustalla on kello ja se loisi tunnelman hiukan liian kliseiseksi ja vähän väärään genreen päinkin ajaisi. Toisaalta, säilytänpä siltikin tuon, koska ehkä sitä voisi käyttää sitten IB-jutuissa tai jossain muualla. Juu never nou, sano.

Muutamaa tuntia myöhemmin

Ovat suurimmat ongelmat ah-niin-ihanan Premieren parissa taltutettu, vatsalihakset naurettu enemmän tai vähemmän kipeiksi, kuoltu leffan muistuttaessa paatoselokuvaa (taimitäikinä, ajatelkaa ruisleipämainosta yhdistettynä sellaiseen ihanaan suomalaiseen melankoliaan) ja tietenkin kehitelty materiaalista jo ihan toisenlaistakin elokuvaa.

Niin, että raakaleikkaus hyvässä vauhdissa. Noin puolet siitä tänään tuli tehtyä med Hanna.

Ettäpä siinä se lastenhuone rakentuu.

PS. Luovutin ja korkkasin kortsikkapurkin. Omnom! En malta odottaa tulevia 10 kiloa, nivelsärkyjä, entistä unettomampia öitä, hormoninäppylöitä, järjetöntä pahaa oloa ja ruokahalun kasvua. Tietenkään ei sovi unohtaa näitä 'Hei, musta tuntuu kuin oisin humalassa!'-tyyppisiä hetkiä saati niitä 'Hei! Mä olen muurahainen!"-fiiliksiä. Toisaalta ehkä sitten hilpasen tämän pienen dopingin avulla IB-tehtäviä sen jälkeen, kun on harjattu hammasharjalla jokainen nurkka ja kolo. Unohtamatta annoksen laskiessa saapuvaa väsymystä ja ahdistusta ja siitä 3-6kk vievästä kehon toipumisajasta tuon lääkityksen kourista. Minä kuljen sitten alasti hyvin pian, koska vaatteeni eivät mahdu päälle, kun eivät ne edellisenkään kuurin kilot olleet ehtineet vielä tippua. Jei! Onneksi kouluhuppari sentään on sen verran iso, että mahtuu eikä sitten ainakaan tarvitse miettiä mitä laittaisi päälle. Oisko sittenkin pitänyt vaan jatkaa syömättömyyttä? 

Terve ruumis ei työtä kaipaa

Jos joku ei ole vielä huomannut, ruumis on yleensä sana, jota käytetään siinä vaiheessa, kun ei enää henki paljoa pihise. Näin hienon johdatuksen jälkeen todettakoon, että taputan itseäni suuresti olalle, jos ensi viikon jälkeen voin todeta saaneeni aikaiseksi edes miltei kelvollisen radiodokumentin.

Uhkasin mainita jotain syyslomasta, jos jaksan. Mainittakoon nyt sitten, että voin väittää saaneeni jotain aikaiseksi tänään nukkumisen ja parin tunnin koulupäivän lisäksi. 

Kävin tosiaan suhteellisen paljon kirppareilla. Käytiin muutaman nettitutun kanssa pyörähtämässä Tikkurilan Kierrätyskeskuksessakin, koska siellä oli -70% muuton takia. Sieltä suurin löytö oli nallepalapeli (1000 palaa) isosiskolle.
Tiivistetty versio käteen jääneistä löydöistä aloitettakoon cd-levyistä: Sydän, sydän - Au (3e), Nirvana - In Utero (2,5e) sekä Bloodhound Gang - Hooray For Boobies (0e).
Muuten käteen tarttui mm. 80senttiä maksanut yyberhieno Super Mario-laukku, johon rakastuin välittömästi! Kuvaa kuosista tuossa vasemmalla. Sen lisäksi tiensä luokseni löysivät hajavalikoima postikortteja (mm. muutama Pokemon-aiheinen ja Annille loistava synttärikortti), nappeja (aika paljon nappeja, joille yhteishintaa tuli n. 2e), huiveja 3kpl - valkoinen, lila (molemmat 1,80e kpl) sekä pinkki (1,5e). Tämän lisäksi löysin yhden verhon (kyllä, YHDEN verhon...), joka muistaakseni taisi sekin verottaa lompakosta 1,5e. Yksi parhaimmista löydöistä oli aivan ihastuttava hame, jolle hintaa kertyi - tättärää - ei yhtään mitään!

Oikealla nähtävä Cookie Monster muki lähti mukaan siskon ostamana, miulle lahjaksi. Eiks oo söpö? (Nokun sillä on se biisi 'C is for Cookie' ja siinä laulellaan 'Let's think other things that start with the letter C' ja miun nimihän alkaa C-kirjaimella. Tsih. Cookie Monster on muutenkin mm. paras!)

Kirppareilla juoksemisen lisäksi ehdin käydä kiinalaisessa syömässä, tosin siinä oli huvittavaa pohdiskelua, että mitä kannattaisi tilata, kun ei sitä riisiä syö. Tosin riisi nyt tuleekin erillään, mutta joka tapauksessa piti pohtia jotain, joka menee alas ihan keskenään (joten tosi rohkeasti sitten söin kanaa vihanneksilla, jei!). Tämä ruokailu tapahtui ystäväiseni Hannan kanssa, joka tapansa mukaisesti päätyi auttamaan kivasti minnuu koulutehtävissä, koska tuppaa nyt vain olemaan enemmän tai vähemmän miun oikea käsi mm. kaikessa. Hah.

Hannan kanssa sitten käytiin katsomassa Don Quijote Ryhmäteatterissa. Hiukan petyin, koska odotukset oli jokseenkin korkealla. En ole päässyt teatteriin noin vuoteen (ja tietämättömille kerrottakoon, että yhdessä vaiheessa kävin n. kerran kuussa, melkoinen on siis tiputus). Jokatapauksessa 'ihan kiva'-osuuden toi Vesa Vierikon hieno roolisuoritus Quijotena. Muuten olinkin melko pihalla suurimman osan ajasta. Esitys kesti n. kolme tuntia ja ensimmäinen osuus oli niin huonosti tasapainotettu dialogin ja tekemisen kannalta, että meinasi nukahtaa (olin kyllä väsynytkin, etten jaksanut oikein keskittyä). Toinen osuus olikin sitten melkein täysin erilainen kuin ensimmäinen osuus. Yhtäkkiä tuotiin lavalle elementtejä, joista ei ollut ollut merkkiäkään aikaisemmin ja osa näyttelijöiden repliikeistä vaikutti olevan keksittyjä ja tuntui siltä kuin näyttelijät olisivat yhtäkkiä kyllästyneet koko näytelmään. Sanoisinko, että ohjauksessa olisi voinut olla hiukan selkeämpi näkemys takana niin näytelmästä olisi tullut mielenkiintoisempi ja helpommin seurattava. Puhumattakaan siitä, ettei näyttelijöitä oltu osattu käyttää täyteen mittaansa.Toisaalta - ehkä en sitten vain ollut kohderyhmää?

 Vasemmalla silmienne eteen kohoaakin Hannalta lainattu kirja! Kuten mainitsin, on hän oikea käteni (vähintäänkin). Ei kyllä kannata kiinnittää huomiota mihinkään muuhun kuin kirjan oikeasta laidasta pilkistäviin post-it-lappusiin, joissa on kauhea kasa muistiinpanoja. Katsokaa ja ihailkaa - elävä todiste siitä, että olen tehnyt lomalla jotain hyödyllistäkin. Tutkinut gay cineman historiaa! Oh la laa! (Kutakuinkin taas tullut aiheet valittua siltä pohjalta, että tietää jonkun hullun ystävänsä olevan enemmän tai vähemmän asiaan perehtynyt niin, että varmasti löytyy jonkin asteista teosta, josta lähteä rakentamaan juttujaan). Puhumattakaan tietenkään sitten Hannalta lainaamistani leffoista, jotka taisivat olla japanilaisia (muistaakseni) supersankarileffoja.

Loppuhehkutuksena mainittakoon, että HARDCORE SUPERSTAR TULEE SUOMEEN JOULUKUUSSA!!!! Tarkoittaa sitä, että sinne menee kaikki minun rahat taas, kun pitää lähteä pohjoisempaan. Ei tosin ole keikkaseuralaista, koska Saara viilettää Saksassa. Tuhma Saara. 10.12 joutuu jo laskeutumaan Helsinkiin, koska on perinteeksi muodostunut Raskasta Joulua-keikka Nosturissa Jennan kanssa (Jennaa en ookkaan vuoteen nähny!) ja 16.12 olisi HCSS:n keikka Tampereella. Ei siinä paljoa voita, jos Tampereelle menee Helsingin sijasta, mutta jos ei kerta ole seuralaista niin voinpahan mennä mihin tahansa mistä löytyy yöpaikka. Okei, Tavastian keikka olisi tiistaina eli oikeastaan ei ole koulun kannalta mahdollista sinne mennä. Taloudellisesti se taas olisi kannattavampaa vain jäädä Helsinkiin Nosturin jälkeen kuolailemaan rokkareita. Mutta ei niin ei.

Pahoinvoinnin sekaisiin vatsakipuilemisiin!

Terveys tukee IB-tehtävien edistymistä

Aivan! Terveyteni tällä hetkellä haluaa osoittaa suurella kädellään tukea IB-tehtävien edistymisen suhteen. Sillä mikä yhtä iloisesti saisi ihmisen pureutumaan syvällisesti kirjoitustehtäviin kuin pakollinen neljän seinän sisällä oleminen! En usko, että mikään mahti maailmassa.

Ikävä kyllä terveyteni ei ole ottanut huomioon sitä, ettei tällä radalla voi jatkua ellei toivo sairaalareissua (mikä sekin toki tukee kirjoittamis- ja pohdintaintoa, jos omistaisi toimivan kannettavan. Eipähän sairaalassa olisi mitään muuta kuin aikaa, yleensä siellä vain ollaan siinä kunnossa, ettei toimi mikään). Asioiden hoitamiseksi - jälleen kerran - saapuu ensimmäiseksi pelastautumisyritykseksi tuttu ja turvallinen 'Elä - älä syö'-lähestymistapa. Siispä, jos joskus pääsen takaisin Outokumpuun täältä Helsingin liepeiltä, pitää käydä kaupasta noutamassa jälleen mustikkakeittoa, kivennäisvettä sekä turkkilaista jogurttia. Juuri sopivasti juuri nyt, kun on jakson melkein ainoat kouluviikotkin tulossa.

Suurin osa syyslomalle suunnitelluista tapaamisista peruuntuivat, mutta silti on ehtinyt tehdä historiaa siinä mielessä, että kaikki verisisarukseni olen ehtinyt nähdä viikon aikana. Ja se on oikeasti saavutus, tietäisitte vain miten suuri.

Syyslomasta sitten varmaan toisen kerran, jos kiinnostun siitä kirjoittelemaan. Muutamia kirpparilöytöjä on kyllä pakko esitellä (pitää sitä nyt jostain repiä ilonaiheita, olkoonkin materialismionnellisuutta)!

Mahakipuilemisiin! 

Yliluonnollinen olotila tahi paikka

Onpi lovi. Jos ette sitä tienneet.

Sivistin itseäni jälleen wikipedian ihmeellisessä maailmassa ja nyt olen jälleen iloisin.

Ettäpä - Lovea kohdean ystävät!

Miksiköhän en ole muutenkaan tullut edes ajatelleeksi, että loveen lankeaminen olisi mitään muuta kuin yksi nykyaikaistuneista finglish ilmaisuista? Jännää!