Huomenna, kun jalkaudun editointikopperoon siinä 12 maissa, voin kertoa, että ajatukset tulevat olemaan tämän kuuloisia:
'Ei tähän saa minkäänlaista rakennetta.'
'Ei tässä ole tarpeeksi materiaalia.'
'Ei mulla ole tarpeeksi tarvittavia ääniä.'
'Taisin sitten kusta tän tekniikan pahemman kerran.'
'Missä on idea? Mistä revin rakenteen? Miten mä onnistuin huijaamaan kaikkia, että mulla on olevinaan tosi hieno suunnitelma, kun nyt sit oonkin näin kusessä tän kanssa?'
'Mites tätä Pro Toolsia taas käytettiinkään? Ja miks mä en nyt osaa enää yhtään mitään!?'
Mutta koska tiedän tämän kaiken niin voinkin vaihtaa asenteeni heti ja todeta, että EHHEI, tyttö hyvä! Käännä ajatuksesi ympäri ja tee parhaasi siitä mitä sinulla on. Hätä keinot keksii!
Ei ollut syyslomaviikosta tippunut kiloja kuin viisi. Hah haa. Ihmekään, että on tässä ollut hiukan heikko olo ja sydänkin tuntuu ottavan loparit. Viime yön kärsin lääkityksen takia niin kovasta päänsärystä, että kävelin ympyrää ja itkin puolet yöstä (koska liikkessä pysyminen oli ainoa keino vältellä kipua). Olo on pöhnäinen ja aivotoiminta on juurikin sitä rataa, että TÖÖT TÖÖT puhumattakaan siitä, ettei sitä ensi yönäkään tule nukuttua. Niin, että TYÖN ILOA VAAN, tyttö hyvä. TYÖN ILOA. Väsymystä ei sentään tule, kiitos kortsikan, mutta ei se paljoa auta, koska pöhnä tulee silti. No, mikäs siinä!
Ja sitten huomenna myöhäisiltapäivästä jatketaan lyhärin editoimista (ilmeisestikin). Löysin kyllä sitäkin varten yhden törkeän hienon äänen, johon rakastuin. Sitä ei vain todennäköisesti voi käyttää, koska taustalla on kello ja se loisi tunnelman hiukan liian kliseiseksi ja vähän väärään genreen päinkin ajaisi. Toisaalta, säilytänpä siltikin tuon, koska ehkä sitä voisi käyttää sitten IB-jutuissa tai jossain muualla. Juu never nou, sano.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti