Tiistaista sunnuntaihin vedettiin kesänahkaa luoden Rentofesteillä. Olipahan vaan vallan mukavia ihmisiä ja vallan mukavaa puuhaa. Ihan hiukan vain paloin siellä sitten... Hienointa oli se, että tuli kauhean hieno fiilis, kun saatiin oikein STAFF-passit. En oo koskaan aiemmin saanu talkoolaisena sellaista passia. Jee! Jonka lisäksi kannoin kotiin kaksi Jägermeister-leitä. Jee sillekin!
Viime vuosi tunnetusti oli ihan syvältä. Sitä tuskin tarvitsee selittää ja jos tarvitsee niin voitte käydä lukemassa jotain random tekstejä viime vuodelta. Sairastelun parissa meni siis se eikä kyse ole ainoastaan siitä vaan tietenkin sen vaikutuksesta vähän siihen ja tähän. Kuitenkin, kuuntelin sitten siinä loppuvuodesta Lord Estin 'Vuosi vaihtuu' kappaletta. Kertosäe kyseisessä biisissä menee yksinkertaisuudessaan näin:
"ensvuonna se muuttuu,
kaikki paremmaks taittuu,
uusvuosi ku vaihtuu,
jos jaksat sä painaa,
joku vielä sua muistaa,
sua selkään taputtaa"
kaikki paremmaks taittuu,
uusvuosi ku vaihtuu,
jos jaksat sä painaa,
joku vielä sua muistaa,
sua selkään taputtaa"
Siihen oli hirveästi uskominen sitten, koska viime vuodenhan piti olla miun elämäni paras vuosi vaan eipä mennyt ihan niin eikä noin suhteellisen paskan vuoden jälkeen jaksa oikein uskoa mihinkään. Varsinkaan siinä kohtaa, kun se parantuminen alkaa oikeasti taas lähteä käyntiin, koska lääkitys sekottaa pääkopan aika totaalisesti. Vaan eipä masenna enää.
Lauantaina Lord Estin keikalla tuli tuo biisi ja tajusin miten pitkän matkan olenkaan tehnyt taas sieltä sairaalan vuoteelta tuohon hetkeen. Siinä kohtaa oli jo viides talkoolaispäivä menossa ja minä siellä ihan yhtä hyvin messissä kuin muutkin talkoolaiset. Verratkaa viime kesän 'pyyhin pöytiä ja taju meinaa mennä'-terveydentilaan.
Sittenpä sitten miut ja yksi toinen talkoolainen haluttiin palkita ahkerimpina talkoolaisina, mikä oli sinänsä hassua, koska siellä oli monia muitakin todella ahkeria tyyppejä, muta oh well. Sellaiseen ihme ihmisritsaan ilmaiseksi oltaisiin päästy vaan meikähän ei sellaiseen voi mennä, koska sydän ei tykkäisi sellaisesta. Mutta en valita, koska saan sitten Myötätuulirockiin VIP-passin valitsemalleni päivälle, itelleni ja kaverille. Hähä.
Jonka lisäksi olin maanantaina työhaastattelussa. Tänään saan tietää miten käy, mutta ainakin se haastattelija kovasti lupaili siihen suuntaan, että saattaisin kesätöitä saada. AJATELKAA SITÄ. Se olisi huipuinta ikinä!
Jotta ei elämä olisi turhan kivaa niin vihdoin ja viimein sen tanssikuvausprojektihässäkän järjestäjä katsoi sen miun tekeleen. Tykkäsi kovasti, vain yksi korjausehdotus tuli. Sekä pyyntö, että seuraavastakin tanssitapahtumasta tekisin jotain samanlaista. Palkallisena.
Että sikälimikäli tässä menee hei ihan kivasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti