Kesä.

Kesäloma saapui ja minä olen vieläkin Outokummussa. Mitä ihmettä? Tässäpä sitä istuskellaan koneella, odotellen sossun päätöksiä toimeentulotuen parista. Niin, että siitä voi sitten päätellä, ettei niitä töitä tullut (yllätys, yllätys).

Liitteiden hankkiminen hakemukseen oli todella kivaa puuhaa, koska ainoa paikka missä täällä pystyi tulostamaan oli kirjasto ja sinne upposikin kaksi euroa hurjista neljän euron käteisvaroistani. Ettäpä sillä tavalla. Tällä hetkellä taitaa omaisuus olla ehkä noin pari euroa pulloineen päivineen. Netti pätkästään 14pv ja elättelen toiveita, että tilillä olisi rahaa 15pv, että pääsisin silloin matkustamaan pk-seudulle päin. Mutta vaikka kävinkin kysymässä ihan sossutädiltä asti, että onhan varmasti kaikki liitteet mukana - tiliotteita lukuunottamatta, jotka kävin tulostamassa tuon käynnin jälkeen - on nyt ilmennyt, että todennäköisesti kuitenkin yksi liite on unohtunut. Että kiitos vain tästäkin asiantuntevasta informaatiosta sieltä sossun puolelta taas niin. Eikä tässä oikeastaan muuta ongelmaa ole kuin se, että huimaa, koska lääkkeet on loppu ja reseptit on nyt sitten siellä sossussa maleksimassa. Ei sillä, että rahaa lääkkeisiin olisikaan.

No, mutta olen iloinen ja onnellinen ja ylpeä, koska jos joku olisi sanonut miulle tuossa yhdeksän vuotta sitten, että olen paikalla, kun eräs IRC-tuttavani valmistuu, olisin ehkä kyseenalaistanut ihmisen mielenterveyden. Joka tapauksessa, paikalla oltiin ja jee, olenpas ylpeä nyt Heikistä sitten, joka jo maailmalle lähti eli siirtyi Tampereen suuntaan jatkamaan elämäänsä. Kohdatkaamme ehkä jälleen kerran vuodessa - kuten tapana oli ennenkuin saavuimme samalle paikkakunnalle.

Vaikka kesän ensimmäinen rakastuminen tapahtuikin Rentofesteillä ihan vain itse tapahtumaa kohtaan, kerrottakoon, että kesän rakastuminen part kaksi on tapahtunut. Nimittäin ystäväiseni linkitteli naamakirjaan jonkin epämääräisen bändin musiikkia, johon tietenkin menin tykästymään. Eiliseen kuului myöskin sitten se, että ulkona tuli istuttua kirjan parissa kyseistä bändiä kuunnellen. Kirjana Terry Pratchettin Carpe Jugulum ja yhtyeenä Eluveitie.

Kyllä, mie oon niin helppo. Ei tarvii kuin vähän heittää sekaan jotain melkein perinteikkäältä kuulostavaa ja hienolta kuulostavaa ja  mahdollisesti vielä vähän jonkinasteista huilua ja muuta mukavaa - olen myyty. Yleensä tosin pidän sellaisista yhtyeistä joiden lyriikoista saan selvää. Olenhan sanoihin suuntautunut ihminen. Mutta joskus teen poikkeuksiakin.

Tämän lisäksi mainittakoon, että syy miksi pitää päästä lähtemään kohti pk-seutua viimeistään 15.6 on se, että IIWANAJULMA esiintyy 16.6 Bar Bäkkärissä. Sitäpä keikkaa olen odottanut kuin kuuta nousevaa ja ilomielin sinne sitten laahustan. Yksin tosin, koska - jälleen kerran - ystäväni eivät ymmärrä hyvän musiikin päälle.

Muita ilonaiheita toistaiseksi ovat: Etnofitnessin tunnit, joille aion jälleen änkeytyä - jos vain mahdollista sekä polkupyörä. Niine hyvineni olen onnellinen nainen.

Mainittakoon sitten vielä sekin, että olen valmistautunut videokameran kera viemään erään ei-niin-metsästä-nauttivan-nykyään-Helsingissä-majailevan-Teemu-Seppäsen mm. Vantaan korkeimmalle kohdalle (tai toiseksi korkeimmalle. En tiedä, molempia väittävät tietolähteet!)