keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Odottelua, odottelua

Mitähän mie oon viimeksi edes tänne sekoillut? Enpä jaksaa tarkistaa, mutta se varmasti sisälsi jo maanantaisen terveysasemareissun ja villasukkiin liittyvää informaatiota.

Mainittakoon, että olen saanut vihreän villasukkaparin valmiiksi. Nyt pitäisi miettiä mitä tehdä noista jäljellä olevista langoista, joista ei yhdestäkään taida riittää kokonaiseen pariin asti lankaa vaikka kuinka yhdistelisi. Ajattelinkin ehkä tehdä seuraavaksi jotkut hirveät hirviösukat!

Toisaalta harjoittelin tuossa putkineulosta, jotta voisin tehdä sitten sellasia hölmöjä kukkasia tai jotain muuta vastaavaa, että ehkä keskityn hetkiseksi puuhailemaan jotain pienempiä neulomuksia, kun niitä olisi aikomus yhdistää joululahjaosastoon. Silleen  hienosti.

Jokatapauksessa eilen oli hieno päivä. Kävin nimittäin kaupassa mitä ei olisi kannattanut tehdä. Jätinpä sitten hämmentyneen Tiimarin myyjän kassalle ostoksineni todeten 'Tuota, mie tuun ihan just takas' ja pinkoessani lähimpään vessaan. Ho ho ho. On se jännittävää tämä elämä. Jonka lisäksi en päässyt Tokmannille asti, kun voimat loppuivat kesken. Kaupassa sentään onnistuin käymään, mutta siinäkin kävi sellainen jännä juttu, että kaikki mitä eilen ostin ei kelvannutkaan enää tänään syötäväksi. On pidettävä jälleen muutama turkkilainen jogurtti päivä, nimittäin. Siispä tänään soittelinkin ystävälliselle Vuorelle, joka ehkä tuhannetta kertaa hyvin lyhyen ajan sisään auttoi kiltisti ja kävi kaupassa miun puolesta. Kivennäisveden sijasta tosin tuli lähdevettä eli tervemenoa vaan miun kaliumtasot!

Josta pääsee siihen, että labroissa ei näkynyt mitään erikoista. Hiukan tulehdusta, hiukan matalaa hemoglobiinia ja matalat kaliumarvot. Eilen on kyllä olo ollut aivan kamala, samoin kuin tänään oli aamulla. Nyt olo ei ole ollut niin kamala, kun tosiaan en ole viitsinyt syödä hirveästi mitään. Jokatapauksessa huominen Kanervalan koulun kanssa sovittu kokous jää tämän tytön osalta väliin - ei oikein ole edustuskunnossa tämä sairas ihminen.

Kyllä, olotila on kutakuinkin sellainen, että 5 min. pystyasennossa ja se riittikin sitten koko päiväksi. Lämpökin on noussut tänään jopa 37 välillä, että sekin tuo taas oman osansa tähän ihanaan väsymykseen. Miksei olo voisi olla samanlainen kuin viime viikolla - silloin olin sentään ylipirteä ja pystyin vielä tekemään kaikkea!? Nyt en kyllä ole enää toimintakunnossa ja huonolta näyttää, jos samanlaisena tosiaan jatkuu. Hohhoijaa... Mutta tietenkin sen terveyden pitää romahtaa lääkärikäynnin jälkeen. Eihän tässä maailmassa muuten olisi mitään järkeä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti