Viikko sitten perjantainapa pohdiskelin kello aamu neljältä vaivautuisiko sitä soittamaan itselleen ambulanssin vai ei. Kolme tuntia sitä toisaalta pohdiskelin kunnes päädyin soittamaan nettipapalle, että tulee tänne. Siinä kohtaa oli täysin luovuttanut olo kaiken suhteen enkä jaksanut enää ajatella yhtään mitään. On se vaan onni, että sairaudesta tietävä (ja ikävä kyllä myös kärsivä) henkilö sattuu noinkin lähellä asumaan, koska tässä kohtaa olisi melko turha lähteä Kummun kummajaisille soittelemaan ja pyytelemään apua.
Siinäpä sitten soiteltiin terveyasemalle, päivystysaika annettiin klo 12, mutta paikan päälle poukkaroitiin heti. Eikä mennyt edes varttia varmaankaan, kun makoilin odotushuoneessa tipassa, verikokeet otettuna. 12 aikaan oltiinkin jo vakaassa vaaka-asennossa ambulanssissa matkalla Joensuuhun.
Mitäpä ne verikokeetkaan olisivat näyttäneet mitä ei olisi jo tiennyt. Tulehdus päällä ja kaliumit 3.4 (naminami, kaikki alle 4.5 on rytmihäiriövaara miulla) ja tyttö on kuivunu kokoon muutenkin. Osastollehan siitä sitten päädyttiin ja sielläpä 5 vilkasta päivää vietettiin. Voin kertoa, että yhtä helvettiä oli se. Sairaalassa kas, kun tunnetusti ei saa levätä. Puhumattakaan kaikista kivuista ja tutkimuksista ja muusta mukavasta.
Jokatapauksessa keskiviikkona pääsin sitten pois - tai siis kotilomalle. Tänään olisi pitänyt käydä Joensuussa verikokeissa ja osastolla tapaamassa lääkäriä, mutta enpä mie oo toimintakykyinen aamulla. En ennen 12-13 kellonlyömää. Enkä sitten saanut sinne edes soitettua. Että jeejee, jäi sekin sitten välistä. Jos nyt sit romahtaa kunto vkonloppuna niin auta armias sitä vittuilun määrää.
Keskiviikkona sitten huonovointisena lähdin Tuusniemelle, ettei tarvitse ajatella mitään. Ja ai että oli ihanaa vihdoinkin oikeasti NUKKUA välillä! Tiistaina parhautta oli saada rauhottavia suoraan suoneen ja olla 3h tietämättömillä teillä - ekaa kertaa yli kolmeen viikkoon ilman kipuja täysin ja ihan umpiunessa. Voi luoja, että se tuntui hyvälle. Ihan yhtä hyvälle kuin nuo ke-to yön väliset unet, vaikka vessassa saakin kipujen kera aina tunnin välein juosta yöllä. Mutta ah, se tunne, kun siinä välissä oikeasti saa unta!
Torstaina sitten takaisin Kumpuun, koska yritys oli oikeasti päästä sinne Joensuuhun asti. Yö meni ihan kivasti, aamupala harvinaisen kiduttomasti alas, samoin kuin aamulääkkeet. Eipähän ole lähtenyt kilojakaan viime sunnuntaista kuin vain neljä. Hiukan on jännän näköiset kädet tällä ylipainoisella tytöllä. Vois olla, ettei heti osais omistajaansa moni yhdistää.
Nyt vaan sitten haaveilen, että edes yhtään ketään Kummussa kiinnostaisi tulla piristämään minua, vaikka turha siitä on haaveilla. Äh. Olisi niin paljon helpompaa olla Vantaan päässä, koska siellä kaverit on käyny tän läpi jo kerran ja tietää, että oon oikeesti huonossa kunnossa joutuessani sairaalaan tuon sairauden takia, oikeasti heikossa kunnossa, oikeesti siinä kunnossa, että tarviin apua ja tukea ja ihmisiä. Täällä se ymmärrys tuntuu menevän niin, että keskiviikkona - sairaalasta suoraan kouluun laskeutuessani - käyn studiolla sanomassa 'älkää laittako mulle vuoroja ens vkolle' ja silti perjantaiaamuna löydän oman nimeni seuraavan perjantain juontajavuorosta. Kiitti kaverit, tätähän mie just kaipasinkii. Nojaa, kai se on silti otettu huomioon. Eipä ole minun ongelma, jos ei oo, koska en nyt yksinkertaisesti jaksa. Voin myös kertoa, että oon sen verran huonossa kunnossa, ettei mua TOSIAANKAAN kiinnosta kuunnella keneltäkään sitä 'aijaa, oot vähän huonovointinen, joo, mullakin on flunssa tulossa' paskanjauhantaa, jota saa kuulla AINA tässä tilanteessa. MINÄ en ole KIPEÄ, MINÄ olen SAIRAS ja voin vaihtaa tämän tilanteeni flunssaasi VAIKKA HETI.
Täälläpä tämä haaveilee jäätelöstä, mutta ei omista pakastinta. Siksikin olisi kivaa, jos joku tulisi käymään, voisi tuoda jäätelöä samalla. Hih hii.
Ambulanssissa kyllä pohdiskelin onko ihan oikein kuunnella Radio Rockia siellä... Öhhöm. Hiukan huvitti kuunnella Nikulan puheita samaan aikaan, kun on matkalla sairaalaan.
Mut mikäs tässä. Olon kohentumista tai pahentumista odotellessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti