Eilen olin ahkera nimittäin! Neuloin pitkästä aikaa villasukan (sen on näköinenkin), joka on kyllä aivan suhteellisen kamalan näköinen, mutta sitäkin pinkimpi. Sukan kaverinkin sain jo kantapäähän asti eilen neulottua. Tuo pinkki sukkapari sinkoaa vanhalle nettitutulle Tornioon päin ja vaihtona saan sitten itselleni teetä. Hyvä diili! Sen lisäksi tein leipää ja ruokaa. Molemmat onnistuivat tapansa mukaisesti loistavasti ja olin maailman onnellisin.
Puhumattakaan siitä, että korjasin housut ja neuloin muutamia nappeja. Nyt on maailman hienoin liivi miulla, kun on hienot napit siinä. Kirjoitin myös postikortin porukoille uuteen tupaansa. Nyt, kun vihdoinkin löysin Outokumpu-kortin täältä mestasta.
En kyllä sitten sinne kouluun asti päässyt vaikka eilen piti radiodokkari loppuun editoida. Hupsista. Tänään uusi yritys! Aamut on tosin yhtä tuskaa niin jännään tässä vähän torstain ja perjantain hommia. En vaan oikeesti ole toimintakunnossa ennen puoltapäivää kaiken tän kipuilun ja pahoinvoinnin kanssa. Saas nyt nähä sitten mitenpäin menee...
Huomenna olisi tehokas päivä. Olisi radiokokous, jonka jälkeen pitäisi hiukan istua Jennin ja Annin kanssa suunnittelemassa Kanervalan koulun juttuja ja sen jälkeen sitten pitäisi pistää ne torstain ja perjantain kamat ja suunnitelmat pussiin (Tosiaan siis niitä haastatteluja kuvaamaan Joensuuhun teatterille).
Vieläpä tähän loppuun journalismin huippuja, vaihteeksi:
'Tähän mennessä vakavin valelääkäritapaus'
Ei noin voi sanoa. Tai kirjoittaa. Eihän tos oo mitään järkeä. C'MON!
Even my cookie monster mug knows THAT! (Don't you, my matey?)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti