Voi hilirimpsis heijaa miten aika rientääkään, kun on mukavaa ja syksyistä talvisin pilkahduksin. Kellojakin siirretään vasta tulevana sunnuntaina (olikohan se edes sunnuntaina...), joten on hyvää aikaa vielä hyppelehtiä lehtikasoissa ja nauttia SYKSYSTÄ. Ja koska liitelemme vielä syksyssä, kerrottakoon mitä tapahtui ENNEN syyslomaa!
Itseasiassa eipä tässä ole sen ihmeempiä ollutkaan kuin sen käsikirjoitustyön palautus. Ei sitten sekään jäänyt niinkään viime tippaan kuin palautuspäivän aamuun ja ruokataukoon (eikä varmasti sitä huomannut lopputuloksesta - ehei...). Kirjoittamisen kanssa nyt vaan on hiukan ongelmallista se aloittaminen... No jokatapauksessa tehtävä tuli palautettua ajoissa ja vaikka siinä ei nyt varsinaisesti ollut kirjoitettu yhtä kohtausta vaan yksi sivu niin kai se oli ihan riittävä. Eipä voi tietää, mutta henkilökohtaisesti pidin siitä mitä kirjoitin ja voisin kirjoittaa sen oikeastaan loppuunkin, kun kyseessä oli vain parin sivun juttu joka tapauksessa. Ei mitään maailmaa mullistavaa kuitenkaan, mutta pidin tekstin mahdollisuuksista. (AH HAH HAH)
IB English! Sekin alkoi sitten. Vähän tylsähköä, mutta ei ole niin tylsä opettaja kuin oletin, että olisi. Vaikka olisikin tehnyt heti ensimmäisellä tunnilla alkaa vääntää kättä erinäisistä asioista liittyen... hmm... "opetustyyliin", Voi että kun en voi sille mitään, että kiinnitän huomion sellaisiin asioihin, joihin kukaan muu ei kiinnitä, mutta jotka loppupeleissä voivat olla hyvinkin tärkeitä jollekulle. Anteeksi nyt vain siitäKIN. En kuitenkaan koe sitä huonoksi tavaksi, koska osaan tarvittaessa olla mainitsematta asioista. Mutta IB English on muuten ihan perustylsää settiä enkä usko, että sen kanssa tulee mitään liian suuria ongelmia ellen ala vaatimaan itseltäni liikoja. Toivottavasti en.
Viikolla 40 meillä oli tuotannonhallintaa. Olin aivan vakuuttunut, että aihe olisi elämääkin tylsempää, mutta itseasiassa viikko meni yllättävän nopeasti! En nyt oikein osaa muotoilla sanoiksi mitä päällimmäisenä jäi käteen (paitsi järkyttävä naurukohtaus) - kokonaisuutta avaavia palasia joka tapauksessa. Käsikirjoituksen purkaminen oli kyllä hauskaa puuhaa! Etenkin, kun sain olla ohjaajan roolissa ja yrittää mankua tulikärpäsiä ja linnoja erinäisiin kohtauksiin. Vaan sittenpä minut ympäripuhuttiin (tai siis itse tajusin, että paljon paremminhan se sopii suomalaiseen kokonaisuuteen, että ollaan koivujen alla ulkona aamiaisella kuin jossain linnassa). Oli siis vallan sulavakielisiä tyyppejä meidän tuotantoryhmässä, minua ei ole helppo huijata saati ympäripuhua! Ehei!
Pitipä sitä seikkailla erinäisillä sivuilla ja tutkia elokuvan rahoitukseen liittyviä asioita. Siinä sitten Suomen Elokuvasäätiön tukipäätöksiä tutkaillessani sain juurikin sen aikaisemmin mainitsemani hillittömän naurukohtauksen. Dokumenttielokuvan käsikirjoitustukea oli myönnetty....
"Tunnusta väriä - Elokuva suomalaisista jalkapallokannattajista ja kannatuskulttuurista."
Allekirjoittaneella oli sitten hillittömän hauskaa.
Viikolla 41 oli kirjallista viestintää, jonka sain hyväksiluettua. Ainakin ilmeisesti, koska ensimmäistäkään tehtävää en tehnyt eikä tullut kyllä viestiäkään, että niitä kukaan kaipaisi eli kai se meni sitten niillä todistuksilla, jotka toimitin.
Käännösintoa odotellessa ja syyslomatarinoita haudutellessa HILIRIMPSIS!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti