lauantai 16. heinäkuuta 2011

Et sie kyl yhtään hauska oo

Lähde
Joskus tuossa kesän alussa jumituin vilkuilemaan trailereita yön pimeinä tunteina. Pieni mieleni järkyttyi kovasti dubatusta Jim Carreysta, mutta painajaismainen mielikuva siirtyi törmätessäni Balada Triste De Trompeta-elokuvan traileriin.

Kyseinen elokuva sai ensi-iltansa Suomessa eilen ja sitä kovasti odotin. Harkitsin, että sen kävisin leffateatterissa jopa katsomassa, vaikka ei nykyään meikäläistä vessattomiin tiloihin hirveän mielellään pariksi tunniksi saa ilman jonkinasteista panikointia. Kuitenkin ratkaisin tämän ongelman huomaamalla, että elokuva löytyy internetin ihmeellisestä maailmasta. Sairaan ihmisen moraalittomalla oikeudella - ei kun leffaa katsomaan!

Asiat, jotka kiinnittivät trailerissa huomioni: Klovnit, väkivalta, elokuvan värimaailma, sirkus.

Sirkus on siitä hieno ympäristö, että siltä voi odottaa mitä tahansa. Aivan mitä tahansa. Yleensä jotain hiukan vinksahtanutta ja aina enemmän tai vähemmän seksuaalista. Oooh, me likey!

Päällimmäisenä mieleen jäivät epämääräiset kohtaukset, jotka saivat naurahtamaan. Periaatteessa tuntui läpi elokuvan, että on sopimatonta nauraa yhdessäkään kohdassa - eihän noin surullisissa ihmisraunioissa pitäisi olla mitään hauskaa. Mutta elokuva oli aivan hillitön! (Tiedä häntä sitten johtuiko itse elokuvasta vai lääkityksestä, joka alkaa olla kohdillaan tällä tytöllä) Tietysti sekin fakta, että elokuvan kuvauksessa sanottiin Viimeisen sirkuksen olevan mustalla huumorilla siivitetty, sai minut innostumaan alunperinkin.

Omalta osaltaan jaksoin katsoa Viimeisen sirkuksen ihan vain jo sen takia, että ihastuintykästyinrakastuin tuohon värimaailmaan. Ja tietenkin siihen, että meno oli niin päätöntä, ettei oikein tiennyt mitä odottaa seuraavaksi. Tämä elokuva taitaa vaatia toisen katselukerran, jotta osaisin sanoa mitään hirveän järkevää. Katsomisen arvoinen joka tapauksessa!

Traileri tietenkin vielä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti