Tällä kertaa sain vain 40mg annoksen. Öhhöm, ihan loogista varmaan joo...
Tuhat ja yksi asiaa pään sisällä, joista voisi kirjoitella, mutta ei vaan jotenkin nyt halua.
Ei jaksa. Liikaa ollut tässä neljän seinän sisällä. Ajattelin tänään olla rohkea ja lähteä käymään kierrätyskeskuksessa ja toivoa, ettei vatsa oireile. Paskempi homma, jos oireilee (aika kirjaimellisesti).
Rahaa palaa taas kuin roskaa (30e meni eilen apteekkiin, oujeah!), mutta enköhän mä Jyväskylään asti pääse vielä hengissä. Ja takaisinkin.
Elokuun sossuasiat pitäisi hoitaa. Pitäisi myöskin kaksi mekkoa hiukan tuunata, koska kotona on ompelukone. En vain oikein tiedä miten toinen niistä olisi järkevintä muokata.
Ensi viikolla olisi oikein miellyttävää, jos tanssitunneille pääsisi. Huomenna pitäisi nähdä yhtä kaveria - enköhän kykene ehkä siihen. Perjantaina pitäisi istuskella Jukka Poikaa kuuntelemassa kavereiden kanssa ja lauantaina tapailla suolivammapalstalaisia. Jee! Nyt jopa tuntuu, että olisi melkein energiaa, kun on taas syönyt hiukan.
Päivän polttavimpia nyt ovat olleet: F-vika, koalat ja niiden sukupuutto, kuumat naislaulajat, seksomnia, tiedän-ehkä-jopa-vähän-mitä-ehkä-haluan-elämältäni, kehittyvätkö suomalaiset siihen suuntaan, ettei kohta haittaa sikiötä vaikka äiti ryyppäisi eikä maksaa vaikka ryypättäisiin runsaasti?
Huomasin myös, etten osannut ottaa vakavasti eilistä selkeästi vastavalmistunutta lääkäripoikaa. Kyllä lääkärimiesten kuuluu olla vanhoja, yrmeitä ja ilkeitä. Ja näyttää siltä, että niillä voisi ehkä mahdollisesti kasvaa parta. Hah! Mutta oikeasti, tuo sanoi muutamankin lauseen, joka ei kyllä pidä paikkaansa sitten, jos olisin hakenut apua ihan gastrolta. Toisaalta eipä päivystyslääkärien tarvitsekaan olla erikoistuneita noihin meidän sairauksiin. Jonka lisäksi tuo lääkityksen laskuohje on päin helvettiä määrätty. Hervottomimman naurukohtauksen sain - ironian takia - kun lääkäri kehotti: "Mene lääkäriin!"
Aivan. Tässä siis oli pointtina se, että pitäisi hakea Joensuusta sitten oikeasti gastrolta hoitoa, jos oireet jatkuvat vielä tämänkin kortsikka-kuurin jälkeen. Huvitti silti!
Hetken aikaa, jos koomailisi. Sitä enne kävisi suihkussa ja sitten koomailun jälkeen katsoisi, jos olisi lähtökunnossa. En oikeasti pysty enää olemaan täällä neljän seinän sisällä! ...saa tosin nähdä kauanko uskallan olla liikenteessä sitten tän terveyden kanssa. Sinänsä ollut tänään kyllä aika hyvä päivä. Menen koputtamaan puuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti