Sain itseni sinne tanssitunneille - vihdoin ja viimein antoi periksi terveys sen verran. Kävin kirpputorillakin löytämässä pari laukkua samalla reissulla (ja automaatilla toteamassa 'hupsista').
En meinannut löytää koko Etnofitnessiä ja palloilin ympäriämpäri helteisessä Helsingissä. Ihan hyvää alkulämmittelyä, ei siinä mitään, mutta on se hiukan kyseenalaista saapua tunnille jo valmiiksi hengästyneenä ja hikisenä. Heh. Innostuin ne portaatkin kävelemään sinne 4.kerrokseen.
Ensiksi vuorossa oli Jambaila, joka oli oikein mukavan vauhdikasta. Miun keskittymiskyky on vaan niin heikko, että en pysy yhtään perässä tanssitunneilla. Silti niille tunneille pitää änkeä - sehän saattaisi jopa kehittää kaikkia niitä osa-alueita, joissa on hiukan puutoksia. Jokatapauksessa ne asiat, joissa en pysynyt perässä, tuli korjattua jonkinasteisella liikkellä ja hytkymisellä. Tarpeeksi lähellä - riittää, että saa hien pintaan ja pysyy jonkinlaisessa liikkeessä.
Henkilökohtaisesti pidin eniten Reggaeton- sekä Soca-liikkeistä. Kaiken maailman salsa-samba-chachacha-tyyppiset askeleet menivät ohi lujaa kovaa. Mutta tuo Soca... oih!
Jambailan jälkeen tuli sitten tunti Zumbailtua. Eipä se nyt ollut yhtään niin erikoista enää tuon Jambailan jälkeen. Helpommin menivät päähän kyllä nuo Zumba-liikkeet kuin ne Jambailan... Mutta ainakin tuli taas sheikattua ja hyllyteltyä ties mitä osasia ja sehän on aina yhtä naisellisen ihanaa.
Tänään olisi ollut Dancehall reggae-tunti. Se tunti, jonka takia oikeastaan edes tuonne ilmottauduin, koska olen aina halunnut päästä kokeilemaan sitä. Vaan arvatkaapa kahdesti kenellä on tänään taas takapakkia sairauden kanssa. Niinpä niin. Hommasta tekee vielä ihanemman se, että tuo Soca, johon ihastuin eilen, olisi ollut Dancehall reggae-tunnin jälkeen. Ettäpä siinä menivät ne sitten. KIITOS TERVEYS (tai oikeastaan sen puute).
Muutenkin alkaa olla epätoivoinen olo, joten ei kai auta muu kuin ottaa huomenna puhelin kauniiseen käteen heti aamusta ja soitella jonnekin päin Joensuuta. Ei ole kiva popsia kortsikkaa turhan takia. Jos vaikutuksia huomaisi, asia olisi eri. Mutta kun on yhtä soutamista ja huopaamista niin äääh kiinnostaa todella paljon tuollaisten myrkkyjen popsiminen.
Parhainta tässä tietenkin on se, että Peijaksessa tuo hoitokontakti pistettiin poikki v. 2009. Pistivät lapun mukaan, että tähystys sitten viimeistään 2012. Sen jälkeen en ole hakeutunut hoitoon taudin takia - ei ole ollut tarvetta. Nyt on. Vitsinä siis se, ettei Peijaksesta ole lähetetty eteenpäin tietoja mihinkään Joensuuhun päin, koska en ole pyytänyt eikä niitä taida siis koneilta löytyä. Sydänpuolen hommat löytyy, mutta ei nuo suolipuolen. On siis todella hauskaa miettiä minne pitäisi soittaa ja kuka ehkä haluaisi kuunnella ja auttaa. Päädyin suuressa epätoivossani jonkinlaisen gastrohoitajan puhelinpäivystysnumeroon. Jännityksellä odotan miten asiaani suhtaudutaan - tässä, kun on se pikkujuttu, että sen koko kesän olen täällä pääkaupunkiseudulla päin enkä tiedä suostuuko lääkäri minua puhelimessa hoitamaan. Lähinnä kyllä yrittäisin vain penätä isompaa kortsikka-annosta, koska ei tuo 40mg selkeästikään riitä - vaikka aika jykevä onkin. Käymään voisi mennä sitten joskus syksyllä. Tähystyksen ne määrää kuitenkin tälle vuodelle (mie en tahdo, en jaksais millään!!!), jos hoitoon ottavat...
Sen lisäksi tässä alkaa kohta olla pieni psykologinen ongelma syömisen suhteen. En nimittäin tätä menoa osaa enää kohta syödä muuta kuin broilerin koipia ja kaikkea nestemäistä. Sitä alkaa yhdistää tietyt ruoka-aineet kipuihin ja oireisiin (tässä tapauksessa lähes kaikki kiinteä ruoka), jolloin niitä alkaa vältellä. Onneksi miulla taitaa kuitenkin olla aika hyvä ruokahalu, etten nyt ihan kokonaan unohda syömistä. Sen tosin olen nyt päättänyt, että punaisen lihan nauttiminen vähenee runsaasti (vaikka hyvin harvoin itse kotiin ostan muuta kuin kanaa tai kalaa). Eikä taida olla alkoholin koskemiseen asiaa ennen kuin ollaan terveiden kirjoissa. Katsellaan sitä sitten taas syyskuussa synttäreillä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti