torstai 14. heinäkuuta 2011

Kannanottoja!

Voisin jakaa mietteitäni eilen katsomastani The Runaways-elokuvasta. Toisaalta voisin ympätä yhteen fiilikset tanssitunneilta (Kyllä! Pääsin eilen taas matkaan ja olin onnellinen!). Mutta mieleni tekee aivan hirveästi keskustella kannanotoista johtuen siitä, että päädyin pohtimaan leipomiani korvapuusteja. Jätän siis elokuvat ja terveelliset harrasteet tuonnemmaksi - on aika korvapuustin!

Siinä on äärimmäisen hieno kuva niistä pullista, jotka pyöräytin toissapäivänä tylsyyksissäni. Itsehän en niitä tietenkään voi edes syödä, mutta teki mieli tehdä, joten mikäs sitä estämään. Kuten kuvasta saattaa huomata jäivät pullaset hiukan kalpeiksi. Siinäpä sitten aloin pohtia, että tässä tuskin on kysymys vain "En jaksanut kaivaa pullasutia ja voidella pullia kananmunalla"-ilmiöstä vaan jostain paljon suuremmasta. Nimittäin aivan selkeästi alitajunnallisesta kannanotosta ihmisten hyvin idioottimaiseen kesäharrasteeseen - auringon palvomiseen. En oikeastaan malta odottaa tämän auringonpalvojasukupolven tulevaa ihosyöpärumbaa! En malta odottaa muitakaan aikakauden varmasti jälkeensä jättämiä myrkkyjen merkkejä - tekokeinoisine makeutusaineineen ja tuhansine kemikaaleineen. Sinänsä harmi, että nykyään ihmiset tuhkataan niin usein. Olisi ollut ihan huippua tietää kauanko kestää vapaaehtoisesti itsensä säilöneen ihmisen muuntuminen matojen ruuaksi.

Näin ollen saan hyvin löyhän aasin sillan seuraavaan valituksen kohteeseeni - mikroon. Kävin eilen erittäin rauhoittavalla teekupposella kaverini luona (kiinalaistyylisesti lattialla tietenkin, koska kaverilla on muutto kesken eikä pöytää. Oli kyllä hienoimmat kattaukset ikinä bambu-tabletteineen) ja tietenkin päädyimme keskustelemaan ruuasta sekä raha-asioista, koska ystävästäni on tulossa opiskelija ensi syksynä. Mikro siis hyvinkin keskeinen aihe. Väline. Paholaisen väline.

Itse en omista mikroa. Enkä halua sellaista koskaan omistaa. Mikro - kuten tikittävät seinäkellotkin - kuvastavat yksinkertaisesti ilmaistuna kaikkea sitä mitä vihaan nykymaailman menossa. Pääasiassa siis ikuista 'pysy liikkeessä'-mentaliteettia. Kaikki on enemmän tai vähemmän aikataulutettua. Pitää olla tehokas, kiireinen ja ehdottomasti kuolla stressiin. Muuten ei voi olla hyvä työntekijä saatika yhteiskunnan jäsen. Ihminen pysyy liikkeessä, mutta kun tällainen ihminen joutuu jossain vaiheessa pysähtymään... tulokset voivat olla yllättävän katastrofaalisia.

Joka tapauksessa koko maailma pyörii tällä hetkellä pelkkien mielikuvien varassa. Ruokitaan ihmiselle kuvaa tietynlaisesta tehokkaasta ihmisestä. Luodaan välineitä, joiden avulla ihminen voi pihistää aikaa oikeasti tärkeistä asioista ja raataa niska limassa vielä muutaman minuutin enemmän. Myydään ruokaa, joka ei ole hyväksi keholle, mutta ei se haittaa, koska Activia hoitaa sitten sen turvotuksen, joka yksinkertaisesti johtuu epäsopivasta ruokavaliosta.

Hauskinta koko jutussa on se, että niin kauan kuin pysyy liikkeessä, ei välttämättä kyseenalaista näistä asioista yhtään mitään. On liian kiire huomatakseen, että oikeasti kaipaisi elämäänsä jotain aivan muuta kuin särkylääkkeitä ja ruuansulatusjogurtteja. Kysymys onkin niin yksinkertaisesta asiasta kuin tyytymättömyys. Niin kauan kuin ihminen on tyytymätön, on ihminen markkinarako. Ihminen, joka on tyytyväinen itseensä - kuluttaisiko sellainen ihminen yhtä paljon rahaa turhuuksiin?

Voisin kirjoittaa aiheesta enemmänkin, mutta todennäköisesti alkaisin kiertää kehää. Siispä näinkin lyhyen paasaamisen jälkeen totean:

Siinä, hyvät ihmiset, on asian ydin ja syy siihen miksi en ikinä halua omistaa mikroa. Puhumattakaan siitä, että mikrossa valmistettava ruoka sotii lähes kaikkia ruokavaliollisia periaatteitani vastaan. Seuraavaksi selvittänen itselleni miksi en omista sänkyä.

Ainiin, olihan tässä tapani mukaisesti pieni sanaleikkikin mukana, jonka meinasin ihan kokonaan unohtaa. Se mistä koko otsikko ja kirjoitus lähti käyntiin. Muistan nimittäin erään kaverini joskus maininneen vanhasta sanonnasta, jonka mukaan leipien ja pullien ja muiden vastaavien kantapalat kasvattavat rinnusta. Siispä jo pelkkä kannan otto voi olla kannanotto - voipi saada aikaiseksi rinta rottingilla kävelemistä. Taistelkaa siskot paskaa ruokaa ja alati alitajuntaan ujuttautuvaa tyytymättömyyttä ruokkivaa mainontaa vastaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti