Koulusta kotiin pääseminen on aina yhtä riemullista. Etenkin, kun saa kotona nokkansa eteen sen ihanan iltapäivän kahvikupillisen. Siinä on vain se huono puoli, ettei miltei koskaan löydä tarpeeksi hyvää seuraa tuolle kahvikupilliselle. Seuraksihan kelpaisi oikeastaan mikä tahansa - mielentila, ihminen, lehti, musiikki tai vaikka sadepisaroiden seuraaminen ikkunan tältä puolen. Itse pidän kuitenkin äärimmäisen paljon kahvikupilliseni seuraksi saapuvasta postista. Ikävä kyllä tuolta luukusta ei hirveän paljon tunnu mitään mukavaa tulevan. (Oikeastihan hihkuin jo tässä yksi päivä, kun sain elämäni ensimmäisen sähkölaskun. Siinäpä on taas sitä aikuistumisen ja itsenäistymisen tuntua! Eli laskutkaan eivät välttämättä ole aivan niin ilkeän kuuloisia, kysymyshän on lähinnä asiaan suhtautumisesta... Yeah right!)
Jos joku blogiani kuola suupielistä valuen seuraava ei vielä tiennyt, niin kerrottakoon, että lauantaina täytän 21. Erittäin, erittäin turha ikä ja saa olon tuntumaan niiiiiin jumalattoman paljon vanhemmalta kuin pelkkä pyöreä ja mukava 20. No minkäs teet ja mihinkäs piiloudut, eipä minua tuo vanheneminen haittaa. Mitään en ole edelleenkään saanut aikaiseksi - en edes elämistä - mutta oppinut olen jo vaikka ja kuinka paljon.
Näistä syntymäpäivistä ja postista pääsemme erittäin ilahduttavaan kertomukseen raivonpartaalle ajaneesta kirjekuoresta, jonka sisälle on tungettu koko maailman naurettavuus. Aivan, viisaimmat sen jo arvasivatkin - tämä tyttö sai tänään Aikuiselle Naiselle suunnatun Tarjouksen. RYPPYVOITEISTA.
"Ikääntyessä iho kuivuu ja sen kyky vastaanottaa kosteutta vähenee. Ihostasi tulee ohuempi ja sen kimmoisuus häviää. Tämä alkaa jo 20-vuoden iässä...."
Voi elämisen pyhän yksinkertaisuuden turhamaisuus! Minähän vanhenen ja kuivun ja rypistyn juuri niinkuin kehoni asian määrittelee. Kyllähän minua jo hirvittääkin aivan porosti se miten ilmaantuvat rypyt vaikuttavat esimerkiksi koulunkäyntiini. Olen aivan varma, että koska kuulun luokkamme vanhempaan kastiin, alkavat nuoret rypyttömät ja ah-niin-ihanan-pirteän-vetreät edustajat suorastaan osoittelemaan sormella ja nauramaan päin naamaa - elleivät sitten katso asialliseksi tunkea naamaani täyteen pyykkipoikia pikakasvojenkohotuksen muodossa, sillä eihän nyt tällaista rypistyvää rusinaa jaksa kukaan katsella!
Mutta luojan kiitos minulla on täysi oikeus olla juuri niin vastenmielisesti ryppyisen karvainen oma itseni kuin sattuu huvittamaan - ja minua se huvittaa juuri niin kauan, kunnes joku alkaa maksaa minulle naiseuslisää siitä, että alkaisin harrastamaan turhia toimenpiteitä, jotka vievät viimeisetkin voimanrippeet puhumattakaan olemattomista ylimääräisistä euroista.
Innolla odotan aikaa, jolloin 12-vuotiaille aletaan postittaa henkilökohtaisia alennuskuponkeja plastiikkakirurgeille. "Hanki nyt silikonit, saat kolmannen kaupan päälle."
LUKKOJA
Oletteko muuten miettineet, että suomessa sanat "lukko" ja "kukko" ovat toisiaan vähintään yhtä lähellä kuin englannissakin ("lock" ja "cock", vaikka itsehenkilökohtaisesti käyttäisin kaikkien mahdollisuuksien mukaan sanaa "rooster" siitäkin huolimatta, että siitä tulee aivan mieleen Alice In Chainsin samanniminen kappale). Ajattelin vain informoida asiasta, kun se tässä sattui mieleeni pulpahtamaan täysin aiheeseen liittymättömänä elementtinä.
Käsikirjoituksen kanssa olen aivan täysin lukossa. Siksi päädyin blogiakin kirjoittamaan, jos sillä saisi auki edes hiukan kirjoitussuonta (ja kyllä sitä juttua näemmä tuntuu taas tulevan vaan miten saisin sen siirrettyä tuonne käsikirjoituksen puolelle... se onkin sitten jo ihan toinen juttu. Sanoisin ehkä jopa henkimaailman juttuja).
Ongelmahan on se, etten ole innostunut ideastani. Tai olen, mutta en kuitenkaan. En ole innostunut, koska hahmoni ovat niin tyhmiä, etteivät tule ulos päästäni. Minun mielestäni kaikkien kohteliaisuussääntöjen mukaan hahmot, jotka ovat pääni sisälle ajautuneet, voisivat sieltä uloskin tulla. Vissiin ollut hurjaakin hurjemmat opiskelijabileet jossain päin mielikuvitusta, kun uinuvat tukkeina ties minkä herneiden ja patjakasojen päällä. *huokaus*
Periaatteessahan tuon elokuva- ja tv-käsikirjoittamisen perusteet ovat minulla olevinaan hallinnassa, kun niitä on jo aiemmin opiskeluihini elämän varrella sisältynyt. Hurjat 75 tuntia eli melkein kaksi kertaa se määrä mitä me opiskelemme (jos yksi opintoviikko nyt oli sen 40tuntia, ei voi muistaatietää), ainakin nyt siis varsinaisesti tuolla kurssilla. Kyllähän sekin siitä sitten avartuu elokuva-analyysien yms myötä.
Mutta juuri siitä syystä olenkin sitten lirissä, koska vaadin itseltäni huomattavasti enemmän kuin mitä vaatisin, jos tekisin hommaa "ensimmäistä" kertaa. Koska periaatteessa ne perusteet on jo hallussa (...) niin sitä pitää ajaa itseään äärirajoille oppiakseen jotain uutta. Siksikin olen lukossa! Voi apua sitä itsesättimistä mikä tulee, jos lopputulos onkin aivan järkyttävää roskaa.
Enkä todellakaan aio edes aloittaa tuntemuksistani viikonloppua ja tulevaa käsikirjoitustyöpajaa kohtaan. Ehkä käsittelen niitä sitten, kun kokonaiskuva on kehittynyt koko homman ollessa jo takanapäin.
Sillä välin: Make coffee, not war!
Anti-wrinkle creams & locks
It's always fun to get back home from school. Specially when you get the fresh cup of coffee under your nose. The only bad side is that I just can't seem to find the perfect company for that fresh cup of coffee. The company could be ANYTHING - a state of mind, a person, maybe a magazine, some music or for example looking through the window and watching the rain. But what I like the most, is my fresh cup of coffee accompanied by mail. Unfortunately these days snail mail isn't that popular so there isn't too many nice things popping in from my mail box. (Actually I did get quite happy when I got my first electricity bill! What a nice way of the world to say:"Now you shall be an adult and therefore independent. Pay the bills or suffer!" So the bills are not always that bad - it's all about how you see those kind of things... Yeah right!)
If there is someone behind the screen who didn't know, let me tell you that I will be 21 next saturday. Totally pointless age that makes you feel so much older than the nice and round 20. But what can you do, where do you hide... Well, I really dont care about getting old. Still I haven't got anything done in my life - even the living my life part - but at least I've learnt so much during all these periods that I can't even tell!
Through all this gibberish about the mail and birthdays we get to the part where I tell you about this envelope that I got. In that envelope there was the whole ridiculousness of the world! Yeah, the most wise ones quessed it allready - I got an offer for an Adult Woman. About ANTI-WRINKLE CREAMS!
"While getting old, the skin gets dry and it's capability of receiving moisture gets lower. Your skin gets thinner and loses it's elasticity. This start's already at the age of 20..."
Do I even have to say it!? OH MY GOSH! I shall get as old and dry and wrinkled as my body makes me. I'm like SO terrified how the coming wrinkles are going to affect for example my studies. I'm sure that 'cause I'm one of the oldies in our class, the young cheerful and anti-wrinkled ones are going to point fingers at me and laugh - if they don't get somewhere the idea that I need an instant facial lift. Well you know, nobody wants to look at a raisin!
But thank God I have the legal right to be as wrinkled and hairy as I want to be. And I seriously want to be like that as long as no-one pays be more money just for being a woman. Seriously don't have the interest, time, money or energy for simply dumb stuff.
I just can't wait when they are going to start sending personal plastic surgeon coupongs for 12 year olds. "Get silicons now, you'll get third for free."
I just can't wait when they are going to start sending personal plastic surgeon coupongs for 12 year olds. "Get silicons now, you'll get third for free."
LOCKS
Hey cool! In Finnish lock = lukko and cock (meaning the same as rooster...) = kukko.
They are just as close to each other in Finnish as in English. How ridiculously useless information that has nothing to do with the stuff I'm about to write.
I'm not getting anywhere with my script. That's why I'm even writing this blog - trying to get my writing pipes flowing. And as you can see there's a lot of text here but still nothing in the place where it seriously should be. I don't know how to get the flow going. Today is not just the day then, maybe.
The problem is that I'm not excited about my idea. In a way yes but then again no. I'm not excited because my characters are stupid and won't come out of my head. I think they should be polite enough to get out once they have entered my imagination. But I guess they have had some party stuff going on and they are sleeping really, really deep.
Basically I know the basics of writing a movie script because they have been a part of my studies few years back. And then we had 75 hours of the subject so almost twice as much time as we are having now in this course (of course even the writing stuff will open more after all the movie analysing etc).
But that's probably why I'm so not getting anywhere. I ask from myself so much more than what I would if I were doing this for the first time. Because basically I know the basics (....) so I need to push myself to the limit or I will not learn anything new. AND THAT'S WHY I'M NOT GETTING ANYWHERE! Oh how I will loath myself if the resolution is just trash.
Don't worry - I will not start now with all the feelings and thoughts I allready have about the forthcoming "script writing work shop weekend" (or whatever...). I shall tell you more about it after the whole thing is behind me.
In the meantime: Make coffee, not war!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti