Manhattan short film festival

Olipas oikein mukava ja perjantaifiiliksinen päivä tuo maanantai. Itsehän aloitin aamun kevyesti verikokeilla ja juurihoidolla, joten oli ihan kiva, ettei ohjelmassa ollut ainakaan mitään ryhmätyöhenkeä vaativaa.


Kotona ollessani ehdin vilkaista nopeasti Manhattan short film festivaalin finalistitöiden lyhyet kuvaukset internetin ihmeellisestä maailmasta (Itse asiassa täältä). Mielenkiintoista oli se, että juuri ne teokset, jotka vaikuttivat mielestäni mielenkiintoisilta myös olivat henkilökohtaisesti mielestäni parhaimmistoa.


Mutta ehdottomasti neljä lempparia olivat:


Party (Croatia): Pidin tarinasta ja siitä miten homma oli rakennettu. Ehdottomasti nautin suuresti siitä miten paljon katsojan mielikuvitukselle jätettiin varaa. Sitä paitsi siinä oli mummeli! Näin jälkeenpäin ajateltuna olisin ehkä kuitenkin halunnut antaa ääneni tälle teokselle, mutta oli ja meni.

Take a chill pill?

12 years (Saksa): Lyhyen ytimekäs ja piristävän erilainen muihin verrattuna. Eikä myöskään yhtä raskas kuin useimmat muista teoksista. Olisin ehkä henkilökohtaisesti halunnut hieman erikoisempaa dialogia, koska nyt sain sellaisen kuvan, ettei dialogiin oltu varsinaisesti kiinnitetty huomiota. Tai sitten sillä yritettiin saada vielä enemmän hauskuutta irti. Tai ehkä se oli katsojan kannalta helpointa, kun konsepti oli kuitenkin olevinaan outo (minun mielestänihän puhuvissa koirissa ei ole mitään outoa, eikös niitä ole puettu jo iät ja ajat ja sitä rataa). Tiedä häntä.


A Little Inconvenience (Kanada): Teos, jolle se ääni sitten meni. Oli myös yksi niistä tavallaan kevyemmistä teoksista ja aivan loistavasti toteutettu. Vaikka pidin lopusta, olisin silti toivonut, ettei kyse olisikaan ollut siitä mistä oli. Sain hieman toisen käsityksen ja olisin pitänyt sitä huomattavasti enemmän. Varmaan syystä, että nyt teoksen teema oli jotenkin melko arkipäiväinen. Hmm, no jotain sinnepäin - en osaa selittää kunnolla.


Kuinka moni muu muuten huomasi, että äijän työpöydän maljakossa lillui kuollut kultakala?


Push Bike (Australia): Mitäs tästä nyt voi sitten sanoa? Aivan loistavasti rakennettu lyhyt kuvaus siitä miten ihmiset saattavat hyvinkin huomaamattaan vajota tietynlaiseen rutiininomaiseen elämään ja menettävät nuoruutensa innokkuuden ja seikkailunhalun. YKsinkertaisesti hieno teos, mutta koska aihe ei varsinaisesti kiinnostanut/koskettanut yhtä paljon kuin esim Kroatian tai Kanadan niin ei sitten tullut äänestettyä tätä. Osaan kyllä hyvin kuvitella tämän teoksen iskevän moniin päähenkilön kanssa samanlaisessa elämäntilanteessa oleviin naisiin. (tai sitten ei?)


Oli siellä sitten muutama hienohko teos, jotka eivät aivan top-listalleni yltäneet, mutta olivat silti toki hyviä. Nimittäin;


The Pool (Irlanti): Tämä tuntui siltä kuin olisi pohjannut johonkin vanhaan kansantaruun tai tarinaan, jota kerrotaan jossain koulussa / leirikeskuksessa tai muualla. Hienosti tehty, mutta itse tarinassa oli jotain mikä ei napannut. Jostain syystä - en tiedä mistä - en oikein päässyt sisälle koko hommaan. Saattaa olla, että hommassa oli tavallaan liian paljon asioita lyhyeeseen aikaan sisällytettynä. Tai ehkä hahmot olivat liian pinnallisia tai niitä oli tavallaan liikaa. Voi tietenkin myös olla, etten vain osannut samaistua yhteenkään hahmoon millään tasolla.


War (Italy): Oli hauska ja kevyt teos, vaikka aihe ei välttämättä ollutkaan kaikista kevyin omalla tavallaan. Hienoa (tai ehkä enemmäkin hauskaa) oli miten kyllä puski läpi italialaisuus tässä teoksessa. Loppupeleissä kuitenkaan aihe ei jaksanut kiinnostaa enkä oikein ymmärrä mitään mihinkään sotiin liittyviä juttuja niin suurin osa keskustelusta ja varsinaisesta konfliktista oli minulle hiukan hepreaa.


Sitten on tietenkin ne teokset, jotka eivät jääneet melkein edes mieleen.


Echo (Puola): Toisella tavalla rakennettuna olisi toiminut. Nyt ei jäänyt käteen oikein mitään eikä teoksessa ollut varsinaisesti jännitystä (ainakaan en itse kokenut näin). Suoraviivainen kerronta (vai mikäköhän olisi nyt joku tosi oikea sana siihenkään. Tarkoitan kuitenkin, että kaikki tapahtui peräjälkeen eikä asioita oltu kerrottu mitenkään limittäinlomittain tai silleesti...) ei oikein sopinut tähän teokseen juurikin siitä syystä, että jännitys ja kaikki jäi hyvin laimeaksi. Etenkin loppukohtaus olisi voinut olla oikein ahdistava ja huomattavasti vähemmän huonolla tavalla hämmentävä (ottaen huomioon, että aika moni luokkalaisemme oli teoksen loputtua vähän kysymysmerkkinä eikä 'hyvänä' sellaisena).


Madagascar (Ranska): Omistan muutenkin henkilökohtaisen ongelman Ranskan kanssa. Aivan järkyttävä ennakkoluulo ja stereotypia tekotaiteellisesta, itseään muita parempana pitävästä maasta. Eikä tämä teos nyt oikein auttanut asiaa. En saanut mitään irti teoksesta - osaksi syystä, että on nuo ranskankielen taidot vähän ruosteessa (odotas - enhän mä osaa sanaakaan ranskaa!?) eikä teoksessa ollut englanninkielisiä tekstityksiä. Viisaimmat varmaan pääsivät sisälle siihen mistä oli kysymys, itse en muista muuta kuin päänsäryn aiheuttavan tyylin liittyen animointiin ja piirrustuksiin. Muistan myös, että siinä heilui välillä sellainen söpö eläin, jolla on raidallinen häntä. En nyt tiedä mikä sen nimi on, mutta se oli söpö. Eli meni ohi ja lujaa kovaa.


Underground (Meksiko): Jostain syystä tähän en päässyt ollenkaan sisälle, jolloin koko homma jäi latteaksi eikä koskettanut millään tavalla. Lähinnä vain nauratti vaikka aiheessa ei kyllä ollut mitään naurettavaa. Päähahmot eivät ehtineet tulla tarpeeksi tutuiksi tai avautua millään tavalla, jotta heidän tarinansa olisi koskettanut allekirjoittanutta millään tavalla. Hieno hahmo oli kyllä joku paha maanomistaja tai vastaava - se jäi mieleen. Ainiin ja tietenkin äärettömän laimea 'sankarimainen' lopetus. Sai siinä vähän naurua pidätellä...


Watching (UK): En ymmärtänyt. Tavallaan hieno, mutta tavallaan liian vaikea meikäläisen aivoille. Äääh... Oikeasti. En osaa sanoa mitään!? Apua! Sinänsä hiukan mitään sanomaton, mutta toisaalta aika hyvin tehty ja rakennettu. Jokin vain jäi jotenkin selviämättä pienissä aivoissani. 

Manhattan short film festival

Oh monday was such a nice day and felt like friday! Personally I started my morning in the dentist and by being a lab rat.


When I was at home I had the time to check out the short descriptions of the finalists. (From here) The most exciting part was that the ones I found interesting were actually the ones that really were the best ones.


And my favorite ones were:


Party (Croatia):  I liked the story and how the whole thing was build. I definitely enjoyed how much was left for the viewer to decide. And it had a granny! Afterwards I thought that I should've given my vote for this one.

12 years (Germany):  Short and refreshing compared to others. Not as heavy as most of the others. I would've wanted a little bit more bizarre dialog 'cause now I got the picture that there was no work put in to that. Maybe the talking dogs are so weird (as if...) that it would shock too much if even the dialog wasn't that secure. Or then they tried to use the thousand times heard dialog to bring more amusement. I don't know.


A Little Inconvenience (Canada):  The one I voted. Was also one of the light ones - kind of. Loved the way it was build. But even though I liked the end, I wished that it were different. I got a little bit different picture and liked it more. Probably 'cause the theme was too "every day life". Oh well, don't know how to explain it better.


By the way, did you see the dead gold fish in the bowl?

Push Bike (Australia):What on earth can I say about this one? Greatly build story about how people - without even noticing it - slowly fall in to this life full of routines and loose their eagerness they once had in their youth. Simply a fine piece but didn't vote for it because the subject wasn't that interesting as Croatia's or Canada's. It's not hard to believe this probably will touch those women who are in the same kind of situation as the main character.


Then there was few nice pieces which I liked but they didn't get to my TOP-list.


The Pool (Ireland):  This one felt like it was based on a folklore or a ghost story told in school or a camp site. Great work but there was something that just wasn't there. For some reason - I don't know why - I didn't get inside this one. Maybe the characters were too shallow or there was too many of them. Ofcourse it might just be that I didn't know how to identify to the charachters.

Take a chill pill?

War (Italy): Fun and light piece even though the subject wasn't that light. It was really nice (or mostly funny) how you really knew you were watching a piece made in Italy. But the subject wasn't interesting for me and I really have no idea about any wars so most of the conflict and dialog was hebrew to me.

And ofcourse there was those which I can't remember...


Echo (Puola):  Wasn't exciting 'cause it was build 'wrong'. I didn't get anything out of it 'cause of that. The way it was told - in a straight lined way - just didn't work. It was lame! Speacially the ending scene. It could've been really emotional etc but now it was just... dumb? Our class was mostly question marks and not in a good way.


Madagascar (Ranska):  I admit it - I have a personal problem with France. I have really strong stereotype about the country and this didn't help it. I didn't get anything out of this one 'cause there were no subtitles and the dialog was in French. The most wise ones probably got the idea but I didn't. I remember only the headache I almost got from the way it was animated and drew. I also remember that once and a while there was this really cute animal. So... didn't get anything out of this one.

Underground (Meksiko):  I didn't get inside this story or the characters so it did nothing for me emotionally. I was mostly laughing even though the subject wasn't laughable. The characters didn't open up to me and that's why there was nothing for me in this one. There was this bad ass land owner who was a good character. Liked it. But the ending was TERRIBLE. I was going to die of laughter.

Watching (UK): I didn't get it? In a way it was great but then I just didn't have the brains to figure it out. Seriously, there's nothing to say? It was well made and build but still something was missing.