YEEEHAW! Kaikkien odottama, äärettömän 'pitkä' ja tylsä, mutta silti uteliaiden ihmisten varmasti alusta loppuun rivien välejä myöten luettava kertomus Kolmikannan leirikeskuksessa pidetystä käsikirjoitustyöpajasta tulee tässä! (Olen pitkien ja vaikeiden lauseiden mestari, eikö ole hienoa!)
Perjantaina lähdimme yhden maissa matkaan ja perillä meitä odottikin jo iloisesti muutama oppilas, jotka ruokatavaroiden kanssa olivat hiukan aiemmin lähteneet. Ihmisillä oli enemmän tai vähemmän hämäriä käsityksiä siitä mitä viikonlopun aikana tultaisiin tekemään. Töihin ruvettiin jo kello kahdelta - kahvin innoittamana.
Homman nimihän oli se, että tarkoituksena oli lähteä suunnittelemaan pientä sarjaa, joka julkaistaisiin youtubessa - internetissä kas kun on tulevaisuus ja sitä rataa.
Päädyimme siihen, että ehdottomasti parhaiten youtubessa toimiva tyylilaji on komedia. Takapiruilemassa koko hommassa on mukana Satu Sadinkangas, jonka tietenkin yllätimme vain ja ainoastaan iloisen positiivisesti innokkuudellamme ja luovalla asenteellamme.
Suurin osa työajasta meni siihen, että kehittelimme hahmoja. Henkilökohtaisesti pidin kovasti kahden hahmon kehityskaaresta - B:n ja D:n.
Nimittäin! B oli alussa transseksuaaliblondikohukaunotar isoilla tisseillä, mutta kummasti loppua kohden kehkeytyi fiiniksi kykyjenetsijäbisnesnaiseksi. D taas oli alussa hahmo, josta henkilökohtaisesti en saanut mitään irti. Roskakuski, joka istui baarissa puku päällä ja siinä se taisikin olla. Mutta loppua kohden D päätyi animoiduksi mielikuvitushahmoksi. Loistavaa, loistavaa!
Kyllä niin harmittaa, kun on usein hetkiä, jolloin pitäisi olla varautunut videokameralla tai edes kameralla. Oletteko koskaan nähneet hienoa rivistöä 16-18vuotiaita ihmisiä ikkunan ääressä kuin pikkulapset ikään vilkuilemassa ulos Joulupukin odotuksen innoittamana?
Sellaisen näyn sai aikaan luokanvalvojamme Mikan saapuminen leirikeskukseen (ja tämä tapahtui jo perjantaina - ei lauantaina, jolloin Mikalla oli pizzaa kansalle).
 | |
| Allekirjoittanut itse (oikealla) leikkimässä mummelia ikäkriisin kourissa |
Henkilökohtaisestihan koin kauhunhetkiä lauantaina, koska oli vanhenemispäiväni. Juhlailmapalloni tyhjeni hetkessä, koska siinä oli reikä! JULMAA! Mutta äärimmäisen hienoa oli se, että sain halauksia matalalta ja korkealta. Alhaisin halaus tuli 154cm tasolta ja korkein sieltä abouttarallaa 194cm korkeudelta.Tajuttoman siistiä! Sitäpaitsi sain lahjaksi pari pakettia suklaata ja kolme purkkia ananasviipaleita. Meikäläinen rakastaa ananasta! Ja poppareita (as in pop corn, ei mikää Justin Bieber...)! Ja auringonkukkia! (Kukaan ei oo tähän mennessä antanut miulle ikinä auringonkukkaa, surullista. Ehkä ensi vuonna saan synttärilahjaksi! Muovinenkin olisi luksusta.)
Pieni hahmotelma story linesta on olemassa ja 12 n. 2 min jaksoa olisi ilmeisesti tarkoitus tehdä. Kysymyksessä on tosiaan meidän luokan projekti, jota tässä nyt sitten haudutellaan ja kehitellään ja aletaan työstää pikkuhiljaa eteenpäin.
Kotiin lähdin jo lauantaina, koska olin pirun väsynyt ja kärttyinen - kiitos aamuneljään asti möykänneille. En (tietääkseni) ole kenenkään äiti eikä (tietääkseni) enää tietyn ikäisille ihmisille tarvitsisi sanoa sen noin kolmen kerran jälkeen, että pitäisivät päänsä kiinni, kun seinät ovat yhtäkuin ei seiniä ollenkaan. Mutta kaipa sitä ihmiset joku päivä kasvavat ja oppivat kunnoittamaan toisia mm. nukkumisrauhan muodossa. (Mut no worries honeyt, tykkään teistä silti!)
Viikonlopun piti kai toimia myös jonkinlaisena ryhmäytymisen edistämisenä ja toimihan se toki siinäkin tarkoituksessa, tavallaan. Luokalla nyt vain sattuu olemaan muutamia näkemyseroja ja raa'asti jaettuna luokallamme on Taistelu-Jaskaa hauskana pitävät ihmiset ja ne, jotka eivät aivan yhtä suuresti Taistelu-Jaskasta innostu. (Jos ette tiedä mikä on Taistelu-Jaska niin ette myöskään halua tietää tai voitte yrittää etsiä youtubesta, jos olette rohkeita.) Yleinen ryhmähenki on kyllä hyvä ja kaikki tulevat kätevästi toimeen keskenään mitä nyt allekirjoittanut menettää nopeasti hermonsa ryhmätöissä, jos ihmisiltä puuttuu oma-aloitteisuutta tai asenne ei aivan ole kohdillaan. Siitä on jo kokemusta muutamalla ihmisellä...
Räjähdysalttiuteeni aina ja ikuisesti puolustuksena koko koulunkäynnin ajan tulen sanomaan, että niin kauan kuin en osaa jonkun asian perustekniikoita, en koe suurta tarvetta olla näyttämässä toisille kädestä pitäen mitä 'pitää' tehdä, jos voin yhtä hyvin tehdä itse ja oppia samalla enemmän. Tämä siis sen jälkeen, jos teen havainnon, että olen päätynyt tekemään ryhmätöitä henkilöiden kanssa, jotka eivät tee mitään. Ikävä kyllä en vielä (toistaiseksi) ole pystynyt kloonaamaan itseäni, joten esimerkiksi kameran eteen ja taakse en samanaikaisesti pääse. Julma maailma.
Yllättävää kyllä olen nyt sitten ilmeisesti aika vahvasti pääsemässä tuon projektimme käsikirjoitusryhmään. Tunnen nyt jo maailman paineet harteillani, koska komedian kirjoittaminen ja vielä noin lyhyisiin jaksoihin... Vaan enkös juuri kirjoittanut aikaisemmin jotain siitä itsensä haastamisesta!
Toivottavasti pääsen puuhailemaan myös jotain muutakin projektin parissa, kun kiinnostaisi kaikenlainen. Ja esityskielemmehän on sitten englanti.
Käsikirjoittamisesta tuli mieleeni, etten ole vielä edes aloittanut sen käsikirjoituskurssin hommaa. Tiistaina on ilmeisesti tentti, josta en ole huolissani, mutta itse kässärin valmistuminen taitaa jäädä myöhemmäksi eli vietän varmaan ääriluovan torstaiyön.
Huomenna Manhattan short film festival!
The Happiness lies in a pineapple
Yeehaw! The moment you've been waiting is here! The greatly long and boring but still with excited eyes read tale about our script workshop weekend in Kolmikanta is proudly presented by me.
On Friday we left about one o'clock and in Kolmikanta there were already few students who had left a little bit earlier to transport our food equipment safely into fridges. People had few shady ideas about what we were about to do and after briefing we started working at two o'clock - inspired by coffee.
The whole point of the weekend was to start planning a small series that will be on youtube - 'cause you know the internet is the future etc. One thing was clear to all of us and it was that we wanted to make a comedy 'cause it's gonna work the best in youtube.
Satu Sadinkangas was our mentor in the workshop and we OFCOURSE surprised her only pleasantly with our creative attitude and eagerness.
Most of our actual working time we tried to create awesome characters. Personally I just loved how two of our characters evolved. In the beginning B was a transsexual blonde big boobed 'beauty' but by the end she became a fine talent agent. D was in the beginning a character I just didn't get anything out. He was just a dustman sitting in a bar with a suite on. In the end D became an animated imaginary thing. Just wonderful!
Oh how it bugs me not to have a video camera or a camera near me sometimes. I mean, have you ever seen 16 to 18 year olds in a row looking out the window just the way little children does when they wait for Santa Claus?
That was the kind of scene that took place in our camp when our teacher Mika arrived (and it was on Friday, not Saturday when he was bringing us pizza).
| |
| Me (right) being a granny while having an age crisis |
For me Saturday was just a piece of horror movie 'cause it was my day to get old. My party balloon was empty in a moment because it had a hole. HOW CRUEL! But I found really awesome the fact that I got hugs as low from 154cm height and as high from 194cm. SO COOL! As a present I got few chocolate boxes and three cans of pineapple. I just loooove pineapple! And pop corn! And sun flowers! (But I've never gotten one, how sad. Maybe next year I will. Even a plastic one would be so nice.)
So after the weekend we have a sketch about the story line and we know that we are going to do 12 scenes, roughly 2 minutes each. And it really is our class' project which we shall evolve step by step.
I went home on Saturday because I was so tired and grumpy - thanks to those who were up till four in the morning. I'm no ones mother (as far as I know) and I thought that certain aged people could understand after about three times that they need to just shut up 'cause the walls are like paper. But oh well, maybe people will someday grow up and learn to respect a little bit more other people with silence (for example). (But don't worry, I still like you!)
Yeah, the weekend was also supposed to bring our class more close to each other and it did, in a way. It just happens that, roughly said, we have two groups in our class; Those who find Taistelu-Jaska really funny and those who just don't. (If you don't know what is Taistelu-Jaska you probably don't even need to.) But in general we have a really nice group and no one's being teased or anything like that. I know I loose my head easily (There a few persons who have had a taste already...) in team works especially if people are lacking the right attitude or initiative.
But as a defense for my explosive personality I will say as long as I am studying that if I dont know the basics of the stuff we are working on, I'm not going to use my energy for trying to guide people who just doesn't want to do anything or needs to be guided all the time. I'm not responsible for anyone else's learning and I can do the stuff myself and learn more myself. Unfortunately I don't know how to clone myself and I can't be in front and behind the camera at the same time.
Surprisingly with the project I'm going to be in the writer group. I'm allready almost panicing 'cause I just don't know if I'm able to write comedy and for such short scenes. But I'm not alone and didn't I just a while ago write something about pushing myself to the limit...
I hope dearly that I will be able to do other stuff too with the project 'cause I'm interested in lots of stuff. Oh and the whole thing is going to be in English.
Talking about writing - I still haven't even started my script for the course. Tuesday we have an exam and I'm not worried about that but the script... Well, I shall have a really interesting thursday night I think.
Tomorrow we are going to Joensuu for Manhattan short film festival! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti