Todettuani omien isovanhempien - tai mitä heistä on jäljellä - luuraavan hiukan liian kaukana täältä Outokummusta katsottuna, päätin ottaa luurin käteen ja sopia rehvit nettipapan kanssa. Pappa oli onnessaan ja pianpa sovittiinkin, että ukko tulee seuraavana sunnuntaina minut noutamaan - opiskelijalla, kun ei ylimääräiseen matkusteluun hirveämmin rahaa ole.
Matka Outokummusta sujui riehaisan leppoisasti eikä kaupassakaan unohdettu käydä.
Pitäähän sitä olla sen seitsemää sorttia vähintään, kun tulee nuoria vieraita. Ehdoton
oma ykkösherkku oli tällä kertaa purkillinen ananasviipaleita - NAM!
Matkalla minulle esiteltiin paikallisia nähtävyyksiä. Tai paikallinen nähtävyys. Siinäpä sivussa meinasi sattua tapaturma jos toinen - ensin meinasi pappa lentää ja opiskelija perässä. Kaikki säilyivät kuitenkin ehjinä ja matkaa saatiin jatkettua turvallisin mielin.
Ensimmäisenä perille päästyä päädyttiin - kuten arvata saattaa - kahvipöytään!
Oli kahvia, oli kakkua, oli suklaata ja kyllä vain: Minun herkkuananasta!
Etukäteen oli jo pappaa varoitettukin siitä, että hullulla media-assistentt
iopiskelijalla on kamera messissä. Kahvipöydästä päästiin siis sujuvasti uusittujen muotokuvayritysten ja itse kuvareportaasitehtävän pariin. Löytyi sitä mielenkiintoisia kuvauksenkohteita muitakin kuin vain itse pappa. Myös papan pupupehmolelu Nöpöstiina sai kokeilla siipiään mallina - eihän papan huolien ja surujen kuuntelijaa voi jättää huomiotta.Äärimmäisten uuvuttavien kuvaussessioiden jälkeen olikin jo ruoka-aika eikä opiskelija nauti mistään muusta niin paljon kuin ilmaisesta (hyvästä) ruuasta! Parempi ruoka, parempi mieli.
Ruuan jälkeen hoidettiin alta pois meikäläisen sivistäminen ja mummo pisti ranttaliksi koskettimien parissa. Ah, sulosointuja!
Sulosointujen siivittämänä alkoikin sitten matka jälleen kohti kotia - ruokakassia ja muutamaa mattoa rikkaampana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti