"Ei voi olla surullinen, jos on ilmapallo" tai jotain sinnepäin toteaa muistaakseni Nalle Puhiin liitettävä hahmo. Ei voi muistaa, ei voi tietää. Mutta minulla on ilmapallo.
Hieno, pyöreä ja keltainen, jolla on hymynaama!
Pallossa toki tekstikin on, aivan vallan hulvaton!
"Kyborgi 5v, shockwave kisses <3"
Onnea minun ja tahdistimeni jo 5 vuotiselle taipaleelle siis :)
Tämän kaiken iloisen uutisoinnin lisäksi, olen tässä miettinyt suhtautumistani kirjoittamiseen.Toivon sydämestäni, että tänään ei tarvitsisi kirjoittaa (toiveajattelua!?), koska ei ole kirjoittamisfiilistä. Myös tässä pohdiskelin miksi henkilökohtaisesti ahdistun jo käsikirjoittamiskurssin haastavuudesta. Joko kirjoittaminen on minulle aivan liian henkilökohtaista tai yksinkertaisesti vaadin liikaa itseltäni. Tietysti vaihtoehdoksi nousee myöskin se, että ehkä en yksinkertaisesti osaa kirjoittaa käsikirjoituksia?
Syytä lienee pohtia mistä tämä oikein johtuu. Lopputulos todennäköisesti on se liika itsekriittisyys. Sen kanssa etsin sitten terveitä rajoja tässä. (Radio Kupari soi muuten taustalla, onpas hieno yrittää keskittyä. Onneksi olen nainen ja kykenen moneen asiaan samaan aikaan! Ah!)
Tästähän se lähtee sitten varmastikin juu... Kohti ääretöntä ja sen yli?
Cyborgs & writing
Ok, I'm like really, REALLY bored or something so I decided to write this stuff in English too.
Here we go;
"You can't be unhappy if you have a balloon" is something that a character connected to Winnie The Pooh says. And today I do have a balloon! It's AWESOME, round, yellow and has a smiley face! And yeah, it wouldn't be MY balloon if it didn't have text on it.
"Cyborg 5 years, shockwave kisses! <3"
So all the best luck for me and my pacemaker that has been with me for 5 years!
Today I've been thinking about my attitude towards writing. I'm hoping from the bottom of my heart we don't write today (...dream on...) just 'cause I don't have the feeling I need. I've also been thinking how big of a challenge the whole writing course is going to be for me and why does it make me feel so distressed. It's probably 'cause writing is so personal for me and/or I just ask too much from myself. Ofcourse there is the possibility that I just can't write scripts?
Whatever the reason is, I need to think about it. I believe I will find the main reason to be the fact that I ask too much from myself. I need to find the healthy way of dealing with it - letting go and stuff. You only learn by mistakes and examples anyway. (Listening to Radio Kupari while writing this - great concentration. Luckily I'm a woman and can do lots of stuff at the same time!)
But here it goes and this is how it's getting started. So, lets move on!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti