Enkä minä mitään ole ollut kuvaamassa sairaana!
(toi on muuten linkki, jos joku ei tajuu)
Käsivaralla.
Ehdottomasti kyllä mukavaa käydä tuolla kuvailemassa, tiivistetysti siksi, että:
Istuskelin syömässä kuvauspalkkiosalaattiani, kun tapahtuman järjestäjä ja valoääniteknikko hyökkäsivät kimppuuni saatesanoilla: 'Me tultiin halaamaan sua, kun näytit niin surulliselta'.
Ja kyllähän se lämmittää aina sydäntä, kun saa kuulla senkin, että teatterin puolelta pidetään huolta, että saan kuvata juuri siitä paikasta mistä haluan.
Jaaaa nooo, ajattelin olla itselleni tällä kertaa armollinen koko homman suhteen ja todeta, ettei se nyt niin huonosti mennyt, vaikka olo oli mitä oli. Toisaalta järjestäjä oli matskuun tyytyväinen, joten eipä kai muulla ole oikeastaan mitään väliä.
Sen jälkeen sitten olenkin ehtinyt lähinnä tapella sairasteluasioista. Tai siis käväisin tässä jo kaksi päivää osastolla sairaalassa, kun on niin heikko happi. Siellä sitten tappelin lääkärin kanssa ja noooo, kai sekin on saavutus, jos saa lääkärin käyttäytymään kuin teinipoika ja toteamaan 'lähe sit menee täältä' ja katoamaan osastolta ovet paukkuen...
Että tässä lääkityksen kera tilannetta tarkkaillen.Joutuuko lähtemään takaisin vai ei.... Olo on aika huono toki, ei oikein mitään pysty tekemään tässä. Paitsi n. 3h päivästä on siinä kunnossa, että vaikuttaa ihmiseltä. Sinänsä tää nyt vaikeuttaa mun aikatauluja ja jatko-opintohakuja ja kaikkea, että se todellisuus alkaa iskeä päähän pikku hiljaa.
Mutta noh, eipähän tarvitse miettiä minne hakee, kun ei tule tehtyä ennakkotehtävistä tällä menolla kuin Metropolian käsikirjoittamisen tehtävät...
Lopputyötäkin pitäisi alkaa jo vähän väsäämään ensi viikolla, mutta onneksi olen ollut viisas ja aikatauluttanut muutenkin ensi viikolla sellaisen alustavan homman, jonka voin tehdä tälleen kotona (kunhan joku käy koululta hakemassa mulle vähän äänitysjuttuja). Juu, että kai tässä siis hitaasti ja varmasti ja näin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti