"Kohti uusii koitoksii kääntää, mä pystyn kaiken voitoksi vääntää"

Otsikko on muuten Jujun 'Hurrikaani' biisistä, jonka kertosäkeen olen kokenut kovin osuvaksi omalle kohdalleni. Ja kuten aina: Miksi sanoa jokin asia, jos joku toinen on sen jo sanonut paremmin?

" Katse eteen, leuka pystyyn.
Kapuloita rattaisiin, et tuntuu rystyyn.
Täs hurrikaanimeres ei tunnu missään toi hurrikaani edes.
Kohti uusii koitoksii kääntää,
mä pystyn kaiken voitoksi vääntää.
En pysty muuttaa paskaks kaikkee mihin kosken.
Kun se lyö, annan toisen posken."

Sisko otti kuvia, että (c) miun sisko

Tilannekatsaus:

Fysiikan kurssi suoritettu. Ei ole yhtäkään ykköstä miulla AT-aineissa. Haaveilen, että ehtisin tässä oikeasti äikän numeron korottaa. En tee kakkosella mitään.

Ennakkotehtävät hoidettu. TAMKiin ja Metropoliaan. Ihan ykkösenä haluaisin Metropoliaan elokuva- ja tv-käskirjoittamisen linjalle. Saa nähdä miten käy vaikka olenkin lähtenyt hakuun sillä asenteella, että moppaan lattioita muilla hakijoilla (Sori vaan!). Toisaalta ihan turha sitä kai on lähteä millään muulla asenteella kulttuurialan opiskelupaikkaa havittelemaan, eikö?

TAMKiin en odota edes pääsykoekutsua, mutta en voinut jättää lähettämättä pofoa, kun sen kerta olin saanut valmiiksi. Heh.
Laitoin vielä kolmosvaihtoehdoksi Turun AMK, journalismin koulutusohjelma. Ihan vaan, koska ennakkotehtävät siihen tulee huomenna niin niihin ehkä jaksaisi panostaa. Sitäpaitsi kuulemma pääsykokeissa testataan yleissivistystä niin olisi hauska päästä testailemaan sitä, koska pidän oikeasti yleissivistykseni tasoa melko heikkona.

Lopputyötä varten olin Helsingissä äänittelemässä ääniä. Tuntuu vain, että koko homma kaatuu hiljalleen, mutta ei se mitään. Yksi asia kerrallaan niin saan sen jonkinlaiseen kuosiin ja valmistun. Se on se päämäärä tässä kuitenkin niin ei nyt kaiken muun keskellä aleta vaatimaan itseltään liikoja. Vaikka olisihan se kiva saada hyvä numero lopputyöstä  ja muista näytöistä, jotka ovat muuten kaikki miulla tekemättä.

Äärimmäisen havainnollistavaa.

Menneen viikon tuulia...

Siskon kanssa käytiin lauantaina hakemassa Fazerilta ilmaisia Mignon-munia. Napattiin niitä matkaan 8 kappaletta. Heh. Sisko vielä aamulla stressasi, kun itse olin niin huonossa kunnossa, ettei aamulla voitu heti kymmeneltä lähteä munajahtiin, ettei siellä riitä meille mitään, kun päästiin vasta 11 jälkeen lähtemään matkaan. Joopajoo. Ollaan siskon kanssa kuin yö ja päivä mitä tulee esimerkiksi siisteyteen, bakteeripelkoihin, kiirehtimiseen ja stressaamiseen.

Maanantaina käytiin siskon kanssa katsomassa Maya III-näyttelyä, koska Diedrichsenin museoon pääsi ilmaiseksi. Oli siellä ihan mageita kaikkia juttuja. Keskosen luuranko muunmuassa. Tosi isoja juoma-astioita on Mayoilla ollut ja kaakaoastiat näytti juuri sopivan kokoisilta. Kilpikonna-astia oli siistin näköinen. Koruja jäin hämmästelemään, kun näyttivät niin painavilta. Tosi upeaa käsityötä kuitenkin oli kaiverruksissa ja koruissa. Suitsutusastiat oli kans siistejä. Niin ja tykästyin patsaisiin, jotka oli vain kuvattu 'patsas, jossa hahmolla iso maha' tms. Haha. Mutta ne oli niin söpöjä, kun ne patsaat näytti niin tyytyväisiltä elämäänsä! Haluaisin sellaisia omaan kämppään. Niitä voisi sitten katsella ja varmasti tulisi heti hyvä mieli!

...ja tulevia puuskia

 

Hyvin havainnollistava kuva tilanteesta tällä hetkellä. Tuossa vasemmalla. Havainnollistava lähinnä sillä tavalla, että tuo kuva ei edes vääristä miun ihon väriä vaan ihan oikeasti tällä hetkellä olen noinkin terveen näköinen ihmisotus.

Siispä haasteekseni nouseekin tässä aikataululliset asiat, kun pyrin lopputyötäni aloittelemaan. Ei riitä se, että äänieditit ovat auttamattomasti varattuja aamulla, joten työskentelyni painottuu kai sitten iltaan. Vaan en ole vielä todellakaan siinä kunnossa, että jaksaisin päivittäin kävellä kouluun ja takaisin. Koulumatka on vain 3km, mutta tällä hetkellä väsyn edelleen todella helposti, joten aamuisin olisi todella hyvä päästä kouluun kyydillä. Siinäpä sitten onkin soittelemista ja sopimista ihmisten kanssa, että kenen kyytiin tänään pääsisi. Illalla nyt sitten voin päivän päätteeksi talsia kotiin ja kaatua suoraan sänkyyn. Kuitenkin joka päivä pitäisi päästä tekemään jotain, jotta oikeasti joskus valmistuisin. Siinäpä onkin se suurin haaste - ne koulumatkat ja aikataululliset asiat.

Mitähän muuta sitä on tulevaisuus tuomassa lähiaikoina...

Olisi yhdet sairastelutukipalstan bileet tiedossa, mutta tämä sairastelija taitaa jäädä budjettinsa varjossa ihan kotiin vain lepäilemään. Sinänsä harmi, koska pippaloissa olisi paljon ihmisiä, joita en ole nähnyt vuosiin ja kovasti haluttaisi istua iltaa näiden ihmisten kanssa.

Sen lisäksi odottelen innolla olenko saanut kotiini Facebookista voittamani Geisha-konvehtirasian sekä tietoa sossusta suostuvat he tukemaan minua huntin sairaalalaskun maksamisessa.

Ei siis mitään elämää kummallisempaa. Pitäisi lähteä ensi kuun vaihteessa myymään vappupalloja. Jännää!