keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Hairahduin

Nimittäin heti tietenkin edellisen kirjoitelmani jälkeen hairahduin tutkimaan olenko kenties ollut niinkin viisas, että olen jättänyt siskoni luokse kätköihin leipätarvikkeita. Ja olinhan minä! Eipä siis muuta kuin kulho esille!

Tällä kertaa leipään päätyi manteli- sekä hamppujauhoja, porkkanaraastetta ja siemeniä auringon, pellavan ja sesamin muodoissa.

Yritin myös tehdä tutkimusta sen suhteen onko päärynästä mitään hyötyä mihinkää suuntaan, noin niinkuin muuten kuin, että se on hedelmä ja hedelmät ovat terveellisiä. Tästä aiheesta en sitten löytänyt mitään hyödyllistä. Mutta ilmeisesti siinäkin on kaliumia ja kuituja, joten voisihan sitä huonommikin hedelmänsä valita.

Erehdyin myös ostamaan Valion turkkilaista jogurttia. Yleensähän ostan joko Lindahlsin ison purkin tai Rainbown 500g purkin. Ja pakko sanoa, että tuo Valion jogurtti on P-A-H-A-A.

Oikeasti halusin vain kertoa lisänneeni ruokavaliooni (suklaa)jäätelön ja huomannut itselläni lommoposket eli ahdistunut siitä pienestä faktasta, etten ole siis turvonnut kasvoista eikä siskolla ole vaakaa, jotta voisin seurata, että alkaako tässä paino nyt tippumaan vai nousemaan vai mitähän se tällä kertaa ajatteli tehdä.

Muuten tänään onkin sitten ollut ihanan heikottava päivä! Kävelin kauppaan, johon on parisataa metriä ja jalkani harrastivat tärisemistä käytyäni tämän urhean pitkän reissun. On siis ollut lihasheikkouspäivä toisinsanottuna. Sen huomaa ihan siitäkin, ettei meinaa mikään pysyä käsissä. Millaistahan olisi tehdä haastatteluja tällä fiiliksellä... Noh, siskon kahvipannusta olen yrittänyt pysyä kaukana, etten ihan häätöä sentään saa tästä asunnosta (mulla on jo mm. kattilapopparien tekokielto). Toisaalta olen onnistunut saamaan siskoni riippuvaiseksi euro-arvoista tässä lyhyen vierailuni aikana. Hupsista.

Halusin vielä kertoa, että eilen katsoin Sinbadin ja tänään Anastasian. Molemmat oikein viihdyttäviä leffoja. Vaivauduin myös vilkaisemaan Spartacuksen ekan jakson, mutta se ei kyllä yhtään minun makuhermojani vietellyt.

Ja ennenkaikkea: Perjantaina otan Hannan ja Teemun kainaloon ja lähden kohti Helsinki Burleski-festivaalia! Hiukan harmittaa, ettei ole mukana kuin yksi vaivainen ripsiväri - kerrankin, kun saisi laittautua. Mutta onneksi Hanna lupasi lainata jotain hiusten kiharrinkäherrintä niin voin ainakin edes esittää hiukan laittautuvani. Ajattelin myös - EHKÄ - käydä ostamassa jonkinlaisen pannan. Tai pinnin. Tai jotain muuta härpäkettä. Kai sitä nyt kipeänä saa itseään vähän hemmotella? Voi tehdä yllättävän hyvää ahdistuneen lommoposken vähän laittautua ja istua iltaa ulkona. (Juomanaan mustikkapople, tietenkin!)

Sitäpaitsi - miten henkilö, joka on ainakin n. 20kg ylipainoinen saa itsestään lommoposkiongelmaisen mättämällä suklaata ja jäätelöä ja vanukkaita? Jep. Tää on tätä sairastamispanikointia, hyvät ystävät!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti