Onnellisessa asemassa

Aina sairastaessaan voi todeta olevansa suhteellisen onnellisessa asemassa, jos huomaa olevansa kykeneväinen syömään. Haluaisinkin nyt jakaa teille sen ainoan iloni tässä hetkessä, nimittäin päivittäisen menuni.

Aamupalaksi porsastellaan paistettua kananmunaa sekä pekonia. Kananmunat tietenkin paistetaan pannulla pekonin jälkeen, jotta saadaan hyötykäytettyä pekonista jäänyt rasva ja maustetaan munaiset ruususuolalla, jotta voin edes unelmoida kaliumtasojen mahdollisesta ihannearvojen lähentelystä. Ihme kyllä näinkin tuhti aamupala menee alas tällä hetkellä. Tosin porsauksissani sitten ajattelin kokeilla, jos juustoa vielä voisi vähän heittää sekaan, mutta sehän olikin sitten vihoviimeinen tikki. Sitä ei ruumis kestänyt ja näin aamupalasta tuli liian tuhti eivätkä viimeiset suupalat meinanneet mennä alas ilman kakomista. Tämä koko komeus huuhdotaan alas parilla pureskeltavalla kalkki-D-lisällä, Prednisolonilla, Atenololilla sekä Spirenoloctonilla(vaimikäliesenykyäänonkaanselääke) eikä unohdeta sitä ainoaa pahettani: Kahvia. Kahvia on pakko saada aamulla kupillinen vaikka sen pois jättäminen voisikin vähentää aamuista 'istunpa vessassa kolme tuntia'-rumbaa vain vähäiseen kahteen tuntiin. Toisaalta - eikös lääkkeiden kuulunut hoitaa tuo osuus...?

Tämän jälkeen nautiskelemme päivän mittaan kivennäisvettä. Rainbown kivennäisvettä, joka on laatuhintasuhteeltaan halvinta ja täyttää vaatimukseni kivennäisaineiden saannista. Tai ainakin tällaista illuusiota ylläpidän kovasti, jotta kestän päivästä toiseen. Nesteytys nyt kuitenkin on tärkeää jokatapauksessa sairastaessa niin kai se on pääasia, että nauttii nesteitä ja jos niistä siinä sivussa ehkä vahingossa jotain hyödyllistä imeytyisi kehoon niin ei kai siitä haittaakaan ole. Yksi pullo päivässä, tosin nykyään menee melkein kaksikin pulloa päivässä. Mutta hei - mulla onkin nesteenpoistolääkitys ja toinen lääkitys, joka aiheuttaa suolan makua kielessä. Eihän se janoa lisää, jos kieli tuntuu siltä kuin olisi tunkenut sen alastomana suolapurkkiin. Vichyä en kaikesta huolimatta voi juoda, koska se aiheuttaa niin hirveää närästystä, että koko loppupäivän tuntuu siltä kuin aikoisi oksentaa, kuitenkaan oksentamatta.

Sairastaminen ja vessassa juokseminen ovat yllättävän väsyttävää puuhaa. Ja siinä hommassa tulee nälkä. Tietenkin, jos mikään ei imeydy ihan niinkuin pitäisi niin sekin voi olla osasyy siihen, että on nälkä. Joka tapauksessa aamupalan jälkeen on soveliasta syödä välipala. Jotain, joka ei ole liikaa - siis jotain pientä. Mielellään 2-3 tuntia aamupalan jälkeen. Tähän toimeen on hyväksi havaittu turkkilainen jogurtti sekä mustikat tai mustikkakeitto. Tällä hetkellä mustikat, koska sisko on niitä kesällä kerännyt ja pakkasesta minua varten sulattanut. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että turkkilainen jogurtti aiheuttaa kakomisreaktion hyvinkin usein, joten sitä pitää annostella hyvin vähän. Ehkä ruokalusikallinen noin alkuun ja jos oikein vaikuttaa hyvältä, voi sekaan heittää vähän lisää! Marjoja pitää myös muistaa annostella vähän kerrallaan, koska paha olo tulee yllättäen niidenkin kanssa. Samaa pätee mahdollisen mustikkakeiton kanssa, mutta se sentään menee alas paremmin, koska on nestemäistä.

Päivälliseksi syökäämme tuttua ja turvallista, hyväksi havaittua ja ehdotonta ykkösruokaani sairaala- sekä sairastamiskunnossa. Nimittäin broilerin koivet. Siinä on yksi ruoka, josta ikinä ei ole mahani sanonut POKS ja jostain syystä kyseiseen ruokaan ei ole tullut kyllästyttyäkään. Joten oikeastaan mitään muuta päivällisvaihtoehtoa on edes turha miettiä. Se sitten mitä syö lisukkeeksi onkin toinen juttu. Pahassa vaiheessa ei mitään, mutta tässä vaiheessa, jossa olen nyt, olen todennut, että kurkku sekä raejuusto ovat tarpeeksi täyttävä ja maittava lisä. Mutta näitäkään ei tule syödä liikaa, koska silloin tulee ystävämme yökötys kylään. Kokeilin pakastevihanneksiakin, mutta ne eivät toimineet. Eivät sitten alkuunkaan. Täysmaitoa kyytipojaksi niin kyllähän sitä hengissä pysyy!

Siinä oikeastaan onkin kaikki se mitä päivän aikana tulee syötyä. Kyllä se päivän kohokohta on tuo päivällinen, aina! Koska yleensä, kun sen kimppuun pääsee, on nälkä niin huutava, että ei voisi olla onnellisempi.

Mutta sitten, kun tässä kuitenkin ihan ihmisiä ollaan, pakkohan sitä on jotain toisinaan illallakin syödä. Tämä herkullinen iltapala koostuukin sitten samasta kuin välipala: turkkilaista jogurttia sekä mustikkakeittoa tai mustikoita. Nyt olen uskaltautunut vaihtamaan nuo marjat päärynään! Se on suuri edistysaskel, koska en kykene hedelmiä syömään oikein ollenkaan akuutin kourissa.

Tämän lisäksi hätävarana kaapissa pitää aina olla suklaata. Se on ainoa ruoka, josta ei tule paha olo vaikka mättäisi levyn kerralla. Öh. No, se on sellaista terveysruokaa sitten... Nyt tosin olen ostanut itselleni vanukkaita, koska ovat nestemäisemmässä muodossa. Toisaalta niin on suklaakin - paitsi Tupla, johon tulee järjetön himo toisinaan. Joka tapauksessa tärkeintä on muistaa vanukasta etsiessä, ettei tuotteen tule sisältää E407 eli tuttavallisemmin karrageenia.

Jääkaapista tulee myös löytyä jotain mitä voi vetää naamariin pieninä palasina, kun iskee ihan tautinen lihanhimo. Oletan lihanhimon liittyvän jollain kierolla tavalla johonkin alkukantaiseen viettiin sen suhteen, että verta vuotaessa kannattaisi syödä lihaa. Hemoglobiinini ei nykyään enää laske samalla tavalla kuin ennen joten varsinaisesta raudanpuutoksestakaan ei voi olla kysymys. Joka tapauksessa tähän sitten kelpaa jonkinlainen leikkelepaketti tai vastaava - kunhan muistaa katsoa, ettei kyseessä tuoteessa ole karrageenia.

No, niin maukkaalta ja monipuoliselta kuin kyseinen menu kuulostaakin - yhden päivän menuksi - alkaa se jossain vaiheessa hiukan puuduttaa, koska päivästä toiseen on syötävä samaa ruokaa. Terveenä ruokalistalleni harvemmin kuuluu turkkilainen jogurtti tai mustikkakeitto. Terveenä en koske niihin, en sitten ollenkaan, koska automaattinen oksennusrefleksi tulee jo melkein tuon kyseisen jogurtin ajattelemisestakin.

Tietenkin valintoihini vaikuttaa suuresti se fakta, etten kykene syömään kalium-lääkkeittäni akuutissa, koska vatsa ei kestä tuota nestemäistä äklötystä. Pillerit eivät imeydy. Sen takia pyrin turkkilaisen jogurtin kanssa juuri mustikoita syömään - marjoissa, kun on juurikin kaliumia. Niin olisi myös mm. banaanissa, mutta se aiheuttaa automaattisen oksennusrefleksin, joten ei kuulu ruokalistalleni.

Tämän takia olen myös antanut itselleni luvan juoda kaakaota, jos mieli niin tekee. Kuitenkin sokeroimattomassa kaakaojauheessa on aika paljonkin kaliumia, joten luulisi sitä iltakaakaokupposellisesta imeytyvän jonkin verran. Kaakaohan tehdään mielelään luomuvanhanajantäysmaitoon, joka on rasvaista kuin kerma ja maukeutetaan stevialla. On muuten ollut ihan mukava uusi tuttavuus tuo stevia.

Nestemäiseen listaani voisin tietenkin lisätä vielä Gefilus-mehut, joita nyt satuin ostamaan, jos vaikka niistä maitohappobakteerisysteemeistä olisi jotain apua. Saahan mehusta sitten energiaa ihan toisella tavalla kuin vaikka vain kivennäisvedestä.

Syöminen on kyllä elämän hauskinta puuhaa!