'Me' tarkoittaa tässä yhteydessä minua itseäni - tietenkin - sekä ystävääni Jennaa, jota en ole vuoteen nähnyt.
Vuoteen ei ole tullut nähtyä lähinnä miun sairastelujen takia. Ja nyt sitten koko viikon onnesta soikeana odotellut, että JES VIHDOINKIN LAUANTAINA NÄHDÄÄN! Ja mennään kuuntelemaan Raskasta Joulua! Eiköhän Jenna ole nyt sitten kuumeessa.
Vakavasti asiaa pohdiskeltuamme, saavuimme lopputulokseen, että elämä vaan vihaa meitä. Yksinkertaisesti. Tähän ei voi enää olla mitään muuta selitystä. Sitäpaitsi molemmilla on ollut enemmän tai vähemmän ei niin mairitteleva vuosi muutenkin. Ettäpä. Joopajoo.
Mutta tulipahan nyt sit täysin turhaan tultua pk-seudulle (joojoo eihän se periaatteessa turhaa ole, koska eilen kuitenkin näki Eveä ja tuli porukoiden uusi kämppä nähtyä ja sitä rataa), kun olisi näillekin n. 100eurolle ollut muuta käyttöä. Ei tullut sairaalastakaan kuin 200e lasku ja kaiken ihanuuden takia sossu ei tule vastaan tippaakaan.
Nyt sit on oikeesti käyty läpi kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin ihmiset, jotka voisivat edes käyttää tuon/nuo keikkaliput, koska turhauttavaa on se, jos ei sitten edes joku niitä käytä. Itelläkin on aika huono olo, koska tuntuu, että vatsa vammaa ruuan takia ja ainakin väsymys on ihan järkyttävää, koska ei tullut nukuttua oikeastaan ollenkaan viime yönä. Ja senkin ajan minkä horrostin niin makasin lattialla maton päällä nukkuen paskalla tyynyllä varustettuna.
Positiivisesti ajateltuna IB-opinnot sentään edistyy. Vaikka en jaksa nyt yhtään panostaa mocksiin - eikä sillä nyt oo niin paljon väliäkään - niin IS on kutakuinkin valmis. Ainakin se eka versio. Myös ahdistus presentaatiota kohtaan on vähän laantunut, koska katsoin kaikki kolme elokuvaa ja voin kertoa, että kun oli katsonut kaksi kolmesta eikä saanut mitään irti, oli sitä vähän helisemässä. Nyt sitten siitä kolmannesta sai melkein jopa jotain irtikin. Mitään kovin maailmaa mullistavaa ei kyllä tule siitä. Ja mitä tulee sitten siihen lyhäriin niin Jennin, Pussisen ja Hannan kanssa samassa ryhmässä ja mie hoidan yllättäen äänihommat. RP on aika alkutekijöissään, mutta yksi osuus, joka varmaan vie puolet koko hommasta, on kohta kirjoitettu ja tiivistetty. Eli se on ainakin vähän työstetty. Lopputulos kaikkiin töihin taitaa kyllä jäädä suhteellisen surkeaksi.
Kaipa tää kaikki-menee-päin-vittua-vuosi loppuu siinä missä vuosi oikeasti vaihtuu. Paljon hyviäkin asioita tähän on sisältynyt enkä yhtään vähättele sitä miten onnekas oikeasti olen, että elämässäni on sellaisia ihmisiä kuin on. Tällä hetkellä vaan kaikki pienetkin vastoinkäymiset potkii päin näköä potenssiin sata. Hohhoijaa. Kirjoitin muuten ensimmäisen kesätyöhakemuksenkin. HA HA HA.
Silti onnellinen? Silti onnellinen vaikka vitutus on aivan järkyttävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti