Tiistaiturhake!

Luulin joutuvani jonottamaan kauankin eilen puhelimessa, mutta ihmeekseni pääsin hyvin vähäisellä korvan kuumottamisella.  Joka tapauksessa todella yllätyksellisesti herra Tohtori halusi ohjata minut labraan, jonne en ole päässyt vieläkään. Öhhöm. Ei hyvä, koska torstaina herra Tohtori haluaa soittaa ja kertoa minulle tuloksia.

Selkeästi ihan vain sen kunniaksi valvon yhä vaikka väsyttää ja viisas ihminen menisi nukkumaan.

Maanantai oli muutenkin tuottelias. Sain ainakin tehtyä uudelleen niitä hommia, jotka olin saanut jo kerran valmiiksi. Mutta jotka jostain 'eiks se tarkota, et jos mul on tos projektin nmi, et sitä kansiotakaan ei sit poisteta - aijaa mä luulin niin'-tyyppisestä syystä eipä ollut niitä enää siellä. Tämän kaiken räpeltäminen kuumepiikkien seassa on enemmän kuin turhauttavaa. Mutta ei se mitään, eiköhän se nyt vain taas osoittanut sellaisen pienen asian kuin olemattomuuteni koulussa koko sinä aikana, kun olen siellä ollut ja sinä loppuaikana, kun en tule siellä olemaan. Hah! Not been there, done that! (...enäämuutamahassukuukausjapääsenpoispoispoispois....)

Nyt kärsin sitten kuumeisesta olosta, mutta vaihteeksi alilämmön takia. Onhan se mukavaa vaihdetta!

Joka tapauksessa pidän turhaketiistaitakin yllättävän tuotteliaana. Tein tänään jotain, jota varmasti kukaan ei odottanut minun tekevän ainakaan ihan heti. Nimittäin heitin heipat huulilläväreilleni. Johan ne olit yli 5 vuotta tuossa pyörineet. Miksi ne sitten päädyin ottamaan pois? Enpä osaa sanoa. Ehkäpä haluan vain nähdä millaiset arvet jättävät. Voihan ne aina käydä ottamassa uudestaan - se on kuitenkin huipuinta koko prosessissa. Etenkin noiden lävärien kanssa, koska huuli turpoaa ihan mahdottoman suureksi mustelmaksi ja se tunne, kun ne lävärit tehdään on niin lähellä kipua, että nam.

Toisekseen rupesin blogisurffailemaan ja löysin hauskan t-paidan tuunausvinkin, jota piti heti kokeilla yhteen ikivanhaan kulahtaneeseen toppiin. Ja no, kai siitä tuli ihan kiva. Ainakin se näyttää hyvältä tuolla henkarissa hengaillessaan. Tämän lisäksi piipahdin Tokmannilla ostamassa itselleni yhdet lämpimät sukkahousut ja yhdet lämpimät legginssit (alkuperäissuunnitelma sisälsi kahdet legginssit, mutta kuinkas kävikään vaikka kuinka tarkkaan muka katsoin mitä valikoin hyllystä). Vielä, kun saisin vihreät housuni korjattua, olisin onnellinen pitkään.

Muodon vuoksi-sarjan eka tuotantokausi on ruksuttanut tuossa ja ruksuttaa edelleen. Netflixin antoisaan maailmaan siis sukellan ja vielä yhden jakson turvin nukahdan - toivon mukaan. Sitä ennen kuitenkin Zyrteciä naamariin, ettei pääse nokkosihottuma yllättämään. Se pahalainen, kun oireilee jo taas tälle päivälle.

En sitten maltakaan odottaa huomista kävelyrumbaa näillä mahdollisilla tuomiopäiväenergioilla. Miksi Outokummun terveysasema ei ole lähempänä keskustaa - sitä olen miettinyt monen monta kertaa.

Mut hei - lähetin mie sentään jo ekan sähköpostin lopputyöhön liittyen. Ettäpä niin. Olen siis periaatteessa suunnannut ajatukseni jopa tulevaisuuteen vaikka en henk. koht. usko tulevaisuuteen.   

Ps. En oikeesti muista mikä viikonpäivä tänään on. Oletan vaan, että on tiistai, koska oon koko päivän ollu vakuuttunu, että olis maanantai mikä ei voi pitää paikkaansa, koska ihan salee olin koululla eilen ja tänä aamuna heräsin kuudelta, koska kainalokaverin piti lähteä kohti Jyväskylää. Pyh.