Mom, please, help me.
I don't wanna be a child anymore.
I don't wanna play with dolls.
Mom, please. Help me.
I wanna be a doll.
A beautiful, perfect doll.
En tajua mitä teen täällä, kun en saa sosiaalista elämää kasvatettua niin, että joskus oikeasti tekiskin jotain. Persaukisena on vähän paha pomppia pahemmin pk-seudulle tai muillekaan seutuville, kun kaikki on jokseenkin rahallisesti pitkän matkan päässä. Jonka lisäksi en kyllä oikein tiedä onko loppupeleissä missään ketään, joka oikeasti pahemmin haluaa edes nähdä.
Koulu on maailman turhauttavin asia, koska en osaa enkä opi. En ymmärrä, en tajua enkä saa mistään minkäänlaista otetta. Tuppaan yksinkertaisesti olemaan sellainen, etten opi tuolla ympäristössä niin hyvin kuin mihin pystyisin todennäköisesti hiukan toisenlaisessa ympäristössä.
Enkä hahmota miten tästä koko sokkelosta pitäisi itsensä ja omat vahvuutensa sekä kiinnostuksen kohteensa löytää!?
Sitäpaitsi tänään on muutenkin ollut joku maailmanlopun ensimmäinen päivä koko luokalla. Huomattu. Eikä sillä ole väliä, koska huonoja päiviä saa (ja pitääkin) olla. Itseäkin tuppaa ahdistamaan tällä hetkellä niin se vain sattuu pahentamaan tilannetta se ilmapiiri.
Äh. Tänään taas käyty läpi kaikki tunteet ja ajatukset aina alkaen maisemista "Olen tyytyväinen itseeni" viilettäen "Mitä kirottua mä täällä teen, miksen vaan lähde pois Kummusta ja lopeta koko roskaa" kautta aina "Sitä vois vaikkapa viiltää kurkkunsa auki" fiiliksiin. Ja kello ei ole vielä edes kolme iltapäivällä! Olen ehtiväinen!
PS. Sain sentään kutosen IB English tenteistä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti