tiistai 4. syyskuuta 2012

"Miks ette oo vieny mun rahoja?"

Elämän pieniä iloja:

Kirjaudu verkkopankkiin onnellisena siitä, että tuet ovat tulleet tilille ja pääset maksamaan mm. vuokran ja toiseksi viimeisen erän kannettavastasi. Huomaa, että tilillä on ihan liikaa rahaa siihen nähden mitä siellä piti olla. Epäile pahanpäiväisesti. Soita sossuille. Ihmettele ja epäile lisää. Eivät ne perhanat vieneetkään niitä puolen kuun tukia! Eikä tämä ollut mikään jekku, eivät aio niitä periä jälkeenpäinkään! Jee!

Lyhyenlännästi tämä tarkoitti sitä, että joku tilasi lipun Billy Talentin keikalle! Enää tarttis seuralaisen sinnekin sitten.

 

Maanantai numeroin

4 laukkua
1 h ja risat bussissa
4½ h junassa istumista
5 maissa aamulla herääminen
2 tunnin yöunet
6 käveltyä kilometriä (opin miksi Helsingissä kukaan ei kävele, VOI HEVILETTI SENTÄÄN)
10+ kuppia kahvia
100+ innostunutta sykähdystä
100+ hämmästynyttä sykähdystä
1000+ jännittynyttä sykähdystä

Eikä yhtään suklaata! 

Mutta työssäoppimisjakso tuntuu tosi kivalta. Jotenkin. Kierosti. Vaikka onkin todella pelottavaa, kun joutuu oikeasti tekemään todella itsenäisesti. Tällä itsetunnolla se on aina haastavaa, mutta toisaalta varmaan juuri sitä mitä kaipaakin. Koska kyllähän mie kuitenkin osaan. Kai. Ehkä.

Tulee ainakin opittua paljon kaikenlaista, kun toistaiseksi hyvin kummallisilta näyttivät kaikki tavarat ja editointiohjelmakin jäi nyt vähän hämärän peittoon. Mutta kuten aina: Jos ei taidolla, niin asenteella. Sitäpaitsi mistäs sitä voi tietää mitäs kaikkea mie sitten osaankaan!

Tänään sitten kuvailuja oman proggiksen parissa. Sovittiin jo kuvattavan kanssa, että katastrofikeikka tehdään tästä. Hyvällä onnella kuvattava saadaan syttymään tuleenkin. Toivokaa kotikatsomoissa, että niin EI käy, se ei olisi yhtään tarkoituksenmukaista. Eikä meillä ole koulussa opetettu miten sammutetaan ihminen (vapaa-ajan sammuminen onkin opiskelijalla ihan verissä, ikävä kyllä.)

Asiasta miljoonanteen, koska vaikutan aina todella epäonnelliselta enkä tee muuta kuin valita niin, että kaikki, jotka eivät tiedä miusta mitään tai tunne minnuu oikeastaan ollenkaan, saavat tämän bloginkin perusteella meikäläisestä ihan todella ihanan kuvan niin todistettakoon nyt sitten, että elämässä on nautittaviakin asioita, jotka saavat jopa minut hymyilemään. Tai irvistämään. Niin, että:



Olin onnellinen, koska olin Varpun (nettituttuni) sekä Pikachun kanssa juomassa teetä Manga Caféssa. Suosittelen! Oli hauska paikka ja sieltä sai opiskelija-alennusta. Teekin oli hyvää. Ja siis hei - kattokaa ny vaan miten onnellinen olen tuossa kuvassa. Eikö se muka kerro kaiken tarvittavan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti