Lyhyesti lyhyen lännältä

Onkohan lyhyen läntä oikeasti yhdyssana?
Lyhyenläntä, lyhyen läntä... En tiedä enkä jaksa ajatella, koska olen kipeä. TAAS!
Sen vuoksi tarjoilen vain hiukan pikaista kerrontaa tässä vaiheessa.

Rei'itetty on päin sitä itseään

Ensinnäkin viikonloppu! Perjantaina nautimme ystäväiseni Saaran kanssa, jonka olen nyt tavannut jo jopa kolme kertaa, hyvästä musiikista, seurasta ja tietenkin hienosta showsta. Viskelivät pirulaiset plektroja kuin viimeistä päivää ja jännästi olin niissä kahdessa-kolmessa ensimmäisessä rivissä ainoa, jota ei kiinnostanut niitä kalastella. Kummallisesti kuitenkin tunnin jälkeen lähdin haukkaamaan happea ja löysin plektran liivini taskusta. Hmm? 


Jokatapauksessa perjantaina opin sen, että nykypäivänä suurimmat sodat Suomessa tunnutaan käyvän rockkonserteissa, ainakin erään ystäväni mustelmista ja puruleluksi joutumisesta päätellen. Karmakaan ei selkeästi ollut hereillä perjantaina, kun sama krhmlutkahuorakusipääkrhm, joka ystäväistäni puraisi pääsi lavalle hihhuloimaan. 


Lauantaina meni turhan kosteaksi hommat, joten jäi hiukan väliin burleskin ihmeellinen maailma tai ainakin itse esitykset. Kuvia ei ole, koska ei ollut kameraa, mutta tutustuin tapahtumassa henkilöön, joka lupasi joskus tässä kuvia pistellä. Muutaman taidan tänne sitten (luvan kanssa toki) pistää, kunhan jonnekin ilmaantuvat. 

Jokatapauksessa tunnelma oli hyvä ja ihmiset olivat ihania. Esityksiä en meinannut hirveästi nähdä, koska olen niin lyhyt ja ihmiset olivat kaikki hirveän pitkiä, kauhean komeasti pukeutuneita ja etenkin pitkiä miehiä korkokengillä varustettuna tuntui löytyvän hurjasti. Paljon tuli myös meikkivinkkejä (miehiltä/naisilta/kaikilta mahdollisilta välimuodoilta), joista yhtäkään en muista. Pukuloisto oli ihana eikä haitannut oikeastaan vaikka itse esitykset jäivätkin vähemmälle, ihmisten kanssa oli mukava puhua ja tutustua erilaisiin henkilöihin. Hiukan alipukeutuneita ja nuoria tunnuimme kaverini kanssa olevan, mutta mikäs siinä. Jos sitä toistekin menisi ja yrittäisi enemmän nähdä niitä itse esityksiäkin. Mielenkiintoinen maailma tuo burleski!  (Julkkisbongari bongasi Sofi Oksasen tapahtumasta)


Takaisin arkeen

Olen sotkenut koko helmikuun raha-asiat totaalisesti. Että sitä sitten yritetään lainailla vähän sieltä ja täältä, että mahdollisesti vaikka lääkkeitä saisi. Ja niinpä sunnuntaina, kun piti tulla takaisin Kumpuun, myöhästyin tietenkin junasta, johon lippu oli jo ostettu. Sinnepä meni kaverilta lainatut 30e taivaan tuuliin. Tästä kovin ahdistuneena itkeskelin Tikkurilan asemalla ainakin vartin. Porukoillehan sitä sitten mentiin yöksi. Yritin ajatella asian taloudellisesti siltä kannalta, että maanantaina on impro-kurssi, joten säästäisin yhden bussimatkan hinnan sillä, että saapuisin maanantai-iltana Joensuuhun. Mutta en kyllä sitten maanantaina jaksanut edes mennä sinne improkurssille. 

Kuitenkin kaikki aina tapahtuu syystä ja niinpä roudailinkin tajuttomana tavaraa porukoilta tänne Outokumpuun. Mummin kämppä on nyt sitten myyty ja tietenkin tavarat piti sieltä jonnekin kuljettaa eli porukoiden luokse. Sieltä sitten kahmin itselleni hyödyllisiä esineitä, kuten veitsen, aterimia, opiskelijan keittokirjan (!!!) ja sain pelastettua mummin kahvikupin. Myös mummin kämppä tuli hyvästeltyä. 

Tiistainakaan en saanut itseäni kouluun asti. Lämmöt heitteli 35-37 mukavasti. On taas tuo mukava suolivammatauti alkanut oireilla - jota en ihmettele, kun tuhmuuksia olen syönyt - ja koko viikko onkin sen takia mennyt melko väsyneissä merkeissä. Jonka lisäksi tosiaan on vielä flunssakin tullut. Yritä siinä nyt sitten jaksaa keskittyä yhtään mihinkään. En myöskään kyllä aio kieltää, etteikö olisi taas kuolleet sukulaiset käyneet unissa pyörähtämässä ja hiukan ahdistaisi kaikki tämä sotku ja itsenäistyminen. Varsinkin, kun se koko perheen suurin tuki ja turva eli allekirjoittaneen isovanhemmat, ovat oikeasti molemmat täältä poistuneet. Jonka lisäksi, koska pitää uskoa kaikenlaiseen niin ahdistaa kaikki rahasotkut, koska tuntuu, että on varmasti mummi nyt tosi ylpeä, kun ei osaa tyttö pitää huolta itsestään... *huokaus*

Tahdistinpoli olisi ollut torstaina, mutta vaihdoin ajan, koska muuten olisin ollut jopa kaksi päivää koulussa tällä viikolla... Muutenkin taloudellisesti katsottuna parempi mennä ensi kuussa.

Keskiviikkona oli Radio Kupariin liittyvä tapaaminen...

Koulussa olenkin siten ollut täysin pihalla kaikesta ja yrittänyt pitää itseni hereillä puolnarkoleptisen olotilan ollessa päällä. Mutta presentaatiosta selvittiin kunnialla ja itseasiassa sen tekeminen oli mielenkiintoista! 


Tein presentaation elokuvasta 'Quills', josta tykkäsin heti ensimmäisestä katselukerrasta alkaen (mikä on mielenkiintoista, koska elokuvat, joita tähdittää Kate Winslet eivät kuulu suosikkeihini - IKINÄ) ja oli ihan mielenkiintoista nyt sitten pohtia MIKSI oikeastaan koko elokuva onkaan niin hyvä mielestäni. Vastaus oli melko selkeä ja loppupeleissä oli miellyttävää tehdä kaikenlaisia havaintoja elokuvaan liittyen. Oikeastaan oli myös mielekästä etsiä hiukan taustatietoja - yleensä, kun sellaiset asiat eivät kiinnosta, ainakaan niin paljon, että tulisi oikeasti etsittyä tietoa. 

RTV '10 hampurilainen