Kauneimmiksi sanoiksi taipuvat; illuusio, saippuakupla, sateenkaari. Värimaailmojen irvokas yhdistelmä rajaa hipoen.
Merkityksellisiksi sanoiksi syntyvät; vihreä, sairas, piikkilanka.
Harva sana pärjää yksinään. Edes kuvaavin sana ei yksin riitä tiukan paikan tullen kertomaan tarpeeksi. Siksi ja vain siksi,
Minä kirjoitan pienen ihmisen tavalla paperin reunaan. Sanan toisensa jälkeen. Yhdentekeviä lauseita vailla alkua, vailla loppua. Täytän reunan toisensa jälkeen, kunnes ikkunasta karkaava tuulenvire sekoittaa ajatukseni ja vie minut takaisin alkuun. Ensimmäiselle reunalle.
Yhdistävä tekijä, se olen minä.
Enää tarvitaan hiukan taikapölyä tai parantajan kosketus, joka herättäisi kaiken tämän eloon. Nostaisi tukipilareilleen ja auttaisi yskimään kuivuneet ajatukset keuhkoista.
...mistä löydän henkiin herättävän pilkahduksen?
 |
| (c) Ninnu |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti