Lovely week! :)

Doing all the voices for Ice Age-trailer. That's awesome! I like it very much and we have few so AWESOME voices!

Our group (Anni, Perttu and me) is nice to work with :)

Yippee!

It's been a lovely week and next week will be too, I think (and hope).
At least I'm gonna have money so...

But yeah, vacation is coming after next week. I hope I'm able to go to Suomussalmi.

OH YEAH, today was a really nice day! It was so fun to help each other with the voices 'cause we made few songs for our group and another group... ;)

Sad thing is - I'm out of coffee :(

Hello, I'm Anni. I go ROAR!

 

 

 

Reverse Engineering

Our work

Original

And that's what we did this week!
Me iz happy with it.

First I was afraid we chose too easy one but I don't know. Within the given time I think it's just stupid to do something that makes people stress out. And besides, there are so many things you need to remember which might fuck up the whole schedule.  But then again I hate to just sit around and not do anything. Oh well, anyway, our group was nice and everything went quite smoothly. At least my point of view. Once again I did nothing but I'm too lazy and shy to scream over others. Sometimes feels like the shooting places are like war fields. Blah.

And we are a bad class. Bad, bad, bad! That's okay 'cause we are going to talk about it next Monday. Have to because this doesn't work like this. Not at all.

For now, I'm waiting for warmer weather and spring in total to start doing things - finally!
People get more energy when the Sun comes out. AWESOME!

We'll see what happens. There's about thousand ideas... ;)

What the fuck am I doing here?

Mom, please, help me.

I don't wanna be a child anymore.

I don't wanna play with dolls.

Mom, please. Help me.

I wanna be a doll.

A beautiful, perfect doll.

En tajua mitä teen täällä, kun en saa sosiaalista elämää kasvatettua niin, että joskus oikeasti tekiskin jotain. Persaukisena on vähän paha pomppia pahemmin pk-seudulle tai muillekaan seutuville, kun kaikki on jokseenkin rahallisesti pitkän matkan päässä. Jonka lisäksi en kyllä oikein tiedä onko loppupeleissä missään ketään, joka oikeasti pahemmin haluaa edes nähdä.

Koulu on maailman turhauttavin asia, koska en osaa enkä opi. En ymmärrä, en tajua enkä saa mistään minkäänlaista otetta. Tuppaan yksinkertaisesti olemaan sellainen, etten opi tuolla ympäristössä niin hyvin kuin mihin pystyisin todennäköisesti hiukan toisenlaisessa ympäristössä.

Enkä hahmota miten tästä koko sokkelosta pitäisi itsensä ja omat vahvuutensa sekä kiinnostuksen kohteensa löytää!?

Sitäpaitsi tänään on muutenkin ollut joku maailmanlopun ensimmäinen päivä koko luokalla. Huomattu. Eikä sillä ole väliä, koska huonoja päiviä saa (ja pitääkin) olla. Itseäkin tuppaa ahdistamaan tällä hetkellä niin se vain sattuu pahentamaan tilannetta se ilmapiiri.

Äh. Tänään taas käyty läpi kaikki tunteet ja ajatukset aina alkaen maisemista "Olen tyytyväinen itseeni" viilettäen "Mitä kirottua mä täällä teen, miksen vaan lähde pois Kummusta ja lopeta koko roskaa" kautta aina "Sitä vois vaikkapa viiltää kurkkunsa auki" fiiliksiin. Ja kello ei ole vielä edes kolme iltapäivällä! Olen ehtiväinen!

PS. Sain sentään kutosen IB English tenteistä :)

Lyhyesti lyhyen lännältä

Onkohan lyhyen läntä oikeasti yhdyssana?
Lyhyenläntä, lyhyen läntä... En tiedä enkä jaksa ajatella, koska olen kipeä. TAAS!
Sen vuoksi tarjoilen vain hiukan pikaista kerrontaa tässä vaiheessa.

Rei'itetty on päin sitä itseään

Ensinnäkin viikonloppu! Perjantaina nautimme ystäväiseni Saaran kanssa, jonka olen nyt tavannut jo jopa kolme kertaa, hyvästä musiikista, seurasta ja tietenkin hienosta showsta. Viskelivät pirulaiset plektroja kuin viimeistä päivää ja jännästi olin niissä kahdessa-kolmessa ensimmäisessä rivissä ainoa, jota ei kiinnostanut niitä kalastella. Kummallisesti kuitenkin tunnin jälkeen lähdin haukkaamaan happea ja löysin plektran liivini taskusta. Hmm? 


Jokatapauksessa perjantaina opin sen, että nykypäivänä suurimmat sodat Suomessa tunnutaan käyvän rockkonserteissa, ainakin erään ystäväni mustelmista ja puruleluksi joutumisesta päätellen. Karmakaan ei selkeästi ollut hereillä perjantaina, kun sama krhmlutkahuorakusipääkrhm, joka ystäväistäni puraisi pääsi lavalle hihhuloimaan. 


Lauantaina meni turhan kosteaksi hommat, joten jäi hiukan väliin burleskin ihmeellinen maailma tai ainakin itse esitykset. Kuvia ei ole, koska ei ollut kameraa, mutta tutustuin tapahtumassa henkilöön, joka lupasi joskus tässä kuvia pistellä. Muutaman taidan tänne sitten (luvan kanssa toki) pistää, kunhan jonnekin ilmaantuvat. 

Jokatapauksessa tunnelma oli hyvä ja ihmiset olivat ihania. Esityksiä en meinannut hirveästi nähdä, koska olen niin lyhyt ja ihmiset olivat kaikki hirveän pitkiä, kauhean komeasti pukeutuneita ja etenkin pitkiä miehiä korkokengillä varustettuna tuntui löytyvän hurjasti. Paljon tuli myös meikkivinkkejä (miehiltä/naisilta/kaikilta mahdollisilta välimuodoilta), joista yhtäkään en muista. Pukuloisto oli ihana eikä haitannut oikeastaan vaikka itse esitykset jäivätkin vähemmälle, ihmisten kanssa oli mukava puhua ja tutustua erilaisiin henkilöihin. Hiukan alipukeutuneita ja nuoria tunnuimme kaverini kanssa olevan, mutta mikäs siinä. Jos sitä toistekin menisi ja yrittäisi enemmän nähdä niitä itse esityksiäkin. Mielenkiintoinen maailma tuo burleski!  (Julkkisbongari bongasi Sofi Oksasen tapahtumasta)


Takaisin arkeen

Olen sotkenut koko helmikuun raha-asiat totaalisesti. Että sitä sitten yritetään lainailla vähän sieltä ja täältä, että mahdollisesti vaikka lääkkeitä saisi. Ja niinpä sunnuntaina, kun piti tulla takaisin Kumpuun, myöhästyin tietenkin junasta, johon lippu oli jo ostettu. Sinnepä meni kaverilta lainatut 30e taivaan tuuliin. Tästä kovin ahdistuneena itkeskelin Tikkurilan asemalla ainakin vartin. Porukoillehan sitä sitten mentiin yöksi. Yritin ajatella asian taloudellisesti siltä kannalta, että maanantaina on impro-kurssi, joten säästäisin yhden bussimatkan hinnan sillä, että saapuisin maanantai-iltana Joensuuhun. Mutta en kyllä sitten maanantaina jaksanut edes mennä sinne improkurssille. 

Kuitenkin kaikki aina tapahtuu syystä ja niinpä roudailinkin tajuttomana tavaraa porukoilta tänne Outokumpuun. Mummin kämppä on nyt sitten myyty ja tietenkin tavarat piti sieltä jonnekin kuljettaa eli porukoiden luokse. Sieltä sitten kahmin itselleni hyödyllisiä esineitä, kuten veitsen, aterimia, opiskelijan keittokirjan (!!!) ja sain pelastettua mummin kahvikupin. Myös mummin kämppä tuli hyvästeltyä. 

Tiistainakaan en saanut itseäni kouluun asti. Lämmöt heitteli 35-37 mukavasti. On taas tuo mukava suolivammatauti alkanut oireilla - jota en ihmettele, kun tuhmuuksia olen syönyt - ja koko viikko onkin sen takia mennyt melko väsyneissä merkeissä. Jonka lisäksi tosiaan on vielä flunssakin tullut. Yritä siinä nyt sitten jaksaa keskittyä yhtään mihinkään. En myöskään kyllä aio kieltää, etteikö olisi taas kuolleet sukulaiset käyneet unissa pyörähtämässä ja hiukan ahdistaisi kaikki tämä sotku ja itsenäistyminen. Varsinkin, kun se koko perheen suurin tuki ja turva eli allekirjoittaneen isovanhemmat, ovat oikeasti molemmat täältä poistuneet. Jonka lisäksi, koska pitää uskoa kaikenlaiseen niin ahdistaa kaikki rahasotkut, koska tuntuu, että on varmasti mummi nyt tosi ylpeä, kun ei osaa tyttö pitää huolta itsestään... *huokaus*

Tahdistinpoli olisi ollut torstaina, mutta vaihdoin ajan, koska muuten olisin ollut jopa kaksi päivää koulussa tällä viikolla... Muutenkin taloudellisesti katsottuna parempi mennä ensi kuussa.

Keskiviikkona oli Radio Kupariin liittyvä tapaaminen...

Koulussa olenkin siten ollut täysin pihalla kaikesta ja yrittänyt pitää itseni hereillä puolnarkoleptisen olotilan ollessa päällä. Mutta presentaatiosta selvittiin kunnialla ja itseasiassa sen tekeminen oli mielenkiintoista! 


Tein presentaation elokuvasta 'Quills', josta tykkäsin heti ensimmäisestä katselukerrasta alkaen (mikä on mielenkiintoista, koska elokuvat, joita tähdittää Kate Winslet eivät kuulu suosikkeihini - IKINÄ) ja oli ihan mielenkiintoista nyt sitten pohtia MIKSI oikeastaan koko elokuva onkaan niin hyvä mielestäni. Vastaus oli melko selkeä ja loppupeleissä oli miellyttävää tehdä kaikenlaisia havaintoja elokuvaan liittyen. Oikeastaan oli myös mielekästä etsiä hiukan taustatietoja - yleensä, kun sellaiset asiat eivät kiinnosta, ainakaan niin paljon, että tulisi oikeasti etsittyä tietoa. 

RTV '10 hampurilainen

Voi olla!

Voi olla, että tekee ihan hyvää jättää Outokumpu hetkiseksi taakseen!

Voi myös olla, että ei.

Eipä tiedä ennen kuin kokeilee.

Kirotun hauskaa tulee ainakin (toivottavasti) olemaan.

Hyvää seuraakin, joten mitään hätää tuskin on.

Jos sitä sitten jaksaisi taas elämän muutoksia? 

Ihan omakätisesti muokattuja.

Maybe I should...

Make myself more active and just do more.
I have no clue WHAT I should do but something which has nothing to do with computers. Unless it's really relaxing, sophisticating or useful.

It's just weird, once again, to see yourself so unactive even though there's no reason for it (except the almost adult mind which has no idea how to humor itself).

I have clothes I should fix.
I have letters - actual snail mail - I should write.
I have legs which I actually should use while I can.
I have also brains which I should use while I still can.
I have things which I wanna get rid off.
I have ideas - and not just me - which should be brought to life. Just for the sake of trying.
I have books I haven't read. Films I haven't watched. A lot of stuff which I should investigate. Just to humor myself.
I have people to spend time with.

...so why dont I?

My world is full of excuses. How odd. How odd indeed.

Once again it's the spring effect, I think.

[You can probably read between the lines that I should be doing some school stuff...
I honestly don't know why it's so hard to do anything on paper. Weird. I have some kind of (big) issue with that... Hmmph. Almost as big as my class mates have with IB English starting at 8 am on Tuesdays. Ha ha ha. I want a thermos bottle...]

Herätä Heidät Henkiin

Kauneimmiksi sanoiksi taipuvat; illuusio, saippuakupla, sateenkaari. Värimaailmojen irvokas yhdistelmä rajaa hipoen. 

Merkityksellisiksi sanoiksi syntyvät; vihreä, sairas, piikkilanka.

Harva sana pärjää yksinään. Edes kuvaavin sana ei yksin riitä tiukan paikan tullen kertomaan tarpeeksi. Siksi ja vain siksi,

Minä kirjoitan pienen ihmisen tavalla paperin reunaan. Sanan toisensa jälkeen. Yhdentekeviä lauseita vailla alkua, vailla loppua. Täytän reunan toisensa jälkeen, kunnes ikkunasta karkaava tuulenvire sekoittaa ajatukseni ja vie minut takaisin alkuun. Ensimmäiselle reunalle.

Yhdistävä tekijä, se olen minä.

Enää tarvitaan hiukan taikapölyä tai parantajan kosketus, joka herättäisi kaiken tämän eloon. Nostaisi tukipilareilleen ja auttaisi yskimään kuivuneet ajatukset keuhkoista. 

...mistä löydän henkiin herättävän pilkahduksen?

(c) Ninnu