Ei, itseasiassa eläminen on maailman paskinta puuhaa.
Syntyminen on maailman huonoin idea.
Ahdistaa ja ärsyttää, kuten niin monta kertaa aiemminkin. Periaatteessa ärsyttää Outokumpu, periaatteessa ei. Eniten ärsyttää se, ettei ihmiset pidä yhteyttä, mutta toisaalta heti peruskoulun päätyttyä olen lähtenyt pois omilta kotinurkilta ja silti siellä on aina ollut kaverit vielä tallella, joten missä on ongelma? Tietenkin sitä tuntee olonsa vähän ulkopuolisemmaksi sinne palatessaan, mutta eipä kukaan minua unohtanut ole. Kai...?
Kyllä vaan, itsekään en ole mikään maailman paras pitämään yhteyksiä, joten on sitä vikaa minussakin. En sitä sano, en todellakaan. Enpä kyllä muista koska viimeksi itse olisin jollekin Kummun ulkopuoliselle kaverille soitellut muuten vain. Äidille soittelin tässä yksi päivä kyselläkseni kuulumisia. Vaan eipä siinäkään puhelussa hirveästi sisältöä ollut. Edes sisällötöntä sisältöä. Kunhan ilmoitin olevani elossa ja tulevani sitten kesäksi porukoiden luokse loisimaan.
Tietenkin asiaan vaikuttaa se, että tulee hengailtua jossain naamakirjassa tyylillä 24/7 niin periaatteessa siinä tulee samalla pideltyä yhteyksiä. Silti sekin tyyli ärsyttää ja suuresti.
Jos sitä tästä keväästä selviäisi joten kuten kunnialla. Eipä tämä Outokummussa vietettävä aika loppupeleissä ole edes hirveän pitkä eikä oikeasti olisi parempi olo kuitenkaan missään muualla. Tietenkin sitä sitten ottaa päähän, jos tuppaa heittämään henkensä vaikka huomenna. Tosin miksi se minua henkeni heittäneenä ottaisi päähän, sitä en tiedä.
Oi ja yksi asia mikä ärsyttää suuresti tässä maailmassa! En vihaa mitään niin paljoa kuin lausetta "Kyl sä selviit". Keskimäärin ihmisten elämään kuuluu hyvinkin vaikeita asioita, joiden läpi ihminen selviää. HALOJAA! En ainakaan itse tarvitse yhtään ketään kertomaan katastrofaalisessa elämäntilanteessa, että kyllähän minä selviän. Nojoojoo, kai sitä nyt selvitään, kun on aina ennenkin selvitty. Kun avautumisten pointti hyvin harvoin on siinä. Se itse ydin on siinä, että voisi edes hetken olla selviämättä. Saisi ihan rauhassa vain makoilla kainalossa/lattialla/sohvalla/missä ikinä ja voida pahoin. Miksi kukaan ei koskaan anna kenenkään voida pahoin! Jumalauta, miten sitä selviää mistään, jos sitä pitää jo siinä pahoinvointivaiheessa ajatella sitä, että kyllähän minä tästä selviän. Enpäs käykään tätä asiaa läpi ja näitä tunteitani vaan lähdenpäs heti eteenpäin porskuttamaan, koska kyllä minä selviän. EIIIIIIH! Hyvät ihmiset! Opetelkaa lauseen "Nuku sinä rauhassa, minä vartioin maailmaa tämän yön" merkitys.
Henkilökohtaisesti tuo asia saattaa tietenkin ärsyttää ihan vain siitä syystä, että varmaan eniten viljelty lause on aina ollut "Cia selviää mistää vaan". Niin. Että näin. Sen lopputulos saattaakin oli se, että minähän sitten selviän enkä varmana ikinä opi siellä kainalossa ainakaan olemaan. Sekin on muuten ihan helvetin kiva juttu harjoitella kaikkien muiden hyödyllisten taitojen ohessa.
Tietenkin jyrkkä näkemykseni asiaan voi myös johtua siitä, etten ole koskaan itse itselleni antanut kunnollista lupaa olla selviytymättä. Mutta se on ollut hieman mahdotonta, koska ei hirveästi ole tässä elämässä ollut ketään, jonka varaan heittää itsensä. Yksinään sitä on hiukan vaikea lähteä tekemään, koska ei tiedä tulisiko sieltä pahan olon syövereistä enää ikinä takaisin. Ja keskimäärin aika hyvin olen turpaani saanut joka kerta, kun olen urheasti edes yrittänyt muuttaa asennettani tätä asiaa kohtaan.
Josta päästäänkin siihen, että onko vittumaisempaa tilannetta kuin se, jossa varmasti hirveän moni ihminen voisi päätellä, että tyttö tarvitsee lääkitystä ja hoitoa, mutta vika on kaikissa sellaisissa asioissa, jotka tulisi opetella ihmisten kanssa. Kun tähän yhtälöön lisätään se miten vittumaisia ihmiset oikeasti ovat - omine heikkouksineen ja vahvuuksineen ja kaikenlaisine muine persoonallisuuksineen - on sitä suoraan sanottuna elämänsä kanssa helvetinmoisessa kusessa.
Enkä todellakaan tarkoita etteikö elämässäni olisi hirveän paljon ihania ihmisiä ja jopa Kummusta olen löytänyt aivan mielettömän hienoja tyyppejä. Kysymys ei ole siitä. Kysymys on kai enemmän vain siitä, etten yksinkertaisesti osaa enkä uskalla opetella, koska - kuten jo sanoin - sitten tulee kyllä tunti turpaan, tai ainakin siltä se tähän mennessä on vaikuttanut.
LIKE A BROKEN PINT
Muuten on ihan mukavaa tehdä tuota projektia luokan kanssa, mutta ihmiset tuntevat olonsa liian helposti turhiksi ja turhautuvat ja henkilökohtaisesti meikäläisellä menee hermo hyvin nopeasti ja vilkkuu käyrät punaisella siinä vaiheessa, kun kaikki on ihme häslinkiä. Periaatteessa yksi syy miksi halusin olla näyttelijä onkin se, ettei sitten tarvitse vaivata pientä päätään 'turhuuksilla' kuvauspaikalla ollessa.
Kai se tästä. Ihan hyvällä mallilla on kuitenkin kaikki ja perjantaina kivasti sai lavastuksia tehtyä, joten eiköhän aikataulussa tulla pysymään. Sen verran ainakin on luottoa meidän ryhmään.
Itseeni en kyllä luottaisi näyttelemisen suhteen, kommunikoinnin suhteen, päänsä kiinni pitämisen suhteen saatika senkään, että saisin nyt tänään sanoitettua kappaleet uusiksi, joille niin lupasin tehdä. *huokaus*
Kesäaika on muuten saapunut, joten ei muutakuin 'in the summertime' vaan bejbet!
 |
| Mun alter ego on söpö. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti