Mikä on feministin vastakohta?

Jokainen joka miut oikeasti tuntee ja tietää, tiedostaa myöskin sen faktan, ettei koskaan ole kovin terveellistä päästää minnuu teatteriin. Se vie yöunet ja aiheuttaa allekirjoittaneelle useimmiten tuntematonta järjetöntä hyvinvointia. Toisaalta, jos näytelmä olikin todella huono saattaa se aiheuttaa pieneksi, vihaiseksi, piikikkääksi palleroiseksi käpertymistä.

Viime aikoina on tapahtunut vaikka mitä, joten ehkä en kerro teille ihan kaikkea kovinkaan tarkkaan. Hilpaisin elämäni ensimmäistä kertaa Suonenjoelle Suonenjok' rokkiin, jossa nautiskelin talkootunneista band hostina. Siellä oli yllättävän paljon tuttuja naamoja, jotka eivät yhtään sopineet kesäiseen suunnitelmaani. Olen niin tottunut tuntemattomiin naamoihin talkoopuuhissa. Eipä se tietenkään haittaa, onhan ystäviään hauska nähdä. Tämä kesä on vain ollut sellainen, etten oikeastaan kaipaa hirveästi outokumpulaisten seuraa enkä jollain kierolla tavalla ole halunnut hirveästi nähdä pääkaupunkiseudullakaan pyöriviä kavereita. Se kaikki johtuu yksinkertaisesti siitä, että on taas elämänkriisi numero 507 meneillään ja silloin on parasta olla yksin. Syyt ovat helposti selitettävissä. Koen vanhojen ystävieni - jotka olen tuntenut iät ja ajat - estävän minua kasvamasta täyteen mittaani. Kuulostaa hölmöltä, mutta itse olen huomannut, etten hirveästi muuta tuttujen ihmisten parissa enää käyttäytymismallejani vaikka pitäisi, koska siitä kriiseissäni yleensä on kysymys. Suurin kriisini yleensä kietoutuu sellaisen asian ympärille, että hirveän pitkään en voinut tehdä mitään yksin, joka taas juonsi juurensa kaikenlaisiin sosiaalisiin pelkoihin. Nykyään käyn jo tanssitunneilla itsekseni, keikoillekin melkein olen yksin uskaltautunut ja teatterissakin kävin yksin. Yksinkertaisesti joskus vain pakotin itseni käymään sen polun, että uskallan. Se, että on riippuvainen muiden ihmisten kiinnostuksen kohteista ja menoista ei ole ollut yhtään hyvä asia. Nyt se on jopa noussut ihan uusiin sfääreihin, kun elämäntilanteet ovat minulla ja ystävilläni niin erilaisia. Ennen kaikkea olen myöskin huomannut sen, etten ole kerännyt ympärilleni ihmisiä, joilla olisi samoja intohimoja kuin itselläni.

Niin ollen tänä kesänä olen pyrkinyt menemään oman pääni ja oman aikataulujeni mukaan. Muuten en olisi teatteriinkaan päässyt vaikka teatterissa käyminen on minulle enemmän kuin elinehto. Elinehto, jonka tosin olin aika komeasti ehtinyt jo unohtaakin jossain välissä. Elämä selkeästi yrittää herätellä minua takaisin sinne suuntaan (on yrittänyt tehdä niin jo viime syksystä lähtien) sillä tein havainnon erään lempinäyttelijäni paluusta näyttämölle. Tunnen oloni ihan teinitytöksi sitten taas, kun pääsen katselemaan hänen työskentelyään. Ihanaa! Sen lisäksi Outokumpuun palaaminenkaan ei tunnu enää yhtään niin pahalta, koska olen tiedostanut, että ensinnäkään en kuulu koko kouluun, joten turha yrittää todistella kenellekään mitään ja toisekseen Iiwanajulmalla on marraskuussa keikka Kuopiossa. Tuuletusta!

Suonenjok' rokista oli puhetta. Tiivistin koko festarit jo naamakirjassa yhteen statuspäivitykseen, joten saatte nauttia sen saman annoksen tässä heti:

Suonenjok' rok-viikonloppu tiivistetysti:

Rakastuminen: FM2000 ♥ 

Opittu asia: Siivouskomero voi olla aika jees. 

Tavoittelemisen arvoinen asia: Jarkko Martikaisen zenmäinen olemus.

 Saavutus: Tulevan opiskelijan pilaaminen. 

Sydänkohtaus: Avaa tyhjän pukuhuoneen ovi huomataksesi, että siellä onkin pelottavia miehiä tuijottamassa sua sellasella 'tuotko meille kaljaa'-ilmeellä. Kerrankos sitä luurangoille kaljaa kantaa (med Hanna) 

 Hämmennys: Sinä ruoskit lavalla miehiä, mutta etsit järjellistä syytä miun läväreille.

 Ja kaikki yhteensä tiivistettynä: Kyllä se suomalainen mies on komea otus! 

Outokummun kummat otukset kävivät täällä suunnalla juhlistamassa erään Piian synttäreitä, joten juhlinnassa täytyi tietenkin olla itsekin mukana. Viikonloppuun sisältyi elämäni ensimmäiset vaahtobileet, jotka olivat oikein miellyttävä kokemus sekä elämäni ensimmäinen brunssi, joka ei ollut ihan niin miellyttävä kokemus, mutta toisaalta en kieltäydy kokeilemasta uudelleen toisenlaisessa paikassa. 

Kesäloman loppukiri! Huomenna alkaa viimeinen talkoolaispyrähdys Myötätuulirockin parissa, tiistaista sunnuntaihin pitäisi olla messissä. Loman loppua ajatellen vihdoin ja viimein pääsin käymään Kokomossa, joka on siis tikibaari Uudenmaankadulla. Suosittelen syvästi ja lämpimästi kaikille kyseistä paikkaa. En vielä saanut tilattua minkäänlaista drinkkiä siellä sillä kävimme ystäväni kanssa sivistyneesti syömässä. Toinen ystäväni sitten tuon kyseisen reissun jälkeen piti miulle matikan tukiopetusta, kas aionhan itsenäisesti yhden kurssin käydä. Mutta ne asiat vaikutti ihan ymmärrettäviltä, että enköhän pääse läpi. Jos saan tentin hommattua heti ekalle tenttipäivälle...

Kuten jo taisin mainita otteeseen muutamaan: Kävin teatterissa. Suomenlinnan kesäteatterissa vilkaisin Peter Panin, joka oli oikein miellyttävä teos. Vaikka välillä näytelmä tuntui olevan vähän liian hallittua luovaa kaaosta niin kyllä se sai hymyn huulille ja hyville mielin. Vaan enhän voisi sanoa 'ei' anarkistiselle Peter Panille.

Teatterissä käyminen aiheuttaa unettomia öitä ja järjetöntä hyvinvointia. Käyn ylikierroksilla ja heräilen öisin kirjoittelemaan milloin mitäkin juttuja tai pohdiskelemaan jotain. Yleensä sanoja, niitä pohdiskelen kaikista eniten. Ja niin viimeöinen pohdiskelun kohteeni olikin: Mikä on feministin vastakohta? 

Tämän kertaiset pohdinnan kohteet

1. Chiquitan mainokset bussipysäkeillä.

Puoliksi kuorittu banaani ja mainoslause: 'Eiväthän kaikki mansikatkaan maistu samalta.'
Banaani ja mainoslause: 'Jos se näyttää hyvältä, se myöskin maistuu paremmalta.'

Näihin kuviin ja tunnelmiin voitaisiin samalla tehdä kamppanja joko makukortsujen piiriin tai ylipäänsä sukupuolitautivalistuneisuutta kasvattaa. Voiko enää selkeämpää piilovihjailua mainoksissa ollakaan.

(Mainittakoon vielä, että kaalimato.comin vai mikä onkaan mainos, jossa naiset ovat "sauvakävelyllä" on jokseenkin kuin suoraan jotain sellaista mitä meidän opiskelijat vois kyhätä ekana vuonna.)

2. Samsungin puhelin, jolla on tunneälyä.

 Miksi, voi hyvä luoja, MIKSI haluaisin puhelimen, jolla on tunneälyä? Oikeasti kaipaisin maailmaan vähän lisää ihmisiä tuolla ominaisuudella varustettuna. En kaipaa teknologiaa, kaipaan ihmisiä lähelleni. Mutta ei se mitään! Tulevaisuudessa voi kehitellä sellaisenkin sovelluksen sitten missä on kuvia ihmisten kasvonilmeistä ja vieressä selitys hymiöinä, että mitä se ilme oikein tarkoittaa. Hymyilevä ihminen = :)

Toivottavasti olen kuollut ja kuopattu siinä vaiheessa, kun puhelimet alkavat opettamaan meille tunneälyä. Kun  kerran olemme niille sen taidon opettaneet. Mikähän logiikka siinä on, että halutaan ihmisistä robotteja ja silti on pakko luoda roboteista ihmisiä?


3. Ben & Jerry's jäätelö.

Feministiminäni voisi herätellä nuoria naisia siihen pieneen todellisuuteen kuinka miesten hallitsema maailma, jota yritetään aina kuitenkin saada yhtä tasapuolisesti naisten hallintaan, on jälleen kehittänyt yhden tavan todistaa naisille, ettei ole mahdollista elää ilman miehiä.

Ben & Jerry's ja kuinka moni NAINEN siitä onkaan riippuvainen? Eipä voisi monikaan enää elää ilman tuota miehen korviketta. Miehen korvike, joka läsnäolollaan muistuttaa nimenomaan siitä mitä naiselta puuttuu: MIES. Tai ainakin tällaisen ajatusmaailman kyseinen tuote istuttaa pieniin päihimme ja kuten tiedämme naiset vetävät jäätelöä mm. sydänsuruihinsa ja muihin vakaviin henkisiin särkymisoireisiinsa. Tässäkin tapauksessa tukeudumme siis mieheen (tai miehiin, miten vaan) takertuessamme Ben&Jerry's jäätelöpurkkiin. Enkä aio edes mainita sitä miten nerokkaasti Ben & Jerry's on nimensä kehittänytkään, kun huomioon otetaan, että B&J's on vain yhden merkin päässä BJ:stä.

Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän siksi aikaa, kun IB-opintonsa kunnialla läpäissyt Nuuni kulauttaa siiderin kurkustaan alas tänään.